Lyhyen elämäni aikana olen varmasti keskimääräistä useammin joutunut tahtomattani tilanteeseen, joka on pakottanut miettimään ihmisenä olemista. Tänään on jälleen sellainen päivä.

Miksi ihminen on susi toiselleen? Vielä useammin näyttäisi siltä, että nainen on susi naiselle. Miksi aito kohtaaminen ja ystävyys on vaikeaa?  Miksei toisen vaikeuksia voi kohdata lempeästi? Miksi täytyy olla epärehellinen ja ilkeä?

Mistäkö nämä ajatukset nyt tulivatkaan? No siitä tietenkin, että henkilö on näytellyt ystävääni lähes vuoden ajan. Täydellinen selkäänpuukotus, ultimaattinen toisen pettäminen, tämä tapahtui.  Klassikko.

Sehän on kuin heitettäisiin kylmään järviveteen kesken makeiden iltapäiväunien niskaperseotteella. Vedessä räpiköidessäni elämäni pyörii filmirullan lailla silmissäni, kylmyys kangistuttaa raajani ja liikkeeni hidastuvat, sydän lyö hurjasti, tietäen, että kohta se ei lyö enää.

Mutta minä en jää kylmään veteen, en huku, en jää myöskään tuleen makaamaan. Minä marssin kohti vihollista, ja se on ongelma. Se on niin suuri ongelma joillekin, että ne yrittävät painaa pääni pinnan alle uudestaan ja uudestaan. Mitähän tuollaisesta henkilöstä tulisikaan, jos sen annettaisiin kasvaa. Vaikkapa mörkö. Oikea taikuri! Ihminen!

-Jenska

”Ehkä nuorissa on vielä toivoa.”

Näin sanoi eräs kollegani minulle, eräänä alkoholinhuuruisena iltana erään kaupungin hippibaarissa keskellä yötä.

Ajatus siitä, että juuri minä olen palauttanut vanhan setämiehen toivon nuoriin, on hykerryttävä. Puhuimme siitä, miten elämät menevät eteenpäin omilla painoillaan ja hän kysyi tärkeän kysymyksen elämän suunnasta ja siihen vaikuttamisesta omin teoin. Mielestäni on hyvä pyrkiä tiettyyn päämäärään ja lopputulokseen, mutta ei elämästä aina tiedä mihin se meidät heittää. On olemassa valintoja, jotka johtavat seuraaviin valintoihin ja jokainen tekemäsi asia vaikuttaa seuraaviin. Vaikka pyrkimyksenä olisi tietty asia, siitä ei kannata harmistua jossei päämäärään pääse heti tai jos se ei toteudukaan.

Varsin usein kuulee puheita siitä, kuinka esimerkiksi parisuhde on järeä ja vakaa, joka kestää koko loppuelämän. Mielestäni terveellistä olisi ajatella asioita hieman realistisemmin; pyrin pitämään tämän parisuhteen, mutta en tiedä mitä tulevaisuudella on annettavanaan.

Ihmiset jotka puhuvat menevänsä virran mukana; uskovatko he siis determinismiin? Virta eli elämä kuljettaa heitä mukanaan tuoden erilaisia sattumuksia ja ihanuuksia, joille niitä kokeva henkilö ei voi mitään. Tämän ajatuksen tai filosofisen suuntauksen mukaan kaikki olisi siis ennalta määrättyä, vain asioiden ja tapahtumien ketju, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Perhosten siipien isku aiheuttaa jotain joka ketjureaktion seurauksena päätyisi tornadoksi asti.

Mielestäni tällainen ajattelu on varsin lohdutonta, varsinkin silloin kun koemme elämässämme vastoinkäymisiä. Oliko tämän tarkoitettu tapahtuvan minulle? Seuraava kysymys olisi luonnollisesti ”miksi?” Mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän?  Mikä tarkoitus voisi olla yhden yksilön henkilökohtaisella kärsimyksellä?

-Jenska