Tilannekatsaus – Elämä, muutto ja kirjatoiveita

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet erityisen kiireisiä tässä taloudessa. Pääsin Oulun yliopistoon opiskelemaan ja otin paikan lopulta vastaan. En ole huudellut hakuprosessista tai paikan saamisesta julkisesti vielä missään; ensin pelkäsin kiroavani hyvän pääsykoetuurini, jos edes kerron hakemisestani julkisesti. Sen jälkeen en ollut varma, tahdonko ottaa paikkaa vastaan vai en. Nykyinen elämäntilanne on tuntunut niin mukavalta kaikessa kiireisyydessäänkin, että ajatus onneni keikuttamisesta tuntui hulluudelta.

Vaan milloinpa minä olisin koskaan osannut seilata suvannossa.

Elämä kuitenkin päätti, että nyt mennään, ja reilun kuukauden sisällä perhetragedia sai monet elämästäni kadonneet sukulaiset ottamaan minuun yhteyttä. Aika on mennyt käytännön asioita selvitellessä, lääkäreiden ja hoitajien kanssa puhellessa, jatkoa suunnitellessa, pakkaillessa, sukulaisen koirasta huolehtiessa (koira ei muuten tule omani kanssa toimeen), omien ja muiden solmuja availlessa – ja arkeakin piti jossain vaiheessa yrittää varmaan pyörittää.

Niinä päivinä kun olen jaksanut siivota, en ole kirjoittanut. Ja päinvastoin. Onneksi tätä kaikkea ei sentään ole tarvinnut kohdata yksin, vaan minulla on tukenani ystäviä ja sukulaisia jotka tukevat. Vähän ounastelen silti, että heinäkuusta tulee todella kiireinen, kun pitäisi saada kaikki asiat hoitumaan, muuttaa, siivota, löytää uudelle koiralle uusi koti, matkustaa kaupunkien välillä ja jossain vaiheessa kirjoittaa sekä tehdä kuvia.

Olen ollut niin väsynyt, että eräänä iltana purskahdin huutoitkuun lukiessani sarjakuvasta surullisen ruudun. Olen nukkunut keittiön lattialla ja huutanut koiralleni. Olen nukahtanut kahdesti istualtani yhden keskustelun aikana. En ole jaksanut tehdä puoliakaan siitä, mitä pitäisi, sillä tehtävää on yksinkertaisesti niin paljon. Olen vain toivonut, että elokuussa kaikki helpottaa, ja syyskuussa pääsen aloittamaan kokonaan uudenlaisen elämänvaiheen.

Olen lukenut jälleen itämaisesta estetiikasta, Japanista, haaveillut vaihdosta ja opiskellut kieltä ja kirjoitusmerkkejä. Hankintalistallani ovat Minna Eväsojan ”Teetaide ja runous” sekä ”Wabi ja Sabi-mietiskelypäiväkirja” – minulla ei niihin ole tällä hetkellä varaa, mutta jos jostain löytyy rahatilanteeltaan minua edullisemmassa tilanteessa oleva yksilö, otan lahjoituksia vastaan. Toiset toivovat kenkiä, minä toivon kirjoja.

Kyllä tämä tästä.

Bonuksena kuva! Vai tältä minä näytän ajatustyötä tehdessäni. Ei ihme että ihmiset usein yllättävät minut kesken ajatuksen kysymällä, olenko vittuuntunut jostakin. Ei, en ole, minä vain ajattelen.

kulttuuri ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *