Aktivointi pitää kissan ja omistajan tyytyväisinä

Tämä kirjoitus käsittelee kissan aktivointia ja sen keinoja. Jotta saisin postauksen pysymään edes jokseenkin luettavan pituisena, on teksti hyvin tiukka tiivistelmä aiemmin aiheesta kirjoittamastani tekstistä. Koko setti lyhentämättömässä muodossaan löytyykin kissojemme kissantassut-sivuilta. Löydät aiheeseen liittyviä linkkejä kissantassut-sivuille myös tästä postauksesta.

Kaikki kissan aktivointiin liittyvät kommentit, vinkit ja kokemukset ovat myös enemmän kuin tervetulleita! Olisin kiinnostunut kuulemaan myös kaikista kissan turvalliseen ulkoiluun liittyvistä ratkaisuista sekä kissan aktivointiin liittyvistä tee-se-itse-ratkaisuista. Sana kommenttiboksissa on siis vapaa! 🙂

Mikäli te ihmiset olette kiinnostuneita (kertokaa ihmeessä kommenttiboksissa että oletteko), voisin kirjoitella ensi viikolla jotain myös tempputassuilusta, eli kissojen ”kouluttamisesta” ja temppujen tekemisestä.
HUOM! Tämä teksti ei perustu kirjaoppiin, eikä mihinkään virallisiin näkemyksiin vaan Käsittelee ainoastaan oman kokemukseni kautta opittuja ja meidän perheessä hyväksi havaittuja asioita.
 

Kissan aktivointi kuulostaa monen ihmisen korvaan utopistiselta ja vähintäänkin suurta ajallista ja rahallista panostusta vaativalta ponnistukselta. Mielikuvitusta käyttämällä ja kissan luontaisia ja lajityypillisiä ominaisuuksia soveltamalla kissan aktivointi kuitenkin hoituu muiden tavallisten arkiaskareiden lomassa kuin itsestään.

Monet ajattelevat kissaa vain mukavuudenhaluisena ja laiskana sohvannurkan lämmittäjänä, joka nukkuu suurimman osan vuorokaudesta eikä kaipaa virikkeitä. Luonnostaan kissa on kuitenkin aktiivinen eläin, joka tarvitsee elinympäristönsä tarjoamia virikkeitä ollakseen tyytyväinen. Kun unohtaa kissan aktivoinnista turhat suorituspaineet ja ennakkoluulot, huomioi kissan luontaiset ja lajityypilliset käyttäytymismallit ja maustaa seoksen aimoannoksella mielikuvitusta, pääsee jo pitkälle.

Tulet kyllä huomaamaan, ettei kissan aktivointi ole rakettitiedettä, vaan mukavaa yhdessäoloa karvaisen ystävän kanssa. Lisäksi kaikki kissan ja ihmisen välinen yhteinen tekeminen on omiaan voimistamaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta, luottamusta ja tuntemusta. Uskonkin, että jokaiselle kissalle ja jokaiselle omistajalle on olemassa ne jutut jotka heille sopivat parhaiten. Toivottavasti annan tämän tekstin myötä edes yhdelle lukijalle kipinän ottaa selvää, mitkä ne juuri hänen ja hänen kissansa kohdalla ovat.

Turhautunut kissa

Kissa on aktiivinen eläin joka kaipaa sisältöä elämäänsä. Jos kissalla ei ole tarpeeksi lajille tyypillistä tekemistä, se voi tylsistyä ja turhautua. Mistä sitten tiedän onko kissani lisävirikettä vailla?

Tekemisen puutteesta kärsivä kissa voi passivoitua. Sen unen määrä voi lisääntyä, sillä nukkumalla kissa yrittää paikata virikkeiden puutettaan. Nukkuessa kissan elimistö kun erittää samaa mielihyvähormonia kuin mitä vapautuu sen saalistaessa tai leikkiessä, mutta vain pienempiä määriä kerrallaan.

Tekemisen puutteesta kärsivä kissa saattaa myös keksiä itselleen tekemistä, joka ei useinkaan ole omistajan mieleen. Yölliset rallit, kaappien kolistelu ja kaappien sisällön penkominen lattialle. Omistajan silmissä ilkeitä tihutöitä, kissan mielestä ainoaa virikettä mitä sen elinympäristöstä löytyy.

Mitä minä sitten oikein voin tehdä?

Sen sijaan että kissaa yritetään ykskantaan kieltää tekemästä epätoivottuja asioita, kannattaa sille yrittää keksiä ja tarjota sallittuja virikkeitä niiden tilalle. Tällaisia ovat muun muassa:

• Aamulla töihin tai kouluun lähtiessäsi jätä kissalle ikkuna tai ikkunaverho auki, mielellään sellainen jonka äärelle se pääsee esim. pöydän päälle istumaan. Monet kissat nauliutuvat pitkäksikin aikaa tuijottelemaan tosi-teeveetä, jota tämä luonnon oma laajakuvatelevisio tarjoaa päättymättömänä lähetyksenä.

• Laita osa kissan päivittäisestä kuivanappula-annoksesta aktivointipalloon. Tällöin kissa joutuu näkemään vaivaa ruokansa eteen, kuten se joutuisi näkemään luonnossa saalistaessaankin. Tämä tuo virikettä aivoille ja pitää kissan kiireisenä. Aivojumppa ja ongelmanratkaisukykyä edellyttävät tehtävät ovat myös osaltaan kissalle tarpeen.

• Mahdollista kissan hyppiminen ja kiipeileminen. Kissan tilaan kuuluu myös korkeusulottuvuus ja se hahmottaakin tilan kolmiulotteisena. On tärkeää että asunnossa on kissalle mahdollisuus kiipeilyyn ja hyppimiseen. Kissaystävälliseen sisustamiseen onkin olemassa lukuisia, ihmisenkin silmää miellyttäviä vaihtoehtoja, joista jokainen kissanomistaja voi valita omaan makuunsa sopivat.

• Pyhitä leikkihetki. Osallistu kissasi leikittämiseen päivittäin. Tehokas väline kissan leikittämiseen ja ylimääräisen energian purkamiseen on laser-osoitin, josta lähtevää punaista valopistettä moni kissa jaksaisi jahdata vaikka maailman tappiin asti. Erilaisilla huiskilla ja naruilla varustetut onkilelut ovat myös monen kissan mieleen ja niillä voi leikittää kissaa vaikka televisiota katsellessasi (näin toimitaan ainakin allekirjoittaneen perheessä).

• Järjestä kissalle turvallinen ulkoilumahdollisuus. Rivitalo- tai omakotitaloasukkaat voivat järjestää pihalle ulkoilutarhan ja kerrostaloasukkaat voivat verkottaa parvekkeensa. Myös turvallinen, auki oleva ikkuna on kissan hyvä virikkeistäjä, mutta tuolloin ikkunan pitää olla kissan kestävästi suojattu, jottei kissa päätä lähteä livohkaan.

Pyhitä lepopäivä

Jos pyhitätkin leikkihetken, niin muista pyhittää myös lepopäivä. Niin liikunnan kuin aivojumpankin vastapainoksi tarvitaan myös lepoa. Joka päivä ei kissan kanssa siis tarvitse mennä sen ”pitkän kaavan kautta” tai potea huonoa omatuntoa siitä jos jonain päivänä, kahtena tai vaikka koko viikkona jää kissan aktivoinnit muiden kiireiden takia väliin.

Aktivointipallot ja muut vastaavat pelit joissa edetään kissan itsensä määrittelemää tahtia ovat myös omiaan rentona aktivointimuotona. Tällöin kissan ei ole pakko tehdä mitään jos se ei halua, mutta ylimääräisen energian purkamiseen on olemassa kokoajan kuitenkin mahdollisuus.

Olen huomannut, että meille soveltuu jaksottainen aktivointi niin, että välillä tehdään päivittäin esimerkiksi temppuja ja sitten saatetaan pitää pidempikin tauko ilman mitään. Kun taas tauon jälkeen palataan takaisin ”temppumoodiin”, ovat kissat entistä innokkaampia ja motivoituneempia temppuilijoita.

Jos kissaa rasittaa ja ”painostaa” jatkuvasti, se kyllästyy, eikä sen mielenkiinto ja motivaatio pysy yllä. Siksi onkin hyvä löytää balanssi työn ja levon välissä. Jokaisella kissalla ja omistajalla se balanssi lienee yksilöllinen ja löytyy vain kokemuksen kautta.

Kissan aktivoiminen vaatii oman panostuksensa, mutta ei välttämättä ole niin vaikeaa ja monimutkaista kuin voisi ajatella. Tyytyväinen kissa on ilo myös omistajalle. Mikä olisikaan parempaa kuin tietää että sylissä kehräävä maukulainen hurisee silkkaa tyytyväisyyttään?

KUVAT: ARI K.