Julkisen keskustelun ei tulisi kannustaa kissan kaltoinkohteluun
Hiski-kissa (oik.) on sitä mieltä, että vanhentuneeseen tietoon pohjautuvat ja kissojen kaltoinkohteluun kannustavat julkiset kirjoitukset joutaisivat roskakoriin. Vanhentuneiden kissanhoitoneuvojen lukeminen lehdestä vetää Jujunkin (vas.) mielen vakavaksi.
Päijät-Häme -lehti julkaisi 4.2.2015 kissanpennun hankintaa koskevan uutisen (sivulla 9), jossa haastateltu eläinlääkäri muunmuassa kertoi kissan sopivan luovutusiän olevan 6-7 viikkoa. Tämän ja muita hyvin räikeitä asiavirheitä sisältänyt juttu herätti paljon närää kissaihmisten keskuudessa. Pöyristyin itsekin tuosta kirjoituksesta siinä määrin, että koin tarpeelliseksi antaa lehden toimitukselle palautetta asiasta. Koska asia on minusta niin tärkeä, päätin julkaista lehden toimitukseen lähettämäni kirjoituksen myös täällä oman blogini puolella:
Julkisen keskustelun ei tulisi kannustaa kissan kaltoinkohteluun
”Olitte julkaisseet 4.2.2015 ilmestyneessä lehdessä kirjoituksen kissanpennun hankinnasta. Aihe on hyvä ja ehdottomasti esillenostamisen arvoinen, mutta tapa jolla sitä lehdessänne käsiteltiin oli sensijaan ala-arvoinen ja täynnä kissan kaltoinkohteluun kannustavia, täysin vanhentuneisiin kissanhoitokäsityksiin pohjautuvia ja nykytietoa vastaan rajusti sotivia lausuntoja.
Kissanpennun tulee olla emostaan ja pentuesisaruksistaan vieroitettaessa vähintään 12-viikon ikäinen, eikä se missään nimessä ole valmis eroamaan emostaan ja sisaruksistaan vielä 6-7-viikon ikäisenä. Vaikka kissa syö kiinteää ruokaa ja on sisäsiisti paljon ennen 12-viikon ikää, ovat nuo viikot erittäin tärkeitä sen sosiaaliselle ja henkiselle kehitykselle. Pentu oppii emon ja pentuesisarustensa kanssa puhumaan kissojen kieltä ja kasvaa lajitovereidensa ohjauksessa tasapainoiseksi ja reippaaksi kissanaluksi. Liian aikaisin vieroitetulla kissalla voi myöhemmin esiintyä erilaisia käytöshäiriöitä, esimerkiksi niinkutsuttua hellyysaggressiota, jolloin kissa saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, tai taipumusta pissata vääriin paikkoihin.
Se, etteikö kissa kiintyisi ja leimaantuisi uuteen perheeseensä vanhempanakin, on aivan täyttä potaskaa. Tästä on todisteena oma ”laumani” joista nuorimpana minulle tullut oli tullessaan 18-viikkoinen, yksi 10 kk ja loput aikuisia, eikä mistään sopeutumisvaikeuksista ole ollut tietoakaan. Olisin ennemminkin huolissani liian aikaisen vieroituksen mahdollisesti aiheuttamista sopeutumisvaikeuksista ja kiinnittäisin aivan erityistä huomiota siihen, että kissa saa olla emon ja pentuesisarustensa kanssa vähintäänkin ne elämänsä ensimmäiset 12-viikkoa. Jos ihminen todella kissan haluaa, hänen tulisi kyllä malttaa odottaa muutama viikko kauemmin, jos sillä voidaan taata parhaat mahdolliset lähtökohdat kissan tasapainoiseen ja hyvään elämään.
Kissa ei myöskään ole helppo lemmikki, eikä sille riitä rooli passiivisena sohvanlämmittäjänä. Päinvastoin, kissa on erittäin aktiivinen eläin, joka kaipaa mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Tämä ei kuitenkaan edellytä huomattavan turvallisuusriskin niin kissalle itselleen kuin ympäristöllekin aiheuttavaa omatoimiulkoilua, vaan kissalle on täysin mahdollista järjestää sen kaipaamaa monipuolista virikettä niin, ettei siitä aiheudu vaaraa kissalle itselleen tai luonnonvaraisille eläimille, eikä haittaa ja mielipahaa naapureille. Tämä vaatii toki paneutumista ja vaivannäköä omistajalta, mutta toivon jokaisen kissan hankintaa harkitsevan olevan valmis näkemään vaivaa rakkaan lemmikkinsä hyvinvoinnin eteen.
Tietämys kissan oikeaoppisesta ravinnosta ja ruokkimisesta lisääntyy koko ajan ja tiedetään, että oikealla ruokavaliolla voidaan pyrkiä ehkäisemään tiettyjen sairauksien syntymistä. Diabetekseen sairastumisen yksi osatekijä on ylipaino, josta voi kärsiä niin sisäkissat kuin omatoimiulkoilijatkin.
Kissan maine ja yhteiskunnallinen asema ovat surkealla tolalla ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että kissan hankintaan liittyvistä seikoista tulisi käydä jatkuvaa julkista keskustelua. Toivoisin – ja tiedän monen muunkin kissarakkaan ihmisen toivovan-, että keskustelua käytäisiin asiantuntevasti ja tämänhetkiseen tietoon perustuen. Vanhentunutta tietoa levittävät julkiset kirjoitukset kääntyvät hyvistä tarkoitusperistään huolimatta itseään vastaan, kun niissä kannustetaan kohtelemaan eläintä kaltoin. Päijät-Häme-lehdessä julkaistu kirjoitus edustaa sellaista kissanhoidon (tai sen puutteen) arvomaailmaa, jollaista ei yhdenkään ajantasalla olevan julkisen median soisi julkaisevan.”
Olisin halunnut kirjoituksessani paneutua myös tuohon Päijät-Hämeen esittämään rotukissat vs. maatiaiskissat -väittämään, jonka mukaan maatiaiskissa jostain käsittämättömästä ja ainakin minulle epäselväksi jääneestä syystä olisi helpompi hoidettava kuin rotukissa. Olisipa varhaiskastrointikin ehkä ansainnut kirjoituksessa oman kappaleensa, mutta koska (kuten blogini lukijat ehkä ovat huomanneet) mulla on taipumusta kirjoittaa liian pitkiä tekstejä, halusin nyt tarkoituksella pitää palautteeni napakkana ja pituudeltaan kohtuullisena. Tämän takia poimin tekstistä vain muutaman räikeimmän epäkohdan, jotka mielestäni kaipasivat kipeimmin oikaisua.
Onneksi myös Yleisradio on tahollaan herännyt ja kirjoittanut aiheesta oman, totuudenmukaisemman kirjoituksensa. Onkin siis erittäin hyvä, että asia herättää huomiota mediassa ja siitä käydään julkista keskustelua, mutta toivoisin keskustelun ja siinä käytettävien argumenttien pohjautuvan nykyaikaiseen faktatietoon ja toimittajienkin tekevän taustatyönsä ennen lehtijutun kirjoittamista. Mielestäni toimittajan ammattitaitoon kuuluu tietty kriittisyys ja kirjoittamaansa aiheeseen perehtyminen ja Päijät-Häme -lehden toimittajalta nämä ovat tainneet olla hieman hukassa. Toivoisinkin julkisen keskustelun ja tavan jolla media sitä käsittelee, ottavan mallia Yleisradiosta ja Päijät-Hämeen toimituksen ottavan asian tiimoilta saamastaan ilmeisen runsaasta palautteesta onkeensa. Kissan asemaa kun ei paranneta kirjoituksilla, jotka kannustavat eläimen kaltoinkohteluun.
ps. Mikäli Päijät-Häme -lehden näköisversio lakkaa jossain vaiheessa näkymästä, niin kuvakaappaus jutusta löytynee myös täältä.
Kuva Ari K. (kuvan kissat ovat allekirjoittaneen hyvässä huomassa olevia kissoja, jotka eivät siis liity tapaukseen)