Muutto Ouluun

Olen asunut nyt Oulussa reilun viikon. Sinä aikana tuuli on muuttunut puuskittain kylmemmäksi, muuttolaatikot ovat hiljalleen purkaneet sisältönsä hyllyille ja kaappeihin, mustaviinimarjat ovat kypsyneet ja sain vihdoin uudet Office-tunnukset. Nyt voin jatkaa siis Jaetun Maan työstämistä siitä, mihin se viimeksi jäi; LibreOffice tai Apache kun eivät kummatkaan osanneet avata kuvia ja muita erikoisuuksia sisältäviä muotoilujani kaikkea sotkematta.

Pariin viikkoon on mahtunut kaikenlaista. Erään perheenjäsenen hiljaista hyvästelyä tietämättä, kuinka paljon aikaa on vielä jäljellä. Sitä yrittää ottaa jokaisen päivän uutena mahdollisuutena puhua vielä jostain asiasta, joka tulee mieleen, ja lohduttautua sillä että suurin osa asioista on – ainakin minun puoleltani – jo sanottu. Samalla yritän treenata konservatorion pääsykokeisiin, psyykata itseäni potkunyrkkeilyn aloittamiseen ja kasata graduluonnokseeni sanoja toistensa perään.

Onko hieman liian aikaista aloittaa gradua? Aivan varmasti on, mutta pyrin kirjaamaan ylös kaikenlaista mitä minulle tulee aiheen tiimoilta mieleen. Kysymyksiä joita haluan kysyä, asioita joita haluan selvitellä, juttuja joiden varalta haluan pitää silmäni auki, jos vaikka vastaus sattuisi pompsahtamaan silmille kun olen suihkussa, kävelyllä tai juomassa kahvia. Sellaiseen ei ole koskaan liian aikaista.

Tämän vuoden alkupuoli opetti minut arvostamaan struktuureja ja rakenteita niin kirjoittamisessa kuin muussakin elämässä. Kirjoittamisen rytmi ja muu arki on kärsinyt sairaalareissujen ja sellaisten takia, mutta olen silti pyrkinyt saamaan joka päivä paperille jotain. Aloitin jopa pitämään työpäiväkirjaa, johon kirjoitan päivittäin mitä sain tänään aikaiseksi ja mihin projektiin liittyen. Grafiikan puolelta sain valmiiksi yhden projektin, sitä voi ainakin nelisen kuukautta ladata ilmaiseksi TÄÄLTÄ. Olen aina haaveillut että joku antaisi minulle palautetta huutamalla

”ANTEEKSI, MUTTA ET SINÄ VOI JÄTTÄÄ SITÄ TUOLLAISEEN KOHTAAN!”

(Tuo ei muuten ollut sarkasmia)

joten voin nyt siis sanoa, että yksi tavoitteistani kirjailijana ja taiteilijana on saavutettu!

Uusia tavoitteita on tullut ja niitä on asetettu. Uudenvuodenlupauksissani, siinä että alkaisin elää täysipainoisesti sellaista elämää kuin haluaisin, en ole tietenkään pitäytynyt, ainoastaan ottanut pieniä askeleita sitä kohti. Toisaalta näin spekuloin tapahtuvan jo alkuvuodesta: että täydellisen, 180 asteen muutoksen aikaansaaminen pelkällä uudenvuodenlupauksella on mahdotonta, ja tosiasiassa kyseessä on prosessi, joka on valmis sitten kun se on valmis, ja jossa kestää sen verran kuin siinä kestää.

Ehkä se on ihan fine. Olen joka tapauksessa alkanut ottaa niitä askeleita, ja ehkä joskus uskallan kertoa kaiken sen mitä tässä elämänvaiheessa halusin olla, mutta en ollut. Ehkä joskus vielä hymyilen ja nauran puhuessani asiasta.

Tällä hetkellä voin vain yrittää parhaani.