Joitakin kuukausia sitten huomasin, että migreenini helpottuu, kun haukottelen. Samoihin aikoihin aloin laittaa merkille, että suun avaaminen haukotteluasentoon tuntuu jäykältä ja epämiellyttävältä. Tila ei kuitenkaan aiheuttanut kipua, joten en pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä.

Ainakaan ennen kuin suun aukomisesta alkoi tulla tapa. Leukalihakseni tuntuivat olevan todella jumissa, ja suupielissä suorastaan kihelmöi kun pureskelin ruisleipää. Törmäsin silloin muutamiin suosituksiin purentalihasten hierojasta, ja päätin mielessäni että kuulostaapa hyvältä, pitääpä mennä. Aikaa en toki koskaan varannut, ennen kuin tuli kohtalokas ilta jona päähän koski, harmitti, itketti, vitutti, ja leuka oli aivan helvetin juminen. Etsin samantien Oulusta purentalihasten hierojan ja sain varattua ajan jo seuraavalle päivälle.

Itseäni potkunyrkkeilyentrystä lainaten: kannatti. Todellakin.

Hierontapaikkana toimi Hyvä Lihas, ja minulle varattu aika oli 60 minuuttia. Sen aikana käytiin läpi yläselkä, hartiat, kaula, niska ja kallonpohjan lihakset, ja lisäksi erillisestä oirekuvauksestani johtuen kylkien sahalihakset. Joka ikinen paikka oli jumissa. Jopa päänahkani oli jumissa, kun sitä hierottiin, erityisesti niiltä kohdilta jotka jännittyvät kun pureskelemme jotain. Niska-hartiaseutu on minulle tuttua ongelma-aluetta, mutta että päänahka?

”Olet kyllä yksi niistä joilla ei mene rahat hukkaan tässä hoidossa”, hieroja kommentoi naurahtaen kun siirryttiin lopulta hieromaan kasvojen purentalihaksia suun ulkopuolelta. En voinut muuta kuin mumista olevani samaa mieltä, sillä leukalihaksia hieroessa näin tähtiä ja poskilihakseni olivat kireämmät kuin pohkeet ensimmäisten potkunyrkkytreenien jälkeen. Siis posket. Ja ohimot. Ja, jälleen kerran, kaikki.

Parhaan olen kuitenkin jättänyt viimeiseksi: nimittäin purentalihasten hieromisen sisäpuolelta. Viimeistään siinä vaiheessa tuli selväksi, että olisi ehkä pitänyt sittenkin varata aika jo kuukausia sitten, silloin kun ensimmäistä kertaa huomasin jäykkyyttä suun avaamisessa. Varsinaiseen hierontaan asti toiminta ei edennyt, pääsimme lähinnä lämmittelemään, venyttelemään ja verryttelemään lihaksiani. Ne olivat nimittäin niin kipeät, että kohtuullisetkin venytysliikkeet tuntuivat siltä, etteivät purentalihakset olleet saaneet minkäänlaista lihashuoltoa vuosiin. Tai ikinä. Poskieni takaosasta löytyi kaksi lihasmuhkuraa kuin jollain hamsterilla, ne olivat niin kipeät ettei niille kärsinyt tehdä juuri mitään.

Huolimatta kivuliaasta kuvauksesta oloni oli parempi jo yhden hoitokerran jälkeen. Hämmennyin, kun suuni avautui normaalisti ja artikulointi tuntui helpommalta. Hieroja näytti minulle vielä muutamia harjoitteita tehtäväksi seuraavan parin viikon ajan, että hieronnan vaikutukset pysyisivät mahdollisimman pitkään. Hän suositteli myös toisen ajan varaamista parin viikon päähän, koska silloin saattaisimme päästä hieromaan nyt jo vähän avautuneita lihaksia vähän paremmin. Olin ja olen sataprosenttisesti samaa mieltä. Vaikka hieronta auttoi, olen erittäin kartalla siitä, kuinka paljon jäi myös tekemättä.

”Et kuule päällepäin uskoisi, miten jumissa nuo leuat olivat!”

Tarinan opetus.

Jos havaitset suun avaamisessa, haukottelussa tai pureskelussa mitään jäykkyyttä, särkyä tai yhteyttä migreeniin, käy purentalihasten hieronnassa mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Suun kuuluisi aina aueta ilman ongelmia, eikä leukalihasten kuuluisi normaalin päivän jälkeen tuntua väsyneiltä. Todennäköisesti purentalihakset ovat jumissa myös, jos kärsit hampaiden narskuttelusta unissasi. Aina kannattaa käydä tarkastamassa tilanne!

Kun muutin pohjoiseen, liikuntaharrastuksen mukana kärsi myös syöminen. Söin sitä, mitä milloinkin teki mieli, sillä muuten en syönyt ollenkaan. Totuin melko epäsäännölliseen ruokarytmiin, ja kun liikuntaa ei juuri ollut tasapainottamassa ruokahalua, ei minulla ollut varsinaisesti nälkäkään. Nyt on käynyt jo parien treenien jälkeen hyvin selväksi, että asiaan on kiinnitettävä huomiota, jos meinaan jaksaa ja pitää kehoni siinä kunnossa ettei se säry.

(Yllä aamiainen treenipäivän aamuna: jugurttia, kaurahiutaleita, herukoita ja kourallinen pähkinöitä, sekä itseleivottua leipää, voita, juustoa ja tomaatteja.)

Pari joulua takaperin lahjaksi saamani smoothiekone on nyt päässyt laulamaan treeni-iltojen ja palautumisaamujen joukossa. Varioin allaolevaa kaavaa melko vapaasti, mutta harvemmin pudotan mitään pois:

Smoothiekaava

100-200 g jugurttia tai rahkaa
200-300 g marjoja tai hedelmiä
Mausteita tai proteiini/superfoodjauheita
Kourallinen kaurahiutaleita (jos smoothie on vetistä tai on kova nälkä), tai kauramaitoa (jos smoothie on liian tiivistä)

Ensimmäinen smoothie tuolla kaavalla oli esimerkiksi seuraava:

150 g rahkaa
100 g punaherukoita
3 kiiviä
Kanelia, inkivääriä ja maca-jauhetta (koska oli kylmä päivä ja kaipasin lämmikettä)
Kourallinen kaurahiutaleita (koska oli kova nälkä)

Lopputulos oli herukoiden ja kiivin yhteispelin ansiosta erittäin kirpeä, eli jos makeus on enemmän oma juttu, kannattaa ehkä vaihtaa herukat mustikoihin ja kiivit banaaniin tai omenaan. Palauttajana smoothie kuitenkin toimi hyvin. Lihakset ovat treenin jälkeen yleensä kireät ja kipeät. Ne kaipaavat proteiinia voidaakseen korjata treenistä aiheutuneet pienet vauriot, ja hiilihydraatteja saadakseen energiavarastot taas täyteen latinkiin seuraavaa treeniä varten. Paheksuttuja hiilareitakaan ei siis kannata jättää pois, koska sillä vie helposti tehoa seuraavalta treeniltä.

Macajauhe on adaptogeeni, mikä tarkoittaa sitä että nautittuna se tasapainottaa kehon keskeisiä järjestelmiä (esimerkiksi verenkierto ja hermosto). Adaptogeenejä suositellaan nautittavaksi vain 1-2 viikon ajan kerrallaan, sillä sen jälkeen keho sopeutuu adaptogeenin vaikutukseen ja siitä tulee ”uusi normaali”. Olen itse yksi niistä onnettomista, jotka tuppaavat sairastumaan heti aloitettuaan uuden liikuntaharrastuksen; kahden viikon macakuurin on tarkoitus auttaa kehoa sopeutumaan liikunnallisempaan elämäntyyliin ilman flunssaa. En itse käytä macaa lainkaan ylläpitävästi, vaan syön sitä kuuriluontoisesti silloin kun fyysisessä päivärytmissäni tapahtuu muutoksia.

Palautumisessa ihan ehdottomana ykkösenä on myös nukkuminen. Jos et muuten nuku tarpeeksi, niin yritä katsoa että vähintään treeninjälkeisinä päivinä nukut tasan niin paljon kuin nukuttaa. Jos yöunien pidentäminen ei töiden tai muiden velvollisuuksien vuoksi ole mahdollista, ota päiväunet. Tai vaikka kahdet. Välissä kannattaa tehdä kevyitä kävelyjä, siivoamista tai lempeää joogaa, että lihakset eivät jäykisty, vaan palautuvat myös aktiivisesti. Itse en tahdo kunnolla palautua ilman kevyttä liikuntaa, vaan jalkani muuttuvat kahdeksi pökkelöksi, jotka eivät taivu tai liiku mihinkään suuntaan.

Onneksi on koira.

”Jaa mää vai?”