Harrastaja-bloggarin vastuu

Viitaten edelliseen blogipostaukseeni ja sinne lipsahtaneeseen pahaan asiavirheeseen, aloin miettiä asiaa enemmänkin. Vain murto-osa Suomen itsenäisistä bloggaajista lienee ammattilaisia. Ammattilaisella tarkoitan siis joko toimittajaa tai sellaista henkilöä joka saa elantonsa blogia pitämällä. Heiltä voi olettaa jonkinlaista osaamista ja tietämystä kirjoittamisesta ja siitä mitä julkiselta kirjoitukselta edellytetään. Loput bloggaajista – allekirjoittanut mukaanlukien – ovatkin sitten amatöörejä, jotka kirjoittavat blogia harrastuksekseen ja joilla ei välttämättä ole varsinaista tietotaitoa kirjoittamisen suhteen.

Kunnianloukkauksen raja hämärtyy netissä

Blogin pitäminen on kaikin puolin mukava harrastemuoto. Siinä saa kirjoittaa itselleen tärkeistä asioista ja jos hyvin käy, saat kirjoituksillesi lukijoitakin. Päiväkirjaa ei kirjoiteta enää pöytälaatikkoon, vaan siitä tulee julkista ja vuorovaikutteista. Mitä vuorovaikutteisempaa, sitä suurempi on myös kirjoittajan vastuu tekstinsä oikeellisuudesta ja niissä esitettyjen väittämien paikkaansapitävyydestä.

Tällaisia asioita maallikkobloggarin voi olla hankala hahmottaa. Mitä julkisessa blogissa voi ja mitä taas ei voi sanoa? Tämä perustavanlaatuinen kysymys koskee blogimaailman lisäksi toki myös kaikkea netin välityksellä käytävää keskustelua. Internetissä heitettyjä solvauksia ei helposti mielletä kunnianloukkauksiksi, vaikka kasvotusten ei kenelläkään tulisi mieleen sanoa kanssaihmisille mitään vastaavaa. 

Netistä on tullut myös koulukiusaamisen uusi sotatanner, johon on hyvin vaikea saada mitään kontrollia. Sosiaalisessa mediassa viharyhmät kukoistavat ja monissa blogeissa kirjoittajien kuumenneet tunteet kanavoituvat kyseenalaisiksi teksteiksi.

Harrastelijan tahattomat asiavirheet ja niiden seuraukset

Toinen seikka taas on tämä, josta omassa nettipostauksessani ja siihen liittyvässä mokassa oli kyse. Tahaton virhe, jonka seurauksena sanat menivät väärän henkilön piikkiin. Asia on nyt oikaistu ja korjattu ja kaikki on siltä osin hyvin. Asia vaivaa minua silti.

Tottakai harrastebloggaajatkin – ainakin allekirjoittanut – pyrkivät tarkistamaan faktat aina kirjoittaessaan asioista, etenkin mainitessaan kanssaihmisiä nimeltä. Mutta entä jos tällainen aivopieru kaikesta huolimatta pääsee tapahtumaan ja virheellistä tietoa blogiin lipsahtamaan? Riittääkö pelkkä oikaisu, vai vaatiiko asian korjaaminen suurempiakin toimenpiteitä? Millaisia?

Mitä suurempi yleisö, sitä suurempi vastuu

Olen pitänyt ja pidän edelleen Lily-portaalia hyvänä asiana. Tänne me taviksetkin voimme luoda omat blogimme ja saada kirjoituksillemme seuraajia ja lukijoita. Täällä on olemassa valmis pohja lukijakunnalle, jota voi muuten olla vaikea saada. Tämän blogissani tapahtuneen insidentin myötä rupesin pohtimaan myös sitä, että tällaisen nettiportaalin kautta bloggaaminen lisää harrastajakirjoittajan vastuuta entisestään. 

Blogin suorien seuraajien määrä kun ei ole koko totuus, vaan kirjoittamasi teksti leviää portaalin kautta todella laajalti. Kirjoituksesi saattaa siis niiden muutaman seuraajaksesi ilmoittautuneen henkilön lisäksi tavoittaa suuren määrän muitakin ihmisiä. Tällöin kirjoituksen vaikutus voi olla paljon suurempi, kun bloggaaja itse uskookaan. Se onko tämä sitten taas hyvä vai huono asia, riippunee kirjoituksesta ja sen sisällöstä.

Lilyssä on nimittäin melko tehokas hakukoneoptimointi, jonka seurauksena blogikirjoitukset nousevat helposti melko keskeisille paikoille googlen hakutuloksissa. Tämän lisäksi uusimmat postaukset näkyvät portaalin etusivulla, jonka kautta kirjoituksesi tulee noteeratuksi suurehkon ihmisjoukon toimesta. Samanlaisen näkyvyyden saavuttamiseksi portaalin ulkopuolisena bloggaajana vaadittaisiin aika paljon. On siis eri asia kirjoittaa tänne, kuin portaalin ulkopuoliseen blogiin.

Olen keskustellut netin välityksellä erilaisista asioista erilaisten ihmisten kanssa yli kymmenen vuotta. Pidän keskusteluissa kunnia-asiana sitä, että väitteideni pohjalla on luotettavat lähteet, enkä mene henkilökohtaisuuksiin tai asiattomuuksiin. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Vaikka tämä onkin ykkösmottoni keskusteluissa, voi yksi tahaton virhe saada koko asetelman kääntymään päälaelleen ja kirjoitukseni tekemään hallaa kanssaihmisille. Soimaan tästä itseäni erityisesti siksi, että olen pyrkinyt sitä aina viimeiseen asti välttämään.

Mitä sitten voimme tehdä? Senhän jo tiedämme, että niinkutsuttu ”Kiinan malli” eli internetin ja siellä olevan sisällön ulkoa- ja ylhäältäpäin tuleva kontrollointi ei toimi. Siksipä vastuu onkin meillä itsellämme. Mitä oikein kirjoitamme, miten ja miksi?

Olemalla entistä tarkempia ja huolellisempia kirjoituksiemme tietojen oikeellisuudesta ja faktojen paikkansapitävyydestä, etenkin kirjoitusten koskiessa muitakin henkilöitä kuin meitä itseämme.Yrittämällä olla ottamatta paineita bloggauksesta ja postaustahdista, kirjoittelemalla kaikessa rauhassa, että saadaan faktatkin kerralla kohdilleen. Muistilista jota ainakin itse aion tulevaisuudessa noudattaa, jotta edellisenkaltaisia huolimattomuusvirheitä ei pääse enää syntymään.

Minä olen nyt kantapään kautta oppinut olemaan huolellisempi ja tarkempi. Oppirahat on maksettu järkytyksen ja huonon omatunnon muodossa. Tämä postaus on suollettu tajunnanvirtana, lähinnä kuvaamaan niitä tunteita joita tällaisen tahattoman blogikirjoituksen asiavirheen tekeminen allekirjoittaneessa herättää. Tällä postauksella ei siis varsinaisesti ole päätä eikä häntää, mutta toivon sen silti herättävän keskustelua aiheesta.

Tiedostatko sinä vastuusi bloggaajana? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Stressaatko kirjoituksissasi mahdollisesti olevista virheistä (enkä puhu nyt kirjoitusvirheistä)? Onko Lilyyn siirtyminen vaikuttanut blogitekstiesi sisältöön tai kirjoitustyyliisi? Sana on vapaa ja kommenttiboksi auki.