”Joku hullu on keksinyt ikuisuuden…”
”..Olin yksi heistä siihen turvautuen..” Niin laulaa Dingo. Ja välillä se niin hyvin koskee minuakin. Kyllä edelleenkiin huomaan seurustelevani sen Peter Panin kanssa joka päivä sen huomaa enemmän ja enemmän.
Toisaalta täällä mikä-mikä-maassa on joskus ihan hyväkin elää, olenhan asustellut täällä jo aika pitkään. Täällä on leppoisia joskus rakkauden täyteisiä aamuja. Hassuja iltoja ja hiljaisia hetkiä. Mikä-mikä-maassa saan olla juuri niin höntti ja typerä kun haluan. Paljon täällä on hyvää, mutta myös huonoa. Ja ne huonot jutut tuntuvat koko ajan vaan lisääntyvän. Onko se niin, että kun huomaat yhden virheen niin saat kaupanpäälle monta?
Olemme unelmapari niin joku joskus meille sanoi. Niin kovasti haluaisin pitää siitä kiinni. En halua kohdata sitä karmivaa totuutta. En halua hajottaa maailmaani tuhansiksi pirstaleiksi. Ja kumminkin, haluan opiskella lisää, muuttaa, kihlautua, mennä naimisiin saada lapsia. Ja juuri nuo unelmani vaativat sen maailman hajottamisen. Unelmani vaativat sen että Peter Pan raahaataan sen maailmansa reunoille, ja sanotaan että juttu on nyt näin.Saisiko se Peter Panin kohtaamaan sen todellisen maailman ja aikuistumaan. En usko.
Vaan kuinka sitten täytyisi toimia. Pitäisikö Leenan lentää pois ja hylätä mikä-mikä-maa? Se olisi järkevää. Nokka kohti tulevaisuutta…
Entä sitten se mitä sydän sanoo? Sydän haluaa olla sen välittämänsä ihmisen luona Se sydän niin kovasti toivoo, että se Peter Pan nyt suostuisi kasvamaan aikuiseksi. Ja kumminkin se halajaa jotain joka ei aiheuta kipua. Toisaalta se kaipaa sitä tunnetta kun kaikki on hyvin. Se kaipaa sitä kun järjen voi hetkeksi vaan unohtaa ja nauttia tunteesta. Se kaipaa sitä sokeaa rakkautta, sitä kun saa vaan kulkea sydämmenmuotoiset lasit silmillä. Se kaipaa sitä, että on niin onnellinen että sen voisi kertoa koko maailmalle.
Mikä-mikä-maassa ei kaikki ole hyvin. Siellä Peter Pan urheasti taistelee sitä jotain tuntematonta mörköä vastaan joka uhkaa mikä-mikä-maan rauhaa. Eikä se suostu näkemään, että se mörkö on se itse. Se ja sen pelko.
Mikä-mikä-maassa myös Leena käy omaa taisteluaan. Voittaako järki ja Leena hylkää kovin rakastamansa mikä-mikä-maan? Vai voittaako sydän ja Peter Pan ja mikä-mikä-maa jäävät kuvioihin? Voisiko Peter Pan ehkä jopa lähteä Leenan mukaan ja suostua aikuistumaan? Toivo elää ja Leenan taisto mikä-mikä-maassa jatkuu…