Perjantai oli rakkauden päivä

Perjantaina olin Helsingissä. Join viiniä, tapasin uusia ihmisiä, puhuin politiikkaa. Tunnelma oli helpottunut, ilahtunut ja liikuttunut. Hieman epäuskoinenkin, mutta kenellä ei olisi sen kolmannen lasillisen jälkeen? Satoi vettä, tuoksui tupakalta, piparkakuilta, sinihomejuustolta ja kissoilta. Me kuuntelimme, puhuimme, lauloimme ja tunsimme, miten hetken ajan rakkaus sykki keskuudessamme.

Minä poltin kolme tupakkaa ja mietin omaa elämääni. Olen käännekohdassa monessakin asiassa, ja uskon että näistä käännekohdista lähtee liikkeelle elämä, joka herättänee monissa kanssakulkijoissa ajatuksia.

Irtisanouduin töistäni hermoromahduksen jälkeen päivää ennen eduskunnan äänestystä. Olen jo pitkään tiennyt olevani väärällä alalla ja että sosiaaliala ei ole minulle; olen liian kiltti, liian herkkä, ja otan asiat liian henkilökohtaisesti omalle vastuulleni. Kolmannen tupakan kohdalla Helsingissä keskustelin lähihoitajan kanssa. Hän sanoi nauttivansa työstään juuri siksi, että hän ei suhtaudu asioihin henkilökohtaisesti.
”Sä olet oikealla alalla”, totesin, ”tuo ala tarvitsee sellaisia ihmisiä, jotka jaksaa.”

Kirjoitan blogiin paljon ajatuksiani urasta, työstä, oman paikkansa löytämisestä ja omasta tiestäni kohti ammattia, jossa voin työskennellä lähes rajattomasti joutumatta hermoromahduksen partaalle.

Parisuhteeni voi vuoroin hyvin, vuoroin huonosti. Kumppanini, X, on ihanin ihminen jonka kanssa minulla on koskaan ollut kunnia seurustella. Oma menneisyyteni on kuitenkin jättänyt minuun jälkensä. Syviä arpia ja traumoja on vaikea parantaa, ja välillä ne nousevat pintaan ja vaikeuttavat asioita. Sitoutumiskammo ja parisuhteen merkityksen pohtiminen ovat arkipäivää meillä – välillä väsyttävää, välillä onnellista sellaista.

Nämä asiat näkyvät blogissani polyamorian, seksuaalisen identiteetin, parisuhteiden strukturaalisen pohdiskelun ja ihmissuhdefilosofian muodossa. En tiedä vielä, mikä nykyisen suhteen tulevaisuus on, mutta suhteista yleensä minulla on paljon puhuttavaa.

Olen myös lähdössä matkalle pian. Pakkaan tavarat rinkkaan ja lähden reissaamaan ympäri Suomea. Läppäri kainalossa, nettiyhteys puhelimessa ja kuuma kahvi sormia lämmittämässä aion matkata milloin itään, milloin pohjoiseen, palata sitten hetkeksi paikoilleni ennen helmikuuta. Helmikuun lopussa irtisanon nykyisen asuntoni enkä hanki uutta. Jättäydyn tarkoituksella kodittomaksi ja tyhjän päälle säästötilin ja kirjoitustöiden turvin.

Tästä tulen kirjoittamaan kenties kaikista eniten. Siitä, miltä tuntuu jättäytyä asunnottomaksi Suomessa omasta vapaasta tahdostaan. Mitä se ehkä olisi jossain muualla.

Perjantai oli rakkauden päivä. Joulukuu alkaa huomenna.

Minun loppuelämäni ensimmäinen päivä on jokainen päivä, uudelleen ja uudelleen.