Katu päättyy aurinkoon

Lukupäiväkirja 2: Hiljaisen puutarhan lapsi

Maria Autio tuli tunnetuksi kirjastaan Paperisudet joitakin vuosia sitten. Uusin kirja, Varjopuutarha, sattui käsiini mutkan kautta. Olin ostamassa itselleni seinäkalenteria, mutta kun sellaista ei löytynyt, eksyin löytökirjalaatikolle. Accran kirjoitukset eurolla? Mukaan. Unelmavaras? Olen kuullut tästä jotain, ehkä se on hyvä. Varjopuutarha? Nimi viehätti, kirjailijan nimeä en tuossa vaiheessa edes tullut vilkaisseeksi. Aution kirjoissa tuttuna teemana […]

Katu päättyy aurinkoon

Lukupäiväkirja: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Jouluna kävin huolella läpi kirjahyllyäni. Karsin sieltä kylmästi kaikki sellaiset opukset, joilla ei ollut minulle suurta, tärkeää henkilökohtaista merkitystä. Lahjoitin vanhoja kirjoja kirpputoreille, tuttaville, ystäville, perheenjäsenille, bookcrossingiin ja kirjojenvaihtopisteisiin. Jälkeenpäin ajateltuna tuli tehtyä vain pari virhelahjoitusta joita kaipaan. Kirjahyllyn tyhjennys liittyi ”mahdollisimman vähän materiaa”-projektiini, ja tarkoitukseni ei ollut täyttää hyllyäni uusilla kirjoilla. Huomasin kuitenkin tuota […]

Katu päättyy aurinkoon

Sinun tehtäväsi on tuulta tavoittaa

Toista viikkoa tien päällä, ja koti-ikävä alkaa pikkuhiljaa taittua. Edessä on perheen kanssa vietettävä joulu, sen jälkeen lyhyt sukulaisvierailu metsän keskelle, jonka jälkeen jatkan matkaa Savoon. Sieltä suuntaan uudeksivuodeksi takaisin etelään peliporukkamme kanssa. Ajatuksia on tullut pyöriteltyä paljon, kuten aina silloin kun on poissa kotoa, uudessa ympäristössä ja kiinni levottomassa, polveilevassa elämässä. Olen viimeisen viikon […]

Katu päättyy aurinkoon

I’m a ghost in the city, I’m a ghost in the city of night

Omistan vähän tavaraa, enkä juuri kiinny esineisiin. Omaisuudestani se osa, jota pidän oikeasti tärkeänä ja merkityksellisenä (rakkaat asiat, esineet, vaatteet ja tavarat) mahtuu pitkälti yhteen rinkkaan. Tästä on se hyöty, että matkalle lähtiessä voin ottaa mukaani kaiken sen, mitä tarvitsen, eikä minun tarvitse murehtia unohtaneeni jotakin. Mitä enemmän vuodet vierivät, sitä enemmän alkaa kuitenkin tiedostaa, […]

Katu päättyy aurinkoon

Eroamisen taide

Ensimmäinen suhteeni alkoi itsenäisyyspäivän tienoilla. Se oli ongelmallinen, naiivi koiranpentusuhde, jossa kumpikin osapuoli ajatteli hyvin pitkään, että pelkkä rakkaus riittää. Jos vain rakastaa, kaikki ongelmat kalpenevat ja katoavat sen rinnalla: pettäminen, toisen henkilökohtaisten rajojen rikkominen, pelko, riidat, luottamuksen särkeminen. Kun ongelmat eivät tästä elämänfilosofiastamme huolimatta kadonneet vaan kasvoivat kasvamistaan, kyse ei ollut siitä että olisimme […]

Perjantai oli rakkauden päivä

Perjantai oli rakkauden päivä

Perjantaina olin Helsingissä. Join viiniä, tapasin uusia ihmisiä, puhuin politiikkaa. Tunnelma oli helpottunut, ilahtunut ja liikuttunut. Hieman epäuskoinenkin, mutta kenellä ei olisi sen kolmannen lasillisen jälkeen? Satoi vettä, tuoksui tupakalta, piparkakuilta, sinihomejuustolta ja kissoilta. Me kuuntelimme, puhuimme, lauloimme ja tunsimme, miten hetken ajan rakkaus sykki keskuudessamme. Minä poltin kolme tupakkaa ja mietin omaa elämääni. Olen […]