Minulla on työhöni tekijänoikeudet, vai onko?
Marimekko on otsikoissa jälleen. Ei ehtinyt kulua aikaakaan Kristina Isolan paljastuneesta tekstiilikuosikopiotapauksesta, kun Marimekkoa ravistellaan taas kopiointisyytösten merkeissä. Yle uutisoi eilen 31.7.2013, että tälläkertaa kopioinnista on narahtanut Marimekolle Isoisän puutarha -nimisen kuosin suunnitellut Teresa Moorhouse.
Kuosin yhtäläisyydet brittiläisen Pat Hutchinsin Rosie’s Walk -lastenkirjakuvitukseen ovatkin ilmeiset. Marimekon taiteellisen johtajan Minna Kemell-Kutvosen mielestä kyseessä ei kuitenkaan ole kopiointi eikä tekijänoikeusrikkomus.
Minussa tämä herättää paljon kysymyksiä. Missä menee vaikutteiden ammentamisen ja selkeän kopioinnin raja? Mikä on hyväksyttävää olemassaolevan teoksen hyödyntämistä ja mikä taas plagiointia tai tekijänoikeuden loukkaamista?
Ammattitaiteilijalla on suuri vastuu kaupallisen työnsä autenttisuudesta
Näistä Marimekon tapauksista puhuttaessa mielestäni merkittävintä on se, että kyse on ammattilaisista, jotka hankkivat elantonsa tekemällä taidetta. Eli kyse ei ole harrastelijoista jotka omaksi ilokseen maalaavat tai piirtävät, vaan henkilöistä joiden töillä on kaupallista arvoa. Periaatteessa sillä siis on eroa että tekeekö omaksi ilokseen omalle seinälleen toisinnon jostain olemassaolevasta työstä, vai tekeekö sen kaupalliseen tarkoitukseen ja tienaa sillä rahaa.
Taiteeseen ja sen luomiseen liittyy paljon muutakin kuin pelkkä tekninen taituruus. Voit olla silmä-käsi koordinaatioltasi vaikka kuinka taitava, mutta se ei auta jos sinulta puuttuu kyky luoda. Jos sulla ei ole ideoita siitä, mitä sen silmän ja käden avulla siirrät paperille/kankaalle, niin silloin siitä teknisestä taituruudestakaan ei ole mitään hyötyä taiteen tekemisessä.
Jokainen taiteilija, oli sitten amatööri tai ammattilainen, saa itse valita tyylin jolla itseään toteuttaa. Mikäli ammattitaiteilija ei pysty valitsemallaan tyylillä tuottamaan omaa materiaalia, voidaan hänen alavalintansa mielestäni kyseenalaistaa.
Vaikutteita varmaan on meistä jokaisella ja ne näkyvät töissä enemmän tai vähemmän. Mielestäni taiteelliset esikuvat ja heidän töidensä tarkastelu on ainoastaan hyvästä, sillä siitä voi oppia ja ammentaa paljon omaan työhönsä. Vaikutteiden ja kopioinnin välillä on silti selkeä ero, eikä jälkimmäinen ole millään mittapuulla hyväksyttävää.
Kopioinnin ja itsenäisen teoksen välinen raja on veteen piirretty viiva
Kun työtä työstää tarpeeksi paljon erilleen alkuperäisestä ”esikuvasta”, se ylittää teoskynnyksen ja muuttuu itsenäiseksi taideteokseksi. Tunnistettava kopio se ei kuitenkaan saa olla. Toisaalta, se missä tämä toisen työn pohjalta tehdyn itsenäisen teoksen ja suoran kopioinnin raja menee, on häilyvä.
Lönnströmin taidemuseossa Raumalla on 8.9. asti Annika Rauhalan näyttely. Rauhala napsii kuvakaappauksia uutislähetyksistä ja työstää niistä kuvankäsittelyohjelmalla kuvataideteoksia. Onko tämä sitten sen alkuperäisen liikkuvan kuvan kuvaajan tekijänoikeuksien loukkaamista? Ilmeisesti ei.
Esimerkiksi tästä taas tuli Amerikkoloissa iso haloo ja iso oikeuskeissi. Katsottiin että kuvassa oikealla olevan julisteen tekijä, katutaiteilija Shephard Fairey oli kopioinut työhönsä vasemmanpuoleisen valokuvan. Täten hänen myös katsottiin loukanneen alkuperäisen kuvan ottajan, The Associated Pressin silloisen freelancekuvaajan Mannie Garcian oikeuksia.
Myös Jani Leinonen, varmasti yksi maamme suosituimmista käsitetaiteilijoista on hyvä esimerkki siitä, miten jo olemassaolevista töistä koostettu kollaasi tai olemassaolevien elementtien poimiminen ja niiden merkitysten muuttaminen taas ylittää teoskynnyksen ja lakkaa olemasta kopiointia.
Suomen tekijänoikeuslain mukaan tosin myös taiteellisen työn muutosoikeus kuuluu lähtökohtaisesti alkuperäisen työn tekijälle. Mikäli muutosoikeutta ei erillisellä sopimuksella ole luovutettu toiselle osapuolelle, ei alkuperäistä työtä saa muutella ilman sen tekijän lupaa.
Tekijänoikeuslaki sanoo myös, että mikäli joku on teosta vapaasti muunnellen saanut aikaiseksi itsenäisen teoksen, ei sen tekijänoikeudet riipu alkuperäisestä teoksesta. Sitä laki ei kylläkään kerro, että missä vaiheessa tämä jo olemassaolevan työn muunteleminen synnyttää uuden ja itsenäisen teoksen. Se mitä laki olemassaolevan työn muuntelusta sanoo, on siis täysin sen tulkitsijasta kiinni.
Onko meidän graafikoiden, kuvittajien, valokuvaajien ja kuvataiteilijoiden vain siis hyväksyttävä se, että päästäessämme ”lapsemme” maailmalle, ne ovat käytännössä täysin vapaata riistaa?
Millaisia tunteita nämä taiteellisen työn kopiointiin ja plagiointiin liittyvät uutiset ovat teissä herättäneet? Tulisiko Marimekon kaltaisten suurien ja kaupallisten tahojen mielestänne kiinnittää freelance-suunnittelijoidensa töihin ja niiden autenttisuuteen nykyistä enemmän huomiota? Missä teidän mielestänne menee plagioinnin ja valmiiseen teokseen pohjautuvan itsenäisen työn raja?
//
Lähteet:
http://www.wired.com/threatlevel/2012/09/obama-artist-spared-prison/ // http://en.wikipedia.org/wiki/Barack_Obama_%22Hope%22_poster // http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288586329599.html // http://www.hs.fi/kulttuuri/a1369811100730 // http://www.kuvastory.fi/index.php?action=doDownload&SID&dl_file=NxOUY5h9 // http://www.art360.fi/taiteen-hankintamalli/taiteen-hankintamalli/vaihe-4-toteutuksen-suunnittelu/
//
Ps. Olen kirjoittanut jo olemassaolevien töiden räikeästä kopioinnista aikaisemminkin vanhaan blogiini. 24.4.2011 kirjoittamani blogipostaus löytyy täältä.