Mistä tietää onko hitsin itsevarma vai täydellisen epävarma?
Itsevarmuus luokitellaan usein ihmisen seksikkäimpiin piirteisiin.
Miksikäs ei, koska onhan se puoleensavetävää, kun joku todellakin tietää kuka on. Ilman, että sitä ylikorostaa tai puolestaan vähättelee.
Mutta mistä tietää onko itse itsevarma? Aloin lukemaan artikkeleita ja mielipiteitä itsevarmuudesta enkä oikein tiedä mikä olen. Toisaalta en ehkä juuri siitä syystä ole itsevarma heheh. Vai tietääkö itsevarma olevansa itsevarma?
Mulla on sellainen olo, että itsevarmuudella voi olla tekemistä myös sen kanssa millä vuosikymmenellä on syntynyt. Tuntuu, että itsevarmuus on myös kasvava trendi. Yhä useampi tulevaisuuden työntekijä tietää esimerkiksi oman arvonsa paljon paremmin kuin ehkä esimerkiksi minä työmarkkinoille astuessani. Tämä on erittäin hyvä asia ja toivoisin tämänlaista ryhtiliikettä ihan jokaiselle osa-alueelle.
Itsevarmuuteen tottakai liittyy oma elämänkaari ja ihmiset, jotka ovat ympärilläsi. Myös epäonnistumiset ja se tunne, ettei esimerkiksi osaa jotain vaikuttaa tottakai luonnolliseti itsetuntoon. Mutta tarpeeksi itsevarma ihminen kyllä yrittää uudestaan, jos jossain epäonnistuu.
Tämä kaikki on saanut mut jotenkin miettimään, että mihin kategoriaan kuulun ja miten muut ihmiset ehkä näkevät mut. Mua usein kuvaillaan vahvana ihmisenä. Moni muutos minkä olen tehnyt elämässä saa usein kommentin, että jos joku tuohon pystyy niin sinä! Olen aina immarreltu siitä kommentista, mutta samalla mietin, että onko se merkki itsevarmuudesta, jota uhkun vai epävarmuuden merkeistä. Teenkö liian isoja päätöksiä liian nopeasti? Luovutanko liian äkkiä, jos joku ei tunnu hyvältä? Onko se oman arvonsa tuntemista vai epävarmuutta?
Epävarma ihminen syö muiden energiaa. Jatkuva selkään taputtelu kuluttaa. Epävarmuus voi näkyä myös toisten lyttäämisenä ja sitä kestää vielä vähemmän. Jos ihmissuhteessa on epävarma ja itsevarma ihminen kumpi hyötyy enemmän? Ja voiko kaksi epävarmaa edes ystävystyä?
En omista montaa ystävää, mutta toisaalta en koe tarvitsevani montaa läheistä henkilöä. Olenko niin itsevarma elämästäni näin? Tai olenko niin epävarma etten jaksa luoda suhteita? Koen välillä työnä pitää kaverisuhteita yllä, vaikka toisaalta kun näen ihmisiä haluaisin nähdä mahdollisimman montaa kerralla. Onko syynä se, että piiloudun vai haluanko nauttia ihmisistä täysin rinnoin. Koen olevani kaikkien seurassa tavallaan yhtä itsevarma, mutta toki uusia suhteita luodessa se todellinen varmuus punnitaan. Miten kohtaan uuden ihmisen? Miltäköhän vaikutan? Hymyilenkö tarpeeksi? Vaikea sanoa.
Vaatiko blogin kirjoittaminen itsevarmuutta? Tietyllä tavalla joo, koska koen laittavani luonnettani kaikkien kivitettäväksi jokaisessa postauksessa. Miksi silti teen tätä? Haluan jakaa ajatuksiani ja mielestäni keskustelu on parasta antia elämässä. Vaikka se tapahtuisi kirjoittamalla. Lukisinko itse blogiani? En tiedä.
Kaiken pohdinnan jälkeen koen olevani keskinkertaisen itsevarma. En itsevarmin kaikista, mutta toisaalta luotan itseeni ja päätöksiini. Tieni elämässä ei aina ole ollut suorin, mutta ainakin voin olla varma että selviän. Olenko aina ollut tämmöinen? En todellakaan. Voiko siis syntyä itsevarmaksi vai tuleeko varmuus vasta kun mokaa kunnolla?
Järjettömästi kysymyksiä ja täysin päätöntä tekstiä. Olisi myös mielenkiintoista kokea olisinko yhtä varma tai varmempi, jos olisin vaikka eri sukupuolta. Edelleen Suomessa mielestäni naisia vähätellään. Tuntuu, että roolijaot etenkin kotioloissa vaativat vielä monta sukupolvea, jotta nainen kokisi itsensä tasavertaiseksi. Mä voin ainakin sanoa suoraan, että tuntemillani miehillä on paljon tekemistä tämän kanssa. Toki roolimallit tai ei suoranaisesti tee sinusta silti itsevarmaa tai epävarmaa, mutta jos koetaan että ei ole yhtä kuin joku muu kai se luo epävarmuutta?
Pakko tämän kaiken on jotenkin kulkea myös perintönä geeneissä. Vai mitä te olette tehneet itsevarmuuden kasvattamiseksi vai onko se kulkenut aina mukana? Onko joku menettänyt täydellisen itsevarmuuden ja kuinka särkyvää se lopulta onkaan.
Herättikö ajatuksia?
<3: Kattu