Kategoriaton
Tuntuu, että mikään kategoria ei kuvaa minua ihmisenä.
En ole perinteinen nainen. Rakastan vapaasti ja avoimesti, päädyn yleensä johtotehtäviin, olen rationaalinen enkä tunne tarvetta hankkia omia lapsia – hoivaviettini kohdistuu ensisijaisesti ystäviin ja heidän jälkikasvuunsa, eläimiin ja luontoon.
En ole uranainen. Tunnen liian syvästi, olen liian herkkä, itken paljon ja pohdiskelen elämää. Uskon ensisijaisesti yhteistyöhön, en auktoriteetteihin. Minulle on tärkeämpää onnellisuus kuin raha.
En ole moderni. Onnellisimmillani olen luonnon helmassa, itsetehdyt vaatteet päällä, omavaraisena, hiljaisuutta kuunnellen. Nopeatempoinen yhteiskunta herättää minussa ahdistusta ja on polttanut minut kolmesti loppuun.
En haikaile 50-luvulle. Vaelluksillani minulla on mukanani aurinkopaneeli rinkan päällä, kirjoitan ajatuksiani nettiin ja teen työtäni sen välityksellä. Koulutan muita ja hankin tietoa kirjojen lisäksi blogeista ja haaveilen pyörittäväni asuntoni sähköntarvetta tuulivoimalla.
En ole haaveilija. Otan työni vakavasti ja haluan tienata sillä elantoni.
En ole tasainen puurtaja. En voisi kuvitella tekeväni työtä joka ei sytyttäisi minua jollain tavalla.
Minä olen minä. Olen kaikkia ylläolevia asioita samalla kun en ole niitä, ja paljon enemmän. Millä sanoilla kuvata kokonaista metsää tai valtavaa merta? Voiko taivaan määritellä yhdellä värillä tai sanalla? Sydämeni kasvaa joka suuntaan kuin puu, se ei pysy taimena vuodesta toiseen, eikä kanna lehtiä jokaisena vuoden kuukautena.
Miksi määritelmät ovat minulle niin tärkeitä?
Viimeisen puolen vuoden aikana olen tullut siihen tulokseen, että eivät ne ole, eivät minulle. Muut ihmiset vain tarjoavat niitä minulle niin usein, että ne on vaikea työntää kokonaan taka-alalle. Oletko sinkku vai parisuhteessa? Oletko lutka vai seurusteletko? Jos olet noin hippi, miksi opiskelet teknologiapainotteista alaa? Mikä sinä oikeastaan olet?
Minulle tärkeintä on vain olla olemassa, sellaisena kuin olen. Rinkka selässä Helsingissä tai Lapin metsissä, kukka korvan takana ja puhelin latautumassa asemalaiturin aurinkoisimmalla paikalla.