Sitten kun olen aikuinen

Sitten kun olen aikuinen.

 

Mä ainakin muutan samantien pois kotoota.

 

Syön joka päivä sellasta superhyvää ruokaa.

 

Mulla on sit herkkukaappi, jossa on aina herkkuja.

 

En välitä paljonko mulla on rahaa, kunhan olen omillani.

 

Järjestän illanistujaisia mun perheelle ja mun siskojen perheille.

 

Haen johonkin kahvilaan töihin ja asun varmasti keskellä kaupunkia.

 

Ajan samantien ajokortin.

 

Jne jne.

 

 

Muistatteko te vielä miten te olette päässänne jatkaneet lausetta: sitten kun olen aikuinen. En tiedä menivätkö omat ajatukset täsmälleen noilla sanoilla, mutta noita asioita muistan ajatelleeni. Ja uskon, että kun lähestytään täysi-ikäisyyttä aika monella vilisee päässä ajatuksia siitä mitä tulee olemaan tai mitä tulee tekemään. Sitten kun on ns aikuinen ja vapaa. Harvoin sitä kuitenkaan miettii niitä vastuita, jotka tulevat vapauden mukana. Kukaan ei maksa illanistujaisia puolestasi tai sitten kun sitä rahaa ei oikeasti ole niin kiinnostus sitäkin kohtaan kasvaa.

 

Osa uhkausistani ovat toteutuneet, mutta se riittävätkö ne koko loppuelämän tavotteiksi onkin sitten toinen juttu. Katsoin eilen Parasite -elokuvaa ja tarinan isä sanoi pojalleen, ettei elämässä kannata tehdä suunnitelmia. Ne menevät kuitenkin mönkään. Hymähdin mielessäni, koska olen toistanut tuon saman lauseen joskus itselleni ja pidän siitä hyvin paljon. Toki ihmisellä on hyvä olla suunnitelmia ja tavoitteita, mutta kenenkään elämä ei varmaan ole mennyt ihan täysin suunnitelmien mukaan. (Oli muuten katsomisen arvoinen elokuva).

 

Ajatuksistani osa ovat tosi naiiveja ja osa oikeastaan ihan hyviä. Mä muistan elävästi kuinka olen laittanut rahan elämässä todella alhaalle arvoissani. Ja se on oikeastaan pysynyt siellä aina. En tykkää riidellä koskaan rahasta. En myöskään haaveile isoista palkkakuiteista. Tai no voisihan se olla isompi, mutta uskon siihen, että kulutuskin kasvaisi tienestien myötä. Raha ei tee onnea ja mä voin allekirjoittaa sen täysin. Se mahdollistaa, mutta ei onnellista (onko tä ees sana).

 

No mitä mä olen saavuttanut?

 

Joo muutin ehkä keskivertoa nuorempana pois kotoota. Mikä on kyllä tytöille yleisempää lähteä alle 20-vuotiaana kuin taas pojille. Tapahtuiko uhkaus, että heti kun täytän 18. Niin ei tapahtunut.

 

Olen syönyt myös pahaa ruokaa.

 

Mulla tavallaan on herkkukaappi, mutta siellä ei kyllä ikinä ole herkkuja. Ne on syöty. Enkä osaa oikein varautua vieraisiin. Ehkä tähän voisi tulla muutos.

 

En tavallaan välitä paljonko mulla on rahaa, mutta olen aina halunnut jakaa kulut puoliksi, jos asun jonkun kanssa. Toki rahalla on isompi merkitys silloin kun on esimerkiksi äiti.

 

Olen järjestänyt ehkä yhden äitienpäivä brunssin ja pari jouluateriaa. Illallisia usein? Ei koskaan.

 

Olen ollut lähes aina kahviloissa töissä ja ensimmäinen asunto oli keskellä kaupunkia. Uskon myös, että viimeinen asuntoni on kaupunkiasunto mahdollisimman keskellä kaikkea.

 

En ole vieläkään ajanut ajokorttia ;)

 

Multa on aina puuttuneet sellaiset tavoitteet, että haluan oman asunnon, naimisiin, lapsia. Pidän niitä sellaisina juttuina, että jos hyvin käy näin tapahtuu. Olenko siis tavallaan noudattanut sitä ajatusta, että jos en liikaa suunnittele tapahtuu isoja asioita. Koska näitä on tapahtunut. Tykkään elää fiiliksen mukaan ja jos jokin asia elämässä ei toimi niin se pitää muuttaa. Lapsena tehdyt uhkaukset ovat kuitenkin ihanan huolettomia ja vailla ymmärrystä siitä, että oikeasti olisi ihanampaa olla ikuisesti lapsi. Lapsen murheilla :)

 

Mitä uhkauksia teillä on ollut ja tapahtuivatko ne oikeasti?

 

<3:Kattu