”Ehkä nuorissa on vielä toivoa.”

Näin sanoi eräs kollegani minulle, eräänä alkoholinhuuruisena iltana erään kaupungin hippibaarissa keskellä yötä.

Ajatus siitä, että juuri minä olen palauttanut vanhan setämiehen toivon nuoriin, on hykerryttävä. Puhuimme siitä, miten elämät menevät eteenpäin omilla painoillaan ja hän kysyi tärkeän kysymyksen elämän suunnasta ja siihen vaikuttamisesta omin teoin. Mielestäni on hyvä pyrkiä tiettyyn päämäärään ja lopputulokseen, mutta ei elämästä aina tiedä mihin se meidät heittää. On olemassa valintoja, jotka johtavat seuraaviin valintoihin ja jokainen tekemäsi asia vaikuttaa seuraaviin. Vaikka pyrkimyksenä olisi tietty asia, siitä ei kannata harmistua jossei päämäärään pääse heti tai jos se ei toteudukaan.

Varsin usein kuulee puheita siitä, kuinka esimerkiksi parisuhde on järeä ja vakaa, joka kestää koko loppuelämän. Mielestäni terveellistä olisi ajatella asioita hieman realistisemmin; pyrin pitämään tämän parisuhteen, mutta en tiedä mitä tulevaisuudella on annettavanaan.

Ihmiset jotka puhuvat menevänsä virran mukana; uskovatko he siis determinismiin? Virta eli elämä kuljettaa heitä mukanaan tuoden erilaisia sattumuksia ja ihanuuksia, joille niitä kokeva henkilö ei voi mitään. Tämän ajatuksen tai filosofisen suuntauksen mukaan kaikki olisi siis ennalta määrättyä, vain asioiden ja tapahtumien ketju, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Perhosten siipien isku aiheuttaa jotain joka ketjureaktion seurauksena päätyisi tornadoksi asti.

Mielestäni tällainen ajattelu on varsin lohdutonta, varsinkin silloin kun koemme elämässämme vastoinkäymisiä. Oliko tämän tarkoitettu tapahtuvan minulle? Seuraava kysymys olisi luonnollisesti ”miksi?” Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?  Mikä tarkoitus voisi olla yhden yksilön henkilökohtaisella kärsimyksellä?

-Jenska

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *