Aakkoset

A – Aikuisuus. Olen lueskellut viime aikoina omaa Nagoyan-ajan vaihtopäiväkirjaani, ja tajunnut aikuistuneeni noista kuukausista aivan hirveästi. On helpottavaa ja rauhoittavaa huomata, että vielä tässäkin vaiheessa suhteellisen lyhyt aika (kaksi vuotta) pitää sisällään hurjan määrän kasvua ihmisenä. Aikuistuminen ei tarkoita minulle tylsyyttä, vaan sitä että tietää, kuinka asiat toimivat.

B – Baari. En ole baari-tai bileihmisiä. Jos nautin alkoholia, nautin sitä kaikkein mieluiten kotona hyvässä seurassa, ruoan kanssa ja maailmaa parantaen. Baarien meteli, kovalla oleva musiikki ja ylikierroksilla käyvät ihmiset virittävät minut nopeasti ylivireystilaan, ja parin energisen karaokevedon jälkeen muutun täydeksi zombiksi.

C – CV. Tuntuu että kymmenen vuoden intensiivisen työnhaun jälkeen osaan vihdoin tehdä itselleni kunnollisen CV:n. Tunne kestää yleensä aina siihen asti kun pitäisi laatia uusi ansioluettelo uutta työpaikkaa varten.

D – Deadline. Deadline on paras inspiraatio! Jos ei ole pakottavaa tarvetta saada asioita valmiiksi, niitä ei yleensä tule tehneeksi. Deadlinet auttavat pysymään asiassa ja aikataulussa.

E – Elämä. Fantastisen monimutkainen ja monipuolinen ilmiö, josta kirjoitetaan paljon kirjoja, runoja ja lauluja. (Minä esimerkiksi kirjoitan.) Ei-masennuskausina herään usein aamulla ja mietin, miten siistiä on olla tänäänkin elossa.

F – Fakta. Olen obsessoitunut siitä, että asioista puhutaan faktoilla ja tieteelliseen todistusaineistoon nojaten. Ärsyttää ihmiset, jotka nostavat oman mutuilunsa ja fiilispohjansa faktojen rinnalle. Toisen mielipidettä voi kunnioittaa, mutta se ei tarkoita että mielipiteelle kuuluu sama painoarvo kuin faktalle.

G – Graafikko. Oikeastaan teknisesti ottaen olen ammatiltani graafikko, jolla on pohjalla nuoriso-ohjaajan koulutus. Nyt olen lähdössä opiskelemaan tietojenkäsittelyn maisteriksi, eli menen astetta koodimpaan suuntaan. Uskon että jonain päivänä elämäni valinnoista syntyy yhtenäinen polku, mutta tällä hetkellä en vielä osaa nähdä, mikä ammatti yhdistäisi kaiken tähän asti oppimani järkeväksi kokonaisuudeksi.

H – Haava. ”En aio ommella kiinni haavaa, nousen ja paranen” oli Stam1nan levyllä lause, joka jäi soimaan päähäni pitkäksi aikaa. Kaikilla on haavoja, minullakin. Koen että jokaisen vastuulla on pyrkiä parantamaan omia haavojaan ja sen jälkeen tukea muita parantumaan. Meillä on ihmisinä kollektiivinen vastuu toistemme hyvinvoinnista.

I – Ilta. Iltaisin olen levoton ja välilä ahdistunut, en saa silloin tehdyksi läheskään yhtä paljon kuin aamujen tai päivien aikana. Huonointa työskentelyaikaani ovat illat ja iltapäivät kello kolmen jälkeen, parasta työskentelyaikaa ovat aikaiset aamut ja keskiyön jälkeinen aika, jolloin häiriötekijöitä on minimaalinen määrä.

J – Joulu. Aika, joka pitää ehdottomasti viettää perheen kanssa. Olin töissä missä hyvänsä, tein mitä tahansa, työporukkani on tottunut siihen että lähden joululomalle 21. päivä enkä palaa ennen 27:ttä. Jouluna en tee töitä. Silloin kelailen kulunutta vuotta, pohdin mitä sain aikaan ja mitä en. Yleensä teen myös listoja siitä, mitä tavoitteita tahdon asettaa seuraavalle vuodelle.

K – Kahvi. Jos joku olisi sanonut vannoutuneelle teeihmiselle, eli teini-ikäiselle minulle, että olisin jonain päivänä kahviriippuvainen, en olisi uskonut. Pidän säännöllisesti kahvittomia kuukausia yrityksenäni vähentää kahvinjuomista, mutta tänä vuonna yksikään kahvitauoista ei ole vielä johtanut tähän ylevään lopputulokseen. Ponnistelut jatkuvat.

L – Liikunta. Jos en pääse lenkille, minusta tulee ärtynyt hirviö. Jumisilla lihaksilla ja vielä jumisemmilla aivoilla ei kirjoiteta kirjaa eikä tehdä mitään muutakaan. Olen laiminlyönyt säännöllistä liikuntaa sen jälkeen kun aloitin opinnot Kajaanissa, mutta tarkoituksenani olisi aloittaa Oulussa uudestaan. Uusi kaupunki, uudet kuviot – ja toivottavasti vähemmän kipeät hartialihakset.

M – Maito. Maito oli pitkään lempijuomani, ja suurin esteeni vegaanisen ruokavalion kokeilussa. Hyviä korvikkeita oli harvassa. Pikkuhiljaa, yritysten ja erehdysten kautta löysin itselleni sopivat soija- ja kauramaitomerkit. ”Maitoa” en juo nykyään enää pelkältään, tilalle on tullut veden, teen, kahvin ja erilaisten mehujen juominen. Tämänhetkinen suurin esteeni veganismin tiellä on intohimoni juustoihin.

N – Naiseus. Koen oman sukupuoleni voimavarana kaiken siihen liittyvän mystiikkansa ja voimansa ansiosta. Tantran opit naiseuden jumalallisuudesta ovat minussa erittäin syvällä. Toisaalta olen lapsesta asti kokenut tarvetta todistaa, että pystyn kaikkeen samaan mihin miehetkin – oli kyse sitten autonrenkaiden vaihdosta tai armeijakamojen raahaamisesta. Todistelu ei ole nykyäänkään rauhoittunut, mutta muuttanut muotoaan sukupuolittuneesta todistelusta päämäärätietoiseen ylisuorittamiseen.

O – Onnellisuus. Koen, että onnellisuus on sellaisen elämän sivutuote, jossa elää itsensä näköistä elämää ja hyväksyy eteen tulevat päivät sellaisina, kuin ne ovat. Onnellisuuden tavoittelu on ymmärrettävää, mutta usein huomaan ihmisten tekevän itsestään onnettomia vain siksi, että he tavoittelevat liian suuria unelmia kerralla sen sijaan, että yrittäisivät löytää onnen pienistä asioista nykyhetkessä.

P – Painajainen. Kärsin pitkään – varmaan noin parikymppiseksi asti – aivan kamalista painajaisista. Tiedän, tiedän, painajaiset eivät ole kenenkään mielestä mukavia, mutta näistä jokainen oli puhdasta kauhua. Ei pientä epämukavuutta herätessä, ei edes helpotusta siitä että kyseessä oli vain uni, vaan senkaltaista pelkoa joka pistää vatsan sekaisin ja saa laskemaan alleen. Muistan etten vielä kaksitoistavuotiaanakaan kunnolla aina erottanut unia todellisuudesta, ja se antoi painajaisille oman, entistä kauheamman leimansa. Nykyään näen tällaisia painajaisia enää harvoin; painajaisuneni ovat yhä ikäviä, mutta herätessä niistä jää jäljelle vain lievä epämukava olo, joka antaa pian tietä heräämiselle.

Q – Quo Vadis. Kysyn itseltäni vähintään pari kertaa vuodessa, minne olen menossa, ja vastaako suuntani edelleen niitä asioita, joita sydämessäni tahdon saavuttaa. Pelkäsin nuorempana eniten sitä, että kulkisin tietäni sen enempää pohtimatta ja havahtuisin viisikymppisenä elämästä, jota en ole halunnut. Tällä hetkellä pelottavinta on tuntea olonsa avuttomaksi, kun pohdinnoista huolimatta polku tuntuu silloin tällöin karkaavan käsistä. Sitä vastaan on taisteltava ja uskallettava välillä repäistä itseään irti asioista, jotka eivät enää palvele.

R – Raha. Suuri elämään vaikuttava voima meillä kaikilla, tavalla tai toisella. Rahasta puhutaan vähän, ja erityisesti naisten kesken rahasta puhuminen koetaan edelleen jotenkin epäsopivana. Pyrin elämässäni aina sellaiseen tilanteeseen, ettei minun tarvitsisi hirveästi murehtia raha-asioitani, vaan minulla olisi tililläni aina tarpeeksi toimeentuloa varten. Menoni ovat pienet vaikka välillä saatankin ostaa jonkun yksittäisen konserttilipun tai tarpeellisia asioita.

S – Sairastaminen. En pidä yhtään sairastamisesta. Suutun itselleni, kun olen sairastunut vähäisen liikunnan tai huonon ruoan takia. Suutun maailmalle, koska hyviä työpäiviä menee hukkaan sängynpohjalla maatessa. Suutun muille, sillä en osaa osoittaa kovin hyvin tarvitsevuutta tai pyytää apua. Inhoan heikkoutta itsessäni; ehkä sen vuoksi autan mielelläni muita heidän heikkoina hetkinään, sillä tiedän miten musertavalta avuttomuus voi tuntua.

T – Taide. Taiteelle ei ole yhtä oikeaa määritelmää, mutta sen on pyrittävä tekemään näkyväksi sitä, mitä maailmassa ja yhteiskunnassa on. Ei ole olemassa ”ei-yhteiskunnallista taidetta”, sillä kaikki taide on poliittista joko tietoisen tai tiedostamattoman määritelmän kautta. Kyse on siitä, miten hyvin tiedostaa oman asemansa yhteiskunnassa suhteessa toisiin ihmisiin, ja hahmottaako ne lasit joiden kautta maailmaa katsoo.

U – Ukkonen. Asuessani vielä Joensuussa kävin silloin tällöin lenkillä erään ystäväni kanssa katselemassa ja kuuntelemassa ukkosta, kun sopiva myrsky sattui kohdalle. Palasimme usein hänen asunnolleen vaatteet märkinä. Ukkonen on mieletön voima, joka muistuttaa siitä ettei ihminen suinkaan ole suurin vallankäyttäjä tällä planeetalla.

V – Vaatteet. En tykkää. Löydän vain harvoin vaatteita jotka istuvat minulle ja jotka näyttävät hyvältä. Niissä vaatteissa roikun sitten kymmenen vuotta, ja masennun jos ne menevät rikki eikä niitä voi korjata. Kotona hengaan ilman vaatteita aina, kun vain mahdollista.