Suhteeni nahkahousuihin

Nahkahousuilla ja minulla on vähän ristiriitainen suhde, minä tykkään niistä mutta meidän yhteinen historia ei ole ollut kovin ruusuinen. Ensimmäiset lederhosenit ostin joskus lukioikäisenä, vaivalla tienatuilla kesälomatienesteillä. Muistan edelleen niiden maksaneen jotain 500 markkaa ja ne oli siihen aikaan toosi kalliit ja niin siistit – siis mun mielestä. Äiti oli sitä mieltä, että jos kaikki rahat meni niihin supercooleihin housuihin ja rahaa ei sit muuhun enää ollut niin ne housut vois sit vaikka syödä. No en syönyt ja muistikuvani mukaan taisin jopa pari kertaa käyttää – money well spend. 

Toinen yritys nahkisten kanssa tapahtui vuosia myöhemmin, oltiin jo euroajassa. Olin juuri saanut ensimmäisen lapseni ja taisi olla jotkut pippalot tiedossa, jota varten tarvitsin vähän uutta kivaa päälle. Oli vielä muutama kilo ylimääräistä ja muutenkin tuoreena äiti-ihmisenä mietin voiko sitä nyt sellaisissa sexypäntseissä näyttäytyä. No toki voi! Mutta nyt päädyin edullisempaan tekonahkaan. On muuten aika nahkeeta kiskoa tekonahkaisia superkireitä pöksyjä jalkaansa…no nehän ratkesivat haarovälistä. Kävin nolona vaihtamassa toiseen pariin mutta en sitten päätynyt näitä  käyttämään, ajattelin että ehkä kuitenkin laihdutan pari kiloa ennen kuin niitä yritän taas päälleni punkea. 

Housut jäivät kaappiin muutamaksi vuodeksi lojumaan. Ja nyt päästään tähän talveen. Toisen lapsen syntymän jälkeen jälleen ihan vaan pari kiloa ylimääräistä takalistossa päädyin punkemaan näitä laatikon pohjalta löytyneitä aarteita jalkaani – nehän ovat nyt niin kuuminta hottia. Pääsin juna-asemalle ja istuessani junaan kuului pieni raks… Ou nou… No ihan pieni ratkeama haarojen kohdalla päädyin kuitenkin matkustamaan keskustaan asti, olihan mulla kuitenkin pitkä paita. Ilta meni kivasti, housut pysyivät kasassa, lähdin kotiin bussilla. Olin jäämässä pysäkillä pois, nousin ylös ja raaaaks…. Simpuran pöksyt ratkesivat  saumoistaan ja levahtivat puoleen reiteen asti auki, pimeän ( ja talvitakit) turvin luikin äkkiä kotiin. Kotona mies ovella tuumasi, että kävit sitten ”kavereiden” kanssa lasilliselle….

Kuvassa italialainen stylisti Ada Kokosar, jonka tyyliä erityisesti ihailen. Jalassa ihanat karamellin väriset nahkapökät, juuri nämä tahdon!

Ja nyt minä taas himoitsen niitä halvatun nahkahousuja… Should I or shouldn’t I…?  Ne näyttää joillain vaan niin hyvältä, enkä tarkoita nyt sellaisia chaps versioita. 

Jos hankkisi tällaiset baggy fit mallin housut niin ehkä ne eivät niin helpolla saumoista ratkeaisi vaikka vähän kyykistelisi. 

Kuvat: Camille Over The Rainbow, Stockholm Streetstyle, They All Hate Us, A Love Is Blind

-M