Ikigai – Tapa elää
Kävin ihan hiljan heittämässä reissun pohjoiseen, Naruskan ja Tulppion tienoille. Matkalla tuli vihdoin luettua loppuun kirja Ikigaista, eli japanilaisesta tavasta nähdä elämän tarkoitus.
(Kuva lainattu AdLibriksen sivulta.)
Kirja oli virkistävää luettavaa selfhelpmäisyydestään huolimatta – huomaan, että olen viime aikoina alkanut hieman kiertää itseapukirjoja, erityisesti jos niissä tarjotaan yhtä ratkaisua kaikiin elämän ongelmiin. Tutustuin viime aikoina uudelleen erääseen ystävään, jolla on taipumusta hurahtaa milloin mihinkin. Minulle yhdestä totuudesta toiseen poukkoileva esimerkki on muistuttanut, millaisia vaaroja sisältyy yksittäisen totuuden sokeaan seuraamiseen, ja sitä kautta oman äänensä hukkaamiseen.
Omaa kasvua käsittelevät kirjat voivat silti olla hyödyllistä ja hauskaa luettavaa. Ne voivat tarjota työkaluja tai ajatusmalleja oman elämän ohjaamiseen. Löytäessäni itse hyvän kirjan luen sen mieluusti useaan otteeseen eri elämänvaiheissa; usein ensilukemisella hyödyllisiltä tuntuneet neuvot tuntuvat tarpeettomalta ajan kuluessa, mutta jokin kirjan tylsänä pitämäni osio saattaa puhutella aivan uudella tavalla.
Ikigain tapauksessa kyse ei ole hurahtamisesta, vaan itsetutkiskelusta ja pohdinnasta. Kukaan ei voi sanella ulkoapäin, mikä on se asia, joka saa juuri sinut pomppaamaan aamulla ylös sängystä. Jokaisen oma polku on erilainen, vaikka onkin tiettyjä asioita jotka sen kulkemisessa auttavat.
Kirjassa mainitaan erityisesti seuraavat apuvälineet elämän tarkoituksen löytämiseen ja onnellisena pysymiseen:
– Liikunta, erityisesti kevyt liikunta kuten säännölliset kävelylenkit, haravointi ja halkojen hakkaus.
– Sosiaalisuus, ystävien ja sukulaisten näkeminen, vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ja yhteisön jäsenenä pysyttely.
– Hara hachi bun, eli se ettei syö itseään milloinkaan ihan täyteen tai täyteen ähkyyn. Vatsa kuuluisi jättää aina vain 75% täyteen – tätä pidetään japanilaisten pitkäikäisyyden yhtenä salaisuutena.
Voin suositella ehdottomasti kirjaa välietappina kaikille, jotka haluavat pysähtyä hetkeksi pohdiskelemaan mihin suuntaan oma elämä on menossa.