Muistan tasan tarkkaan miltä tuntuu olla rakastunut. Tiedän ne ohikiitävät hetket kun huomaa, toista katsellessa, sen ylitse vuotavan ja koukuttavan rakkauden tunteen ja tajuaa kuinka hienon asian olet saanut. Nimenomaan saanut. Rakkaus on lahja, jota kaikki ei valitettavasti saa koskaan kokea, tai jos saavat, eivät saa sitä koskaan omanaan pitää. 

Tiedättekö että rakkauden lahja on maailman kaikkein suurin ihme ja tärkein asia. Rakastavaiset voivat elää tunti(päivä)kausia ravinnotta, imien elinvoimaa vain toisistaan. Rakkaus saa ihmiset tekemään niin suuria kuin pieniäkin hienoja, mutta myös kummallisia ja pelottaviakin asioita. Rakkaus laittaa toivottoman yrittämään loputtomasti aina uudestaan ja rakkaus pystyy kääntämään pahan päivän hyväksi muutamassa sekunnissa. 

Mutta huomaako ihminen, joka on saanut rakkauden lahjan itselleen, arvostaa sitä joka päivä. Tai joka riidan aikana? Tai silloin kun tuntuu että voisi moukaroida kumppanin pään keittiönuijalla säpäleiksi. No ei. Eikä se niin tarvitse mennäkään. Eihän onni tuntuisi miltään jos sitä ei välillä hukkaisi tai olisi vaarassa menettää. 

Rakkauden etsintä on myös ainoa asia ihmisen elämässä joka tuntuu jatkuvan niin kauan kuin sen vihdoin löytää, tai se löytää sinut. 

Jo tarhassa, heti kun pienet ihmisten alut vaan jaloilleen pääsevät, alkavat ne jo ”tykkäämään tytöistä tai pojista”. Vesseleiden osastolla lentää legot ja barbit päin näköä, rakkaudesta se hevonenkin potkii periaatteen mukaisesti. Ala -ja yläasteella onkin jo ensimmäiset aidot ihastukset ja poikaystävät.  Lukiossa sitä puksutetaan jo pidemmissäkin seurustelusuhteissa. Nuoret aikuiset juoksevat jos jonkinmoisissa kissanristiäisissä ja yökerhon kinkereissä törmätäkseen siihen oikeaan.

Jos ja kun ne onnelliset jotka ovat tehneet lapsensa jo varhaisaikuisuuden kynnyksellä ja ehtineet vielä erotakin ennen keski-ikää, jatkuu uuden siipan etsintä tällä kertaa elämänkumppanin nimellä, jota etsitään siihen viereiseen kiikustuoliin tuijottamaan niitä Ylen puol 9 uutisia. Vielä vanhainkodissakin voi nähdä kauniisti rypistyneitä käsiä kiertyvän toisiinsa. Yhdessä ihmisen on turvallista ja hyvä katsoa elämäänsä taakse päin ja olla seesteisien mielin sen suhteen että ei näe loppuaan yksin. 

Rakkaus kokonaisuudessaa seuraa ja kantaa ihmistä läpi elämän. Ja joka sen on löytänyt, toivon mukaan muistaa sitä arvostaa ja vaalia. 

Lähditkö tänään aamulla kotoa ovet paukkuen eilisen riidan jäljiltä? Oletko painanut lähiaikoina lähetä napin sijasta delete nappia kun olet ollut lähettämäisilläsi viestin sille tämän hetkisen maailman ihanimmalle ihmiselle mutta ylpeys vei sinut kuitenkin menneessään?

Oletko havahtunut viime aikoina tarpeeksi usein siihen ajatukseen kaiken sen elämänkaaoksen keskellä että kaikki on hyvin, mulla on kuitenkin sut?

Musta on ihana nähdä rakkaan ystäväni hellästi kiusaavan rakastettuaan, kuulla kun toinen ystäväni sopii ”nyt ne lusikat jakoon ja sassiin” -riidan paremman puoliskonsa kanssa tai kuunnella rakkaustarinoita loputtomasti siitä kuinka ihmiset ovat löytäneet toisensa.

Ja musta on aivan ihanaa tietää että rakkaus on olemassa ja mäkin siihen törmään vielä uudestaan. 

Mä törmäsin yllä olevaan Robert Doisneaun kuvaan lukion kuvataidekurssilla ja ihastuin siihen samantien. Se kuvaa rakkauden voimaa parhaimmillaan. Siinä ympäristö, aika ja kaikki muu katoaa kun rakastavaiset suutelevat.