Hylätyt huvilat osa 1

Tunnetko paikkaa nimeltä Kruunuvuori? Kävin ystäväni Janican kanssa viettämässä aurinkoista vapaapäivää itselleni aiemmin tuntemattomassa paikassa nimeltä Kruunuvuori. Paikka sijaitsee Itä-Helsingissä, Laajasalon kupeessa ja se jätti minuun unohtumattoman muistijäljen ja paljon kuvia.

Alue täynnä historiaa ja mystistä tunnelmaa, joka muistuttaa menneistä ajoista ja antaa miettimisenaihetta tähän päivään. Paikka ei ole aivan sattumalta löydettävissä vaan sinne pitää mennä tarkoituksella. Alueella on huviloita, jotka on jätetty oman onnensa nojaan ja vuosikymmenien myötä niiden on annettu tuhoutua ja ränsistyä lähes kokonaan. Tuntuu käsittämättömältä, että maanrakennuskiistojen myötä on annettu näin kaunis paikka jäädä unohduksiin, tähän asti. Nyt alueelle suunnitellaan uutta 10 000 asukkaan asuinaluetta. 

Villa Hällebo on huviloista ainoa, joka on säästynyt pahimmalta tuholta ja joka olisi vielä pelastettavissa. Kaunis huvila seisoo tukevasti kivijalassa ja katselee uljaana merelle, jonka vastarannalta näkyy Korkeasaaren ja Katajanokan rantaviivat. 

Ikkunoihin katsellessa melkein odottaisi pitsiverhojen avautuvan ja sieltä näkyisi kurkistavan pieni lettipäinen tyttö kukkamekossaan. Tai näin ainakin Janica totesi ja vilkuili varovasti ikkunoihin päin. Kieltämättä hieman aavemainen tunnelma välittyi ikknoille asetetuista kuivakukista ja hylätyn talon tunnelmasta.

Minulla oli ehkä vähän Indiana Jones ristiretkellä -fiilis tuon hattuni kanssa mutta löytöretkellä tässä nyt oltiin. Räpsittiin kuvia, tutkittiin uusia seutuja ja nautittiin auringosta sekä hyvista keskusteluista, ihan parhautta siis. Niin ja se kevät, se on vihdoin täällä!

Evästauko vietettiin huvilan edustalla olevilla kallioilla. Ihana Janica oli tajunnut, että nälkäisenä ei ole kenelläkään kivaa ja varannut meillä hieman purtavaa. Vähän banskua, karjista ja mehua ja jopas taas jaksaa. 

Kallioilla kuvattua. Rakastan eri muotojen ja tekstuurien kuvausta. Ihan villinä hypimme eri ruohonkorsien perässä, onneksi paikalle ei sattunut muita ihmisiä.

Kaunis ystäväni Janica kirjoittaa omaa blogiaan Kadonneet tytöt. Olenkin sivusta aiemminkin maininnut täällä ja suosittelen lämpimästi tutustumaan, mielenkiintoisia näkemyksiä, kauniita tarinoita ja ajankohtaisia ilmiöitä ja tyylejä löytyy sieltä. Janicasta ja hänen upeasta tyylistään tuli otettua päivän aikana useampikin kuva eli niistä pitää tehdä ihan oma postauksensa.

Kuvia tuli myös muista huviloista ja alueesta niin paljon, että tämä tarina saa jatkoa myöhemmin. Jos olet kiinnostunut tutustumaan Kruunuvuoren alueeseen ja historiaan paremmin, niin runsaasti lisätietoa löytyy mm. Ruosteinen.com blogista. 

Tämä päivä ja paikka teki minuun syvän vaikutuksen. Luulenpa että paikanpäälle pitää päästä vielä toisenkin kerran, toivottavasti puskutraktorit eivät ehdi ennen minua. 

-M