Uusi vuosi ja elämä

Vietin joulun ja uudenvuoden välipäivät Kolilla luonnon helmassa. Samalla tuli pohdittua mennyttä vuotta ja sitä, mitä haluaisin nyt alkavan vuoden pitävän sisällään edelliseen verrattuna. Vuosi 2018 oli minulle menestyksekäs töiden ja uran suhteen, mutta tappiota tuli tehtyä oman minuuden ja unelmien saralta. Tänä vuonna ajattelin kääntää nuo kaksi asiaa toisinpäin.

Tein itselleni listoja asioista, joiden haluaisin toteutuvan tänä vuonna. Tahtoisin kehittää itseäni taiteilijana ja kirjoittajana. Tahtoisin kehittää talouttani omavaraisempaan suuntaan. Tahtoisin kasvaa ihmisenä. Tahtoisin jatkaa joskus keskenjäänyttä polkuani henkisenä ihmisenä. Tahtoisin päästää irti kontrollintarpeestani. Ja, kaiken yllä häälyvänä pilvenä, tahtoisin parantua niistä haavoista, joita mennyt vuosi minuun jätti.

Päätin, että tänä vuonna keskityn vain kaikkeen siihen, mikä on hauskaa, kivaa ja mielenkiintoista. Päätin ottaa tietoisesti enemmän aikaa kirjoittamiselle, piirtämiselle, ja taitojeni markkinoimiselle. Päätin, että en harjaa hiuksiani vuoteen. Päätin ottaa septum-lävistyksen. Päätin meditoida ja joogata säännöllisesti.

Tarkoittaako tämä sitä, että vuoden 2019 loppuun mennessä olen täysin eheä, valaistuksen kokenut hippi, joka on täysin jättänyt taakseen menneisyyden arvet ja ymmärtänyt elämän tarkoituksen? Tuskin. Kaikki nämä ovat vain pieniä askeleita, lyhyitä rutiineja tai ajatuksia, jotka haluaisin jatkossa sisällyttää arkeeni. Jos onnistun pitämään joogan  ja meditaation osana arkeani vuoden verran, en todennäköisesti tule vielä paljoakaan valmiimmaksi – mutta elämäni pysyy todennäköisesti paremmin tasapainossa myös jatkossa. Kerran rakennettua tapaa on vaikea rikkoa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoden ensimmäisenä päivänä ajoin kotiin lumimyrskyssä, jollaista en ole ennen tien päällä kokenut. Nopeuden pystyi pitämään vain kuudessakympissä, näkyvyys oli parikymmentä metriä, lumiaurat partioivat teillä jotka olivat peittyneet kuivan pakkaslumen virtauksiin. Matka oli pitkä ja raskas, ja sinä aikana tuli käytyä matkaseurani kanssa läpi myös raskaita aiheita, yhteisestä menneisyydestämme ja kummankin omista traumoista. Tajusin ajaneeni itseni vuodessa sellaiseen umpikujaan, jossa yritän vastata muiden odotuksiin ja miellyttää muiden tunteita.

En pitänyt ajatuksesta sitten yhtään.

Tänä vuonna en kaunistele. Parantelen omia haavojani, mutta myös kuljen paikkaamassa omien epätäydellisyyksieni aiheuttamia ongelmia. Kohtaan tänä vuonna omat virheeni, pyydän niitä anteeksi, ja jatkan sitten eteenpäin uusin voimin. Mahdollisesti yksin ja palavien siltojen valossa, mutta eteenpäin siitä huolimatta.

Ihanaa uutta vuotta kaikille. <3