Otan sinusta kuvan
”Rakas, sinusta pitäisi ottaa 1-vuotiskuvat. Mummu ja vaari ovatkin jo kyselleet koska sellaisen sinusta saavat. Ulkona on kiva ilta-aurinko eli käydäänkö yhtäkkiä lähipellolla nappaamassa sinusta muutama kiva kuva? Mitäs asetuksia tässä olis hyvä käyttää… Hei oota, äiti tulee perässä!”
”Ihana valo, pysys just siinä. Voisitko vielä kurkata vähän tänne? Ai et… Oljenkorret onkin paljon kivempia.”
”Hups, mihis sä nyt hävisit? Voisitko vähän peruuttaa?
”Ai kukat maistuu paremmalta? Toiveena olis jos saatais susta sellanen kokovartalokuva, jossa voisit katsoa kameraan, onnistuisko meiltä vielä sellanen? Tiedän, että kello alkaa olla jo aika paljon ja iltapuuron aika taitaa olla käsillä mut jos muru ihan vähän vielä jaksaisit?”
”Väsyttääkö jo noin paljon? Ja vähän itkettääkin..? No voih…”
”Jaahans, se riitti. Meinaat sitten lähteä kotiin? Ok… Kiitos rakas, otetaan sit toinen kerta uusiks. Ehkä me voitais ottaa isi mukaan juoksemaan sun perässä ja mielellään ennen kuin täytät kaksi. Ei silti, eiköhän sun kasvot ole jo mun sydämeen piirtyneet.”
-M