Lomamuistoja Pori Jazzeilta

Kesälomalla ilmat hellivät autuaalla auringonpaisteella lähes koko ajan mutta kuinka ollakaan sattui Jazz-viikolle kaikenkarvaista ilmanalaa. Etenkin tuona perjantaina, jolloin Kirjurinluotoon marssimme hunajaäänistä nappisilmää John Legendiä kuulemaan, oli säässä nähtävissä koko draaman kaari. Alkuun pieni tihkuttelu muuttui rajuksi räntäsateeksi, jonka jälkeen aurinko jälleen valloitti taivaankannen ja antoi parastaan. Legendin menoa ei sää tosin haitannut ja herra herutteli sulavasti koko keikan ajan.

Pienet sään muutokset eivät mitään haittaa, kun osaa varautua tilanteeseen. Kertissadetakki pelasti tilanteen, nou hätä! Kumpparit tosin jätin kotiin, koska sadetutka aiemmin oli ilmoittanut kuivaa iltaa ja aurinko kuivasikin kastuneet tossukat vallan mainiosti. 

Rakas hippaystäväni ja minä nauttimassa kuohujuomaa. Oi kesäloma…voisitko pian tulla uudelleen?

Ilta-auringon paistaessa ystäväiseni ja minä tanssimme hiipuvaan iltaan ja nautimme yhdessäolosta sekä musiikin vapauttavasta voimasta. Kesä ja Pori Jazzit ovat elämässäni kuuluneet yhteen niin kauan kuin muistan. Olen kasvanut kaupungissa, joka herää eloon kerran vuodessa, jolloin kadut täyttyvät ihmisistä ja iloisesta tunnelmasta, musiikki soljuu joka nurkassa ja hymyt leviävät korviin. Koko kaupunki juhlii ja on ylpeä siitä mitä se voi tarjota pienuudestaan huolimatta, tuo viikko ollaan jotain enemmän. Vaikka vuodet vierivät ja rypyt syvenevät, niin noina hetkinä en muista sitä pätkääkään, selkäsäryt ja puutuneet koivet eivät menoa haittaa. Nukkua ehtii myöhemmin.

Näitä kuvia katsellessa on hyvä aloittaa tämä uusi työviikko, lomaltapaluu sujuu ehkä aavistuksen helpommin. Niin ja litra kahvia avittaa menoa myös hiukkasen.

-M