Kaunis ja oma elämä

14.8.2012 madd3

Elämänkumppani

Me tavattiin apulan lemmikkipalstalla. Sä klikkasit mua, mä kiinnostuin heti.

Sä olit jo maailmaa ja sängynpäätyjä kolunnut keski-ikäinen otus. Mä halusin antaa kodin ja rakkautta. Jo muutamien viestien ja kuvan vaihdon jälkeen sovimme tapaamisesta.

Sä tulit mun luo kaukaa. Kun saavuit, lähdit samantien juoksemaan ympäri olohuonetta huutaen riemusta! Ei mennyt tuntiakaan kun me jo kaulailtiin sohvalla telkkua katsellen. Sä jäit mun luo. Mä tiedän että tämä kestää!

Elämänkumppanini, kämpikseni ja ystäväni Tirri.

Seuraavassa (hyvän?!?) kämppikseni ominaisuuksia:

osoittaa mieltä pissaamalla sängylle tai sohvalle kun olen liian kauan poissa kotoa (huom. baari-ilta eli noin 5-6 tuntia keskellä yötä on liian pitkä aika, tai kämppikseni on omaksunut liian omistavan aviomiehen luonteenpiirteitä)
vahtii hyvin tarkkaan mitä laittaa kauniista kissan kirsun alla sijaitsevasta suustaan alas (tarkoittaen siis sitä että mitä enemmän pienen pieni purkki herkkua on maksanut, sitä nopeammin se katoaa lautaselta)
pettämätön herätyskelloni (jollei kyljen ja mahan päällä edestakaisin steppaus saa eukon silmiä auki niin äärettömän karhea kieli otsassa varmistaa sen)

Mä olen kasvanut karvaisten kissaolentojen keskellä koko elämäni. Varhaislapsuuttani tuki Mister Karvinen (viralliselta nimeltään Victor). Karvisen siirryttyä ajasta kissojen taivaaseen, teini-ikäni kynnyksellä tilalle tulivat veljekset Pate ja Pete. Muutettuani pois kotoa en saanut kissaveljeksiä mukaani (vaikka laillinen huoltaja olen vieläkin), joten hankin jo pian itselleni uuden elämänkumppanin Neiti Tirristä.

Olen kiinalaiselta horoskoopilta kissa, sekä muutenkin melkoinen kissanaanen joten tunnen suurta sielunkumppanuutta näiden viiksikkäiden ystävieni kanssa. Kissathan eivät käsitä ihmisiä varsinaisesti omistajinaan. Jos he osaisivat puhua he käyttäisivät todennäköisesti mielummin sanaa lakeija tai hovimestari. Itsehän toivoisin mieheltä samaista luonteen ominaisuutta (tässäkö syy niiden katoavaisuuteen?!). Kissat kiintyy enemmin paikkaan ja aikaan kuin itse ihmiseen. Myös tämän seikan olen tunnistanut itsestäni. Lisäksi, muiden ihmisten ärsyttämisessä ja hellyyden kerjäämisessä, olen aikoinani voittanut lähes MM-mitalin.

Kaikilla kissoilla on (koiran omistajien mielipiteistä huolimatta) oma luonteensa ja persoonalliset tapansa. Tirri on kunnostautunut huutamaan suoraa kurkkua aina kun olen suihkussa, todennäköisesti siitä syystä että se ei joko pidä suihkun äänestä tai haluaa venyttää äänihuultensa rajoja joka kerta vähän vielä pidemmälle. Veljeksistä isompi Pate, pitää saunomisesta kanssani ylälauteilla mutta on hyvin tarkka löylyn määrästä, yksi kauhallinen on sopiva, puolitoista jo aivan liikaa. Veljensä pikku Pete on äärimmäisen fetissoitunut kenkiin, joihin hän parkkeeraakin tanssunsa eteisessä monia kertoja päivässä. Välillä hän tuntuu kuitenkin unohtavan että ne oli tassut jotka sinne piti sujauttaa eikä suinkaan pissaa. Pate on järjen juoksultaan sekä muutenkin liikunnalliselta nopeudeltaan hyvin hämäläinen. Pate usein keskittyy elämässä kaikkein olennaiseen, silmät kiinni mietiskelyyn. Voin jopa nähdä konkreettisen ajatuskuplan pään yläpuolella, jossa lukee Hmmm Snellmannin kalkkunaleikettä XOXO. Peten taas luulisi olevan kotoisin suuntautumisen ja kiinnostuksiensa puolesta tuolta meidän rakkaasta länsi naapuristamme.

Eläimillä on tutkitusti havaittu olevan mielenterveyteen positiivinen vaikutus. Itse voisinkin siis suositella kaikenmaailman pillerien sijaan isoja annoksia koiran ulkoilutuslenkkejä ja kissan silitystuokioita. Tiedättehän että nykyään voi ruveta koirakummiksi esimerkiksi jollekin vanhukselle joka ei itse jaksa viedä kumppaniaan lenkille riittävän usein! Jossain tapauksissa eläimen hankinta voi korvata puuttuvan lapsen tai muuten hoivata yksinäistä mieltä.

Mun kohdallani Tirrin saapuminen mun elämään oli juurikin positiivisesti mieleeni vaikuttava asia. Nyt joku oikeasti tarvitsi mua (no joo, tyhjentämään kakkalaatikkoa ja raahamaan kassikaupalla kotiin Gourmet Perle ruokaa) ja joka vei mun ajatukset tarvittavan usein muualle kuin oman ruokakaupin punnitsemiseen. Lisäksi se että nyt oli joku jota hemmotella, kuvata, silitellä ja jolle ostella turhaa krääsää kaapit väärälleen, Tirri tuo mun elämään aamuöisiä naurunpyrskähdyksiä, iltapäivän raivon tunteita, alkuillan helliä hetkiä ja matkajännityksen kyyneleitä. Siis kaikkea sitä mitä elämään kuuluu ja mitä mun on aika taas tuntea sisälläni.

Suhteet Oma elämä Mieli Höpsöä

11.8.2012 madd3

Kiitos siitä.

Tulipa varhain eräs aamu vastaani haaste. Hyvinkin odotettu, mutta hankala ja kaikille niille jotka onnekkaasti omaavat normaalin suhtautumisen omaan kehoonsa, hyvin naurettava.

Vaaka näytti aamulla korkeimman lukeman tähän mennessä. Mullahan toipuminen syömishäiriöstä painonnousun suhteen on ollut hyvin maltillista. Olen antanut painon nousta tosi hitaasti ja se on pysähtynyt aina tiettyyn pisteeseen joksikin aikaa ennen uuden kierroksen alkua. Mä olen tarvinnut aikaa fiilistellä ja tutkailla hitaasti muuttuvaa itseäni. Viime aikojen uusien lukkojen avautumisten johdosta, mä olen osannut odottaa uuden kierroksen lähtöstarttia, mutta ei se siltikään valmistanut pientä, hölmöä ja herkkää mieltä käsittelemään asiaa loppuun saakka.

Vaikka elopainoni on kaikkien terveyssuositusten mukaan edelleen alipainon puolella, on paino noussut. Piste. Kun ihminen on tottunut kehoonsa tietyn kokoisena ja näköisenä, ja on kyseessä ihminen joka tarkkailee kehoaan jatkuvasti, huomaa ne pienimmätkin muutokset heti. Mullahan tuli ensimmäisenä sellainen olo kuin olisin muka juuri kuullut lääkärin suusta olevani hurjasti ylipainoinen. Voitte kuvitella kuinka kierossa niiden lasien sangat ja linssit olivat joilla sinä aamuna katselin pelistä itseäni. Ei ollut todellakaan vaaleanpunaiset eikä edes ruusuilla dekoreeratut!

Kuinka voi niin merkitykseltään mitättömät asiat olla niin pelottavia ja ahdistavia?

Mä uskalsin, juurikaan miettimättä, ottaa ison asuntolainan, siitäkin tosiasiasta huolimatta että mulla ei ole vakiduunia (ja sopparia jäljellä enää 2 kk !). Mä kävelen ja pyöräilen joka päivä päin punaisia vähintään 10 kertaa, koska mä oon sitä mieltä että kyllä mä vielä ehdin. Mä poltan joskus yhden illan aikana askin tupakkaa vaan koska joskus tuntuu siltä, vaikka syöpään kuolee nykyään varmaan joka toinen. Mutta niinkin järjettömän pieni asia kuin painonnousu, edes normaalinpainon rajan yli, saa mut ahdistuneeksi ja pelon valtaan, vieläkin.

Haaste kuitenkin otettiin vastaan ja taisin jopa voittaa sen. En lopettanut (normaalisti) syömistä tai lähtenyt samantien rasvanpolttolenkille kun lukemat pyörähtivät syömishäiriöisten sellinvartijan silmiin, siis vaa’an näytölle. Alkupaniikin jälkeen pakotin itseni ottamaan asian järjellä vastaan (sekä käytin hyvinkin nopeasti kilauta kaverille -kortin vahvistaakseni sitä) ja muistutin itseäni siitä kuinka monta ihmistä tähän maailmaan mahtuu, jotka samaan aikaan joutuu keräilemään sydäntään lattialta, täyttämään konkurssipapereita tai kiskomaan särjensilmillä vihkisormustaan turvonneesta nimettömästään pois.

Pääsin siis yli asiasta. Ainakin 95 %: sti. Loppu hoituukin ajatukseen totuttautumisella. Vaikka hetkittäin tarvitsen vieläkin itseäni vakuuttelemaan toiselle Tytön puoliskolle että painonnousu on vaan hyvä ja terveellinen juttu. Ja hei onhan mulla nyt jo taas paljon isommat tissit ja vähemmän kylmä kokoajan! :DD

Kiitos siis itselleni että olen todella nyt antanut itselleni mahdollisuuden voittaa pakkomielteiset möröt ja tuulettaa voiton kunniaksi. Kiitos myös Tytön ystäville ja läheisille joilta ei ole kauniita sanoja puuttunut. Yllättäen kauneimman kannustuksen ja kiitoksen olen kuitenkin saanut lähes tuntemattomilta.

Ote viestistä joka aikoinaan huonona päivänä tupsahti Facebookin inboxiini ilahduttamaan sairasta mieltäni. Voi vain ihmetellä kuinka kaunissanaista miestä tämä Suomi saakaan kantaa korissaan.

..”En toki sano, ettet olisi seksikäs, sillä olet. Todella seksikäs. Mutta se on niin paljon enemmän, kuin pelkkä sun vartalosi. Itse toivoisin, että olisit vielä 5-10 kiloa painavampi, mutta se onkin vaan mun preferenssi. Mut sun kauneutes ei ole siitä kiinni. Sinussa kaunista on se, että sun silmissäs on piilossa miljardi salaisuutta, sun hymyssäs on sata kepposta ja kasvoissasi enemmän seikkailua, kuin Indiana Jonesin päiväkirjoissa. Sä olet älykäs ja taitava. Sä olet upea nainen, eikä se katoa, vaikka jonakin päivänä me molemmat oltais vanhoja. Sellaista kauneutta sussa on – arvosta sitä”

Jotta kiitos saa syyn, seuraavassa Life as it was ja Life as it is now. Näitä salaman kaappamia otoksia katselemalla mä saan lisää kannustusta voittamaan vastaisuudessakin entisen ilkeän kämppäkaverini takaisinpaluu yritykset. Kesällä 2011 ja kesällä 2012. Havaittavissa jo huomattavasti enkelinkosketusta.

Se saa olla nyt lopullisesti ohi.

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli