Melkein takaisin

Aurinko on lämmittänyt ihoa, vaalentanut hiukset, naurattanut silmäkulmat rypyille ja saanut minut unohtamaan arkiset huolet. Kuvissa olen vielä loman alkutaipaleella miettimässä tulevia, nauttimassa hersyvistä keskusteluista ja kuohujuomasta. Saisipa tuota olotilaa tallennettua kovalevylle, josta voisi ammentaa syksyn pimeinä hetkinä ja tuoda auringonpaistetta sielulle ja silmille. 

Olen autuaasti ollut nyt reilun viikon poissa verkosta (no ainakin melkein) sekä kotiarjesta ja hauska huomata kuinka helppoa se itseasiassa on. Helposti suoritan liikaa, teen asioita tunteella ja täysillä enkä osaa jättää asioita kesken. Huomasin lomalla entistä selvemmin kuinka luon kiireeni itse, kerään ympärille asioita ja tekemistä, joihin uppoudun ja jotka koen tarpeellisiksi, enkä päästä irti. Ja edelleen minun pitää saada tehdä monia asioita mutta ennen kaikkea minun pitää keskittyä rakkaisiini, sillä he tarvitsevat minua, kuten minä heitä ja mikään muu asia ei onnistu jos siinä epäonnistun. Pitää oppia luopumaan jostain ja keskittymään entistä enemmän hetkeen. Arjen onni lähtee minusta ja odotan kovasti tulevaa syksyä, jossa odottavat monet uudet haasteet ja ihmetykset. Toivon osaavani kuitenkin nauttia ja keskittyä, kiireestä huolimatta.

Kauniin päivän kirjoittaminen ja omien inspiraatioiden kerääminen on minulle tapa selventää omia ajatuksiani ja luoda jotain uutta, nähdä kauneutta omassa elämässäni. Aion edelleen jatkaa kirjoittamista ja kuvaamista tänne mutta näen myös tämän olevan harrastus, josta tarvittaessa pystyn hengähtämään. Nyt on kuitenkin lomalla kuvattu jonkin verran, joten vaikka työt alkavat normaaliin tapaan maanantaina, on minulla sinullekin vielä monta juttua tallella. Toivottavasti pysyt matkassani mukana, sillä sinäkin olet tärkeä osa matkaani. 

Kuvat: Janica Grönqvist

-M