Ensimmäinen kuukausi

Kirjoitusprosessia takana pari päivää yli ensimmäisen kuukauden verran, neljännes projektista takana ja kasassa sata sivua. Tahti on hyvä, mutta olen valahtanut siihen kuoppaan joka tulee eteen jokaisessa projektissa: omalle tekstilleen sokeutuminen, ja varmuus siitä, ettei saa sanottua niitä asioita mitkä ovat tärkeitä. Tai että rakenne on huono, tai näkemys lapsellinen. Asiaa ei paranna yhtään se, että toiveikkuutta ihmissuhteiden saralta kuvastaa tällä hetkellä sanapari ”crash and burn”.

Milloinkahan opin, että ihmiset tuottavat elämässä lähinnä pettymyksiä, ja että parempi olisi pysytellä vain sellaisella etäisyydellä, jolla pystyy auttamaan, muttei tarvitse itse mitään?

Samoissa teemoissa ostin sen viimeisen Gustafssonin kirjan, joka on minulta lukematta – Korpisoturin. Tiedän kyllä että olen luvannut itselleni olla lukematta enää Gustafssonia inspiraatiota hakiessani, mutta minkä minä sille voin ettei Suomessa kukaan muu ole kirjoittanut samoista aiheista samalla tavalla kuin hän? Perustelen ostosta itselleni sillä, että olen lukenut jo useamman viikon kaikkea muuta, eli inspiraationi lähteet ovat varmasti puhdistuneet.

Välillä olen kyllä ollut lukemattakin, ja kuunnellut vain omaa itseäni. Omalla kohdallani luku-ja kirjoitusinto kulkevat niin käsi kädessä, että tuonkaltaiset pysähtymiset ovat harvassa.

Aika pitkään ajattelin että en tarvitse taukopäiviä, mutta katsoessani menneitä viikkoja taaksepäin huomaan että niitä on kyllä ollut. Päiviä, jolloin olen enimmäkseen siivonnut ja antanut ajatusteni levätä. Myös liikunnan merkitys on alkanut korostua; niinä päivinä jolloin en saa itseäni lenkille ja joogaamaan, kirjoitan vähemmän kuin liikkuvina päivinä. Ero on merkittävä, ja on (vähemmän yllättäen) yhteydessä myös siihen, kuinka hyvin voin.

Olen yrittänyt miettiä, minkälaista videosisältöä voisin tuottaa. Liikkuvassa kuvassa on aina jotain sellaista viehätystä, mitä paikoillaan olevassa ei ole. Yksi ajatus on, että pyytäisin lukutaitoisia ystäviäni lukemaan ääneen kappaleita kirjastani, ja postailisin niitä sitten sosiaaliseen mediaan viimeisen kuukauden aikana. (Lukutaitoisella viitataan nyt muuten sellaiseen ihmiseen, jolla on taito lukea ääneen: minulla esimerkiksi ei ole. Ääneni on vapiseva ja liian kimeä, enkä osaa painottaa oikeita kohtia. Näyttelijät ja lausujat ovat täysin toista maata.)