Suruneule 2 – Pipo Newbiggin Gansey-kuviolla

Viimeisin valmistunut suruneule oli pieni sinivalkoinen pipo, jonka kuviointiin hain inspiraatiota gansey-neuleista.

Gansey on kalastajaneule, joiden kuvioista kauneimmat kehittyivät Skotlannin kalastajayhteisöissä. Valitsemassani Newbiggin-ganseyssä neulotaan vinoneliöitä vuoroin nurjalle taustalle oikealla, vuoroin oikealle taustalle nurjalla. Kuvio on yksinkertainen mutta tarjoaa haastetta, ja tekee neuleen pinnasta mielenkiintoisen.

Gansey-ohjeita katselin Madeline Westonin kirjasta ”Kauniit neuleklassikot” – itseäni taitavammille neulojille voin suositella kirjaa erittäin lämpimästi! Se esitteli kaikkea pitsihuiveista villapaitoihin, ja tarjoaa ajatonta kauneutta käsistään taitaville. Katselin kuvioita, otin niitä ylös, mutta vielä omat taitoni eivät riitä kovin pitkälle.

Neulomisen ohessa tuli juotua paljon intialaista mustaa teetä. Viimeiset viikot se on ollut minulle surujuoma. Kun teekuppi höyryää viileässä asunnossa, on hiljaista ja kuuluu vain puikkojen kilinä, pystyy melkein aistimaan sen miten suru ottaa uuden hahmon neuleessa. Se tulee näkyväksi, kosketeltavaksi. Pehmeäksi ja rakkaaksi.

Olen toistaiseksi vielä ollut huono ottamaan kuvia neuleiden tekstuurista, mutta kuvassa on nähtävissä yksi valkoinen vinoneliö sekä nurjalla että oikealla, allekkain tietenkin. Vauvalangoista pipo valmistui n. 40-sentin päänympärykselle nopeasti, ja pääsin tuota pikaa käymään vierailulla pipon uuden omistajan luona.

Ennen visiittiä ehdin käydä ystäväni kanssa puhelimessa seuraavan keskustelun:

Minä: ”Ajattelin neuvoa muuten pienelle pipon.”

Ystävä: ”Sehän kiva! Pienellä on toistaiseksi sinisiä, valkoisia ja sinivalkoisia pipoja.”

Minä: ”Ai, sittenhän sinua varmaan ilahduttaa, että minulla on vain sinistä ja valkoista lankaa.”

Valoa ja rakkautta itse kunkin elämään. <3 Anna välittämisen säteillä lähellesi sellaisella tavalla, joka on juuri sinulle ominainen.