Puhtaalta pöydältä

Jokainen meistä tarvitsee uusia alkuja. Tuntuu, että tää kevät on ollut  yhtä ”uuden ajan alkua”, ”uusi normaali”, ”uusi arki”mitä näitä nyt on viljelty. Raivostuttavaa?  Noo riippuu miltä kantilta katsoo. Se on luonnollista meille ihmisille, että jotenkin tämäkin kevät on pitänyt määritellä. Epätietoisuus tulevasta on ehkä helpottunut sillä, että tämän sanotaan olevan uusi aika. Uusi normaali. Tämä on siis sittenkin normaalia? Vai?

 

 

 

Mä kirjotan tätä postausta epänormaalin siistiltä keittiön pöydältä, joka ei todellakaan ole mulle luontaista. Olen luonteeltani spontaani vesimies (huom spontaani toisaalta usein vain ajatuksen tasolla),joten keittiön pöytä on mulle täydellinen paikka ajatusten juoksulle. En tarvitse enkä halua siihen työpöytää tai työpistettä. Miksi se on siisti, vaikka yleensä siinä on vähintään pari legoa ja yksi kahvikuppi? Tämä johtuu eilisestä asuntonäyttökuvauksesta. Asuntomme on siis myynnissä. Nyt tai ei koskaan. Aiheuttiko kevät tämän. Ehkä.

 

Ainakin se aiheutti sen, että musta tuntuu ettei mulla ole enää aikaa aikailla. Olen myös pitkään halunnut herätellä blogini eloon. Voi olla, ettei kukaan muista Kattungar -blogia ja arkistotkin olen tyhjentänyt. Läppärin netti pätkii ja en oikein tiedä mistä kirjoittaa. Mutta tiedättekö mitä? Ainakin saan aloittaa puhtaalta pöydältä.

 

 

<3: Kattu