Uusi vuosi, uusi minuus

Usein, kun puhumme uuden vuoden tavoitteista, uuden minuuden luomisesta ja siitä, kuinka juuri tänä vuonna kaikki tulee olemaan erilaista, sisällytämme odotuksiin ja puheisiin sen, että pelkkä muuttumishalun tiedostaminen riittää aikaansaamaan muutoksen. Muutosta pidetään asiana, joka tapahtuu, kun vain päätämme sen tapahtuvan!

Tosiasiassa muutos vaatii paljon töitä. Usein ne ovat pieniä valintoja, päivittäisiä valintoja, syvää pohdintaa omasta itsestään ja omista arvoista. Päätös on se, mistä kaikki alkaa, mutta muutosta ne harvemmin saavat aikaan.

Kun itse aloitin uuden vuoden päätöksillä ”tänä vuonna asiat muuttuvat”, tiedostin että olin ottanut vasta ensimmäisen askeleen. Että jos tahtoisin asioiden oikeasti muuttuvan, olisi minun tehtävä joka päivä töitä sen eteen. Toistaiseksi olen onnistunut tavoitteessani, vaikka helppoa se ei ole ollut.

Umpikujasta poispäin peruuttaminen on välillä ollut itkuista puuhaa ja vaatinut henkistä kanttia. Väärinkäsitysten ja ajatusten purkaminen on aiheuttanut mielipahaa itselleni ja muille. Toisten pettymys (ja omani) itseäni kohtaan on ollut välillä vaikea kestää. Aamuherätykset, editointityö, lumityöt, kuntosali, jooga…

… ja se on kaikki ollut niin sen arvoista.

Ehkä tässä on vuoden ensimmäinen oppitunti: se, että jokin asia on vaikea, ei haittaa. Usein juuri vaikeuksien takana ovat ne asiat, joilla on meille oikeasti ja aidosti merkitystä.

Minä olen vielä kaukana omasta ihannetilanteestani, mutta olen matkalla. Tällä hetkellä luotan siihen, että pääsen kyllä perille, ja näen sieltä käsin ne uudet huiput, joille tahdon kiivetä.