Jos minusta tulisikin hieroja?

Jokaisen ylle on varmaan joskus sommiteltu erilaisia ammatteja. ”Hei, sustahan tulisi tosi hyvä x!”

Minulla näitä sommitteluammatteja on tullut vastaan vain kaksi: poliitikko, ja hieroja. Politiikasta olen todennut jo pitkään että ei kiitos, en halua tehdä työtä sellaisten henkilöiden kanssa jotka saavat aikaan niin uskomatonta teatteria kuin edellinen hallituskausi. En tiedä, kauanko tämä päätös pitää, sillä mitä enemmän politiikkaa seuraan, sitä enemmän tulee sellainen olo että kaikkiko täällä pitää tehdä itse.

Hierojan ammatti taas on saanut minut aina ajattelemaan ”ehkä, miksi ei”. Ei varmuutta, ei unelmien täyttymystä, mutta jotain sellaista mihin huomaan itsessäni aivan selvää taipumusta ja joka tuntuu mielekkäältä. Olemme kehollisia olentoja, kuten tykkään muistuttaa eräälle ystävälleni, joka silloin tällöin unohtaa elävänsä kuolevaisten maailmassa. Kaikki se, mitä koemme, tunnemme ja ajattelemme, jää kehoon. Jumit ja kireydet kertovat paitsi arjesta, myös henkilöhistoriasta.

Nyt kun yliopisto ei tunnukaan enää ainoalta mahdolliselta suunnalta, olen kartoittanut mahdollisuutta oppisopimuskoulutukseen. Täysin ilman opintotukea minulla ei ole varaa heittäytyä opiskelemaan, mutta työn ohella tavoitteellinen opiskelu tuntuu minulle sopivalta. Se voi tarkoittaa jälleen yhtä muuttoa elämässäni, mutta minkäs teet – siitäkin huolimatta, että osa minusta alkaa olla väsynyt pakkaamaan elämänsä aina kolmen tai neljän vuoden välein laatikoihin ja kuljettamaan sen uuteen tuntemattomaan. Vielä ei ole tullut oikea aika jäädä paikoilleen, ei ole löytynyt sitä täysin omaa paikkaa.

Mitä hierojaksi kouluttautuminen tarkoittaisi? Se tarkoittaisi sitä, että voisin tehdä hierojan töitä, kaikkein mieluiten osa-aikaisena että minulle jäisi tilaa työstää myös tekstejäni ja kuvia. Jos saisin täysin vapaat kädet, tahtoisin panostaa spa-henkiseen hyvinvointikokemukseen. Miedosti tuoksuvia hierontaöljyjä allergikot huomioiden, rentouttavaa musiikkia, hieronnan jälkeen kuppi vihreää teetä ja teemakeinen. Tahtoisin hankkia paljon osaamista nimenomaan kroonistuneiden jumien ja kipujen hoidosta, sillä ne ovat paitsi oman elämäni ongelmakohtia, myös monelle läheiselleni kipua ja hampaidenkiristystä aiheuttava asia.

Olen yrittänyt nyt pari kuukautta visualisoida omia haaveitani ja tunnetilojani, muistella miltä tuntui unelmoida niin selkeästi kuin joskus. Olen huomannut syväksi järkytyksekseni, että en ole löytänyt mitään. En tiedä, mitä haluan, en tiedä, mistä unelmoin, enkä todellakaan osaa nähdä itseäni unelmien huipulla, kun en tiedä mitä ne unelmat ovat. Ainoa, mitä saan kaavittua kasaan on että haluan kirjoittaa ja tehdä kuvia. Mutta miten, missä, millä ehdoilla, millä aikataululla, millaista – kaikki selkeyttä määrittelevä asia puuttuu.

En ole varma, kauanko tilanne on ollut tämänkaltainen, sillä vasta nyt olen kiinnittänyt siihen huomiota. Näin ei voi kuitenkaan jatkua, joten olen yrittänyt antaa itselleni luvan haaveilla myös asioista, jotka eivät välttämättä toteudu. Opettelen taas uudelleen näkemään itseni jossain visualisoimaan unelmia. Ja jonain päivänä polku vie johonkin.