Eläimen raakaruokinta ei ole inhimillistämistä
Helsingin Sanomissa julkaistiin 18.2.2015 koiran raakaruokintaa koskeva kirjoitus, jonka välittämä viesti herätti minussa suurta hämmennystä. Koko kirjoitusta leimaa perustavanlaatuinen väärinkäsitys, jossa koirien raakaruokinta yhdistetään eläimen inhimillistämiseen ja ihmisten raakaruokavalioon ja muihin trendiruokavalioihin. Itse raakaruokavaliolla olevan koiran ja raakapainotteista sekaravintoa syövien kissojen emäntänä näen asian aivan päinvastaisena. Monipuoliseen raakaan lihaan ja lihatuotteisiin perustuva raakaruokavalio kun ei minun mielestäni ole eläimen rinnastamista ihmiseen, vaan pyrkimys taata eläimelle lajilleen tyypillinen ja sitä kautta mahdollisimman luonnonmukainen ravinto. Siinä, missä ihmisten raakaruokavalio perustuu kypsentämättömiin kasviksiin, on koiran raakaravinnon peruskivenä taas raaka liha ja muut lihatuotteet (sisäeilimet, luut, rustot). Eläinten inhimillistäminen on minunkin mielestäni väärin ja siitä tulisi voida puhua avoimesti myös julkisuudessa, mutta tässä kohtaa ollaan kyllä väärän asian äärellä, jos yritetään vetää yhtäläisyysmerkkiä epäterveen inhimillistämisen ja raakaruokinnan välille.
Nyt kun eläinten raakaruokavalioon liittyvät käsitteet on avattu, voimme siirtyä toiseen kirjoituksesta löytyvään räikeään epäkohtaan. Eläimen ruokkiminen raakaruualla vaatii tietämystä ja kokemusta, jotta ruokavalio voidaan toteuttaa tasapainoisesti ja niin, että eläin saa ruuasta/ruuan joukossa kaiken tarvitsemansa. Kirjoituksessa puhuttiin niin kiihkeästi teollisen ”valmisruuan” puolesta, että siinä unohdettiin täysin mainita, että myös ns. valmisruualla ruokkiminen vaatii eläimen omistajalta tietoa ja taitoa, sillä se että ruokaa myydään kaupoissa ei ole mikään tae ruuan sopivuudesta eläimelle.
Kirjoituksessa kyllä mainittiin ”laadukas valmisruoka”, mutta jätettiin täsmentämättä, mitä tämä laadukas valmisruoka on ja mistä se koostuu. Kaikki markkinoilla oleva valmisruoka ei todellakaan ole terveellistä ja käsittääkseni ainakin kissojen kohdalla on havaittu hyvin selkeä yhteys vääränlaisen ravinnon ja ylipainon sekä tiettyjen sairauksien välillä. Teollinen ruoka itsessään ei siis välttämättä ole autuaaksi tekevä asia, jos tuudittautuu siihen että ruuan teollisuus on itsessään jokin tae ruuan terveellisyydestä ja syöttää sokeasti eläimelleen mitä tahansa teollista, pohtimatta sen tarkemmin ruuan laatua, sisältöä tai sen soveltuvuutta eläimelle.
Vaikka Hesarin kirjoitus koskikin koiria, en voi olla laajentamatta omaa pohdintaani koskemaan myös kissoja. Niinpä otankin tässä esimerkin kissojen maailmasta: Hesarin kirjoituksessa perusteltiin valmisruuan mielekkyyttä sillä, että ne ovat valmiiksi vitaminoituja ja niistä eläin saa takuulla kaiken tarvitsemansa. Kissan kohdalla tilanne on kuitenkin eri, sillä jos haluat syöttää sille ruokaa jossa ei ole mitään ylimääräistä (eli kasviksia, viljaa, sokereita tai epämääräisiä teurasjätteitä), tulee kyseeseen ainoastaan täydennysravinnot, joihin ei ole lisätty vitamiineja. Jos vitamiinit ja rasvahapot joutuu siis jokatapauksessa antamaan erikseen purkista, niin miksi syöttää säilöttyä (ja suurella todennäköisyydellä ulkomaista) lihaa, kun samalla vaivalla voi syöttää kotimaista ja tuoretta?
Kirjoituksessa esille tuotu kylmäketjun mahdollinen katkeaminen ja sen vaikutus omistajaan taas kuulostaa jokseenkin omituiselta. Minä en koe pöpöjen leviämisen ihmiseen eläinten ruuaksi tarkoitetusta lihasta olevan mikään todennäköisin skenaario, jos pitää lihan käsittelyssä maalaisjärjen päässä ja huolehtii normaalista käsihygieniasta. Jos joku menee laittamaan likaiset sormensa suuhun heti koiranruokaa käsiteltyään, niin siinä on kyllä sitten syyttäminen jotakuta aivan muuta, kuin ruuan valmistajaa tai kuljettajaa. Syötän hyvin mielelläni eläimilleni ihmisille tarkoitettuja lihoja sekä kotimaisesta lihasta valmistettuja raakatuotteita, sillä tiedän kotimaiselle lihalle asetettujen kriteerien ja määräysten olevan hyvin korkeat. Ulkomaisten valmistajien teollisista ruuista taas ei voi mennä takuuseen.
En kiellä enkä vähättele vääränlaisen raakaruokavalion aiheuttamaa terveydellistä haittaa, enkä väitä että kenenkään tulisi alkaa hetken mielijohteesta syöttää eläimelleen pelkkää raakaruokaa. Mahdollisten suolitukosten lisäksi vitamiinien, hivenaineiden ja rasvahappojen puutos on mielestäni huolestuttavin vajaavaisen raakaruokavalion seuraus. En kuitenkaan suostu hyväksymään täysin perusteetonta näkemystä, jolla raa’an lihan syöttäminen lihansyöjälle tai hyvin vahvasti lihapainotteiselle sekasyöjälle rinnastetaan suklaan tai xylitolin syöttämiseen. Joko tämä väittämä on virheellisen päättelyketjun lopputulema, tai teollisten ruokavalmistajien mainos. Muita selityksiä en vain tälle absurdiakin absurdimmalle väitteelle keksi.