Elämää mikä-mikämaassa
Olen elellyt mikä-mikä-maassa hieman reilun 3,5 vuotta. Mikä-mikä-maa ja siellä asusteleva Peter Pan on tehnyt minut hyvin onnelliseksi. Kunnes minulle selvisi että Peter Pan ei halua aikuistua…
Olen kuin Leena, vietän elämääni miehen kanssa joka ei halua vakiintua, ei halua menettää nuoruttaan, pelkää aikustumista. Aluksi minulla oli hauskaa, ihanaa, ensimäiset 1,5 vuotta olin käsittämättömän onnellinen. Maailma oli ihana, olin vastarakastunut ja saanut ”unelmieni” miehen vaikka sen ei pitänyt olla mahdollista. Oman elämäni Peter Panin oli tarkoitus lähteä pois, muttaa toisen kaupunkiin. Minun suhteeni Peter Panin kanssa oli tarkoitus kestää vain muutaman kuukauden. Toisin kävi Peter Panini päätti jäädä vuokseni. Voi sentään kuinka onnellinen olin, maailma oli vaaleanpunainen. Kaikki vapaa-aikani kului Peter Panin kanssa, ja jos jotain muuta oli pakko tehdä oli sekin vaan ikävää.
Vähitellen pahin rakastumis vaihe laimeni, elämä Peter Panin kanssa oli silti mukavaa, asuimme yhdessä ja meillä oli sievä pieni koti. Minä opiskelin Peter Pan työskenteli. Tätäkin jatkui aikansa. Sitten se pieni sievä koti ei enää riittänyt. Minä olin saanut opintoni päätökseen ja halusin hieman isomman asunnon. Se oli vaikeaa Peter Panille. Entä jos tulee ero mitä sitten? Kyseli hän. No sitten sinä lähdet jos siltä tuntuu. Vastasin minä. Mä rakastan sua, mutta en halua sitoutua liikaa. Totesi hän. Minä itkin kesäisessä yössä. Asia kumminkin ratkottiin ja syksyllä sain haluamani.
Muutimme oikeen sievään vanhaan kaksiion, neliöitä oli enemmän kuin tarpeeksi, vuokra hieman suuri, mutta ei kaksin maksettuna. Vähittelen tilan ja iän myötä haavet muuttuivat halusinkin enemmän. Aloin haaveilla lapsista. Avioliitosta. Asiasta keskusteltiin, muttei ei vielä kovin vakasti. Haavet kasvoivat ja sain kylmää vettä niskaan. Keskutelimme lapsista. Ei vielä kolmikymppisenäkään, haluan elää, mä olen vielä liian nuori. Minulle sanottiin. Koskas sitten? Kysyin. En tiedä. Oli vastaus. Avioliittokaan ei innosta, naimisiin Peter Pan ei halua mennä.
Tämä on tarina minun elämästäni mikä-mikä-maassa, jossa en tiennyt eläväni ennen kuin noin. puoli vuotta sitten. Silloin työnsin asian vielä taka-alallle eihän se voi olla niin. Oli kumminkin ja sen olen hyväksynyt vasta n. 1kk sitten. Kuinka käy tosi elämän Leenan ja Peter Panin, sen aika näyttää.