Tiedättekö sen fiiliksen kun olette kieltäytyneet jostakin sellaisella varmuudella että olette aivan 100 varmoja siitä että teette oikean valinnan? Kun ette näe mitään muuta vaihtoehtoa ja mikään muu ei tunnu hyvältä ratkaisulta.

Tiedättekö myös sen fiilliksen kun olette valinnan tehneenä ja sen kaikelle kansalle ilmoittaneena havahtunut yhtäkkiä siihen tunteeseen että kuinkas se nyt menikään? Yllättäen oletkin huomaamattasi pyörtänyt päätöksesi omalla huomaamattomalla ajatustyölläsi? Yhtäkkiä ne tunteet jotka olivat niin vahvoja ja varmoja tehdystä valinnasta, murtuu samanlailla kun liian vähän rasvaa käytetyssä kakkupohjassa. Ei pysy koossa, mahdoton syödä eikä oikeastaan maistu sittenkään millekään.

Ilokseni huomasin tehneeni väärän ratkaisun tämän hyvän miehen suhteen. Ilokseni huomasin myös että hyvä mies otti minut takaisin kainaloonsa aiemmasta huolimatta.

Vaikka mä en ihan vielä olekaan valmis syömään sitä paketillista voita tämän kundin takia, mä kyllä mielelläni taivun laittamaan sitä tähän taikinaan. Ehkä tulevaisuudessa vielä syön sen paketillisenkin sitä itseensä. Yhdessä tän tyypin kanssa. Koska nyt mua ei huvita muuta kun olla yhdessä tän tyypin kanssa.