Tunnistatko syömishäiriöisen?

beautiful-skeleton-girl-1-533x800.jpeg

kuva

Voisin väittää tunnistaneeni, sillä todistin eilen seuraavaa tapahtumaa kuntosalilla ollessani. 

Juuri ja juuri olemassa oleva olento linkuttaa  (lue leijuu) kainalosauvoilla aerobisten laitteiden sekaan, tuoden sairauden ahdistavan lemun tullessaan. Olennolla on arviolta noin kaksi hiusta päässään ja naiseksi olentoa ei voi millään vitsillä kehua.

Olento laittaa keppinsä nojamaan laitetta vasten ja kiipeää vieressäni olevan crossarin päälle ja alkaa sotkea vimmatusti.

No mitenkäs tämän voi erottaa normaalin ihmisen toiminnasta? Ihmisen joka on käynyt läpi leikkauksen tai sairauden mutta joka ei voi elää ilman liikuntaa tai vaan malta olla enää kotona?

No vaikkapa siitä että terveesti ajatteleva ihminen kyllä tajuaa että jos kroppa ei saa tarpeeksi ravintoa tai lepoa että voisi korjata lommolle painuneet posket tai cocktail tikun näköiseksi muuttuneet jalat normaalin ihmisen ruumiinjäseniä muistuttaviksi kehon osiksi, sitä tuskin jää myöskään kovaan aerobiseen liikuntaan. Lisäksi jos liikunta oli tarkoitus olla kuntouttavaa, se todennäköisesti tehtäisiin jossakin aivan muualla siihen sopivammassa ympäristössä, todennäköisesti fysioterapeutin kanssa tai omatoimisesti vaikkapa uima-altaassa.

Tällainen olento tuskin käy täysillä. Sen voin uskaltaa väittää kokemuksen huutavalla ja rähjäävällä äänellä.

Mä olen miettinyt vakavasti ryhtyväni syömishäiriöisen ihmisen vertaistukihenkilöksi ja olen ollutkin jo yhteydessä Syömishäiriöliitto Syliin. Nyt kuitenkin tajusin että en taida olla vielä valmis sellaiseen sillä en usko että pystyisin hillitsemään itseäni näiden sairaiden keskuudessa. Hillitsemään itseäni siis silloin kun minun tekee mieli huutaa ja repiä sairaus sen kantajasta väkivalloin.  En ehkä olisi valmis vielä katsomaan vierestä sitä hidasta mutta varmaa itsemurhaa mitä nämä olennot itselleen tekevät. Minut yllätti eilen se raastavan ärsytyksen ja raivon tunne minkä koin nähdessäni tämän tytön. Toisaalta en tiedä olenko siihen ikinä valmis tai edes halukaskaan.

Varsinkin kun itse vielä riemuitsen voittoani siitä syöpäläisestä hyvinkin ilkikurisesti nauraen! 

Hyvinvointi Terveys Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

SUOSITTELEN

Lauantaipäivän vietin niin ihanien ja piristävien asioiden ympärillä joten velvollisuus suositella muutamaa elämän pientä iloa muillekin:

Irtiotto siitä omasta lähiympäristöstä. Ai ai kun teki hyvää jo vaan astua junaan ja olla matkalla johonkin muualle kuin minne tavallisesti. Lähdin siis käymään rakkaan ystäväni luona Helsingissä päiväkäynnillä. Viettämään ystävänpäivää ennakkoon ja viemään ihan henkilökohtaisesti ystävänpäivälahja!

lippu.jpg

Ja mitäs muutakaan voi kaksi trendikästä nuorta naista harrastaa lauantaipäivänä pääkaupunkimme vilinässä kuin kiertelyä kaupoissa ! Ja mitä sieltä löytyikään sattumalta, Dr. Demin farkut, joiden ostamista olen pohtinut jo kauan.  Ja siitä syystä että en yksinkertaisesti enää suostu laittamaan jalkaani joka paikasta puristavia ja ahdistavia,tiukkoja ja kankeita farkkuja tai muitakaan sen kaltaisia housuja. Ja koska collareita ei voi joka päivä päälleensä, töihin ainakaan, laittaa niin koipeni olen verhonnut viime aikoina lähinnä joko Bia Brazilin fitness jeanseihin tai erilaisiin hameisiin ja mekkoihin. Mutta nämä Dr. Denimin housselit, aivan mahtavat! Niin hyvät jalkaan ja tuntuvat lähes kuin olisi pyjamapöksyt jalassa! Eikä sekään yhtään vähentänyt kokemuksen hienoutta että ko. housut sattuivat olemaan alennuksessa puoleen hintaan ja värinä kesäisen ruohonvihreä!

denim.jpg

Terveiden elämäntapojeni mukaisesti me käytiin vetäisemässä huippuhyvä salaattilounas mutta juoruilun seuraksi me eksyimme ystäväni johdattelemana myös Kakkugalleriaan kahville. Ja poistuinpa hyvin tapojeni päinvastaisesti kahden pikkukakkupalan kanssa pöytään ihmettelemään pirteän värisiä kökkäreitä asetillani. Ja tämähän oli aivan valloittavan hyvä asia. Pystyin vihdoin täysin spontaanisti päättämään ottavani kahvin kaveriksi muutakin kuin vettä ja jälkeenpäin syyllisyys ei syönyt minusta murustakaan! Paska kämppis A. Nervosa todella on lähtenyt elämästäni!

kakku.jpg

Ystäväni eväät.

kakku2.jpg

Omat eväät. 

Parasta koko hommassa oli kuitenkin ihanan ystäväni näkeminen ja meidän jo tavaksi muuttuneen elämän pohdiskelu ja siitä pauhaaminen. Mikään, siis mikään, ei piristä ihmisen mieltä niin kuin saman henkisen ihmisen kanssa elämän pienten ja suurten asioiden ihmettely. 

Se lämmitti mieltä mukavasti vielä seuraavanakin päivänä, laskiaissunnuntaina, joka näytti Tampereen päädyssä näinkin ihanan lumituprutteiselta. 

maisema.jpg

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Suosittelen