Elämää mikä-mikä-maan ulkopuolella.
Elämää saattaa olla mikä-mikä-maan ulkopuolellakin. Peter Pan on ehkä alkanut hieman raottaa silmiään ja huomannut että hitsi ihan niin kuin horisontissa näkyisi jotain muutakin.
Viime päivät, ja viikot. Ovat menneet kesän alkuhuumassa. On ollut ihanaa ja leppoisaa koti-aikaa. Ystäviä, mökkeilyä ja saunomista.
On ollut myös keskusteluja. Siitä mikä oikeastaan mättää tässä hommassa. No ne keskustelut eivät ole johtaneet mihinkään. Siksipä päätin jättää Peter Panille kirjeen. Kirjeessä kerroin mitä haluan meiltä ja tulevaisuudelta. Kirjeen Peter Pan on lukenut ja osittain siihen myös reagoinut. Homma on vielä Peter Panin ja kai minunkin kohdalla mietinässä. Ja se mitä Peter Pan haluaa meiltä ja tulevaisuudelta on edelleen hieman kysymysmerkki. Eikä minuakaan ole heitetty vielä pihalle tuon kirjeen jälkeen, joten kaiketi se on hyvä merkki.
Kumminkin nyt Peter Pan tietää missä mennään ja alkaa ehkä näkemään elämää mikä-mikä maan ulkopuolella.
Kirjeen jälkeen itse pakenin pariksi päivää sukulaisille. Ja tällä hetkellä Peter Panini painaa jossain päin Törnävää festarihengessä.
Pienet ajat erillään tuntuvat tehneen hyvää. Kumpikin on saanut tahoillaan tehdä omia asioitaan ja vähän miettiä. Tai en tiedä kuinka suuri osa sillä miettimesellä on ollut, mutta ollanpaahan oltu villejä ja vapaita. Ainakin melkein.
Hauskaa on huomata että edelleen sitä toista jaksaa kaivata kun on poissa ja on ihana tulla kotiin.
Nyt sitten vain Peter Panin kotiinpaluuta odotelessa. Mietin ja kerään samalla voimaa siihen ns. lopulliseen keskusteluun jonka ratkaisee Peter Pan. Olemmeko samalla viivalla? Kummatkin valmiina siirtymään eteenpäin, aikuistumaan. Vai valitseeko Peter Pan kumminkin mikä-mikä maan ja ikinuoruuden.