Iltakävelyllä

 

Sunnuntai ja joulukuu, vettä tuhnuttaa taivaan täydeltä, on pimeä ja tuulee. Jouluun on reilu viikko, ei ihan kaikkein idyllisin joulusää. Tunnelmaa haettiin kaupungin valoista ja ikkunoista, kun omat jouluvalmistelut ovat auttamattoman myöhässä. Säälittävän jouluköynnöksen sain viritettyä ulos ja tähden ikkunaan, joten kävelylle lähdimme hieman parempiin valoihin. Lasten (ehkä äidinkin) suosikeiksi näyteikkunoista valikoitui  Minna Parikan myymälän suloinen pupujussein koristeltu ikkuna sekä perinteinen Stockmannin jouluikkuna, jossa riitti ihmeteltävää. 

Valot ovat paras joulukoriste, jonka tiedän. Mielellään kirkkaita valoja, sateenkaaren väreissä sykkivä discohel…tti, ei ihan omaan kuppiin napsahda mutta tuohan nekin vaihtelua pimeään. On kiva kurkistella ihmisten ikkunoihin ja pihoihin, kun kodit ovat täynnä lämpöä, valoa ja juhlan odotusta. Se on melkeinpä paras tapa virittäytyä jouluun, joten sori lapset ja aikuiset, se ei ole joulutonttu tai varas siellä ikkunan takana…

Joulun valot loistavat kauniisti pimeässä mutta lumi puuttuu ja se vähäinenkin huntu mitä tuli, suli jo pois. Edellisvuosien tapaisia kilometrikinoksia en kaipaa mutta hentoinen lumikerros toisi kyllä kaivattua valoa tähän talveen. Kuvat viiman ja sateen keskeltä, katseen ja tuulen kestävä ulkoilupuku menee joulutoivelistalle. 

Joko siellä on jouluvalot saatu viriteltyä valmiiksi?

-M

PS. Ehdin jo kertaalleen tämän jutun julkaista mutta se katosi vähän julkaisun jälkeen johonkin bittitaivaaseen, argh. Jos se jossain kohtaa ilmaantuu uudelleen, niin älkää ihmetelkö tuplakuvia.