Jälkisanat

Käytyäni keskustelua GamerGate-asiasta toisaalla, päätin palata asiaan ja kirjoittaa pienet jälkisanat koskien edellistä kirjoitustani. Kirjoitin tämän tekstin edellisen kirjoitukseni kommentteihin ja laitan sen nyt vielä tähän (hieman viilattuna, sisältö kuitenkin sama), omaksi postauksekseen.

Vaikka keskityinkin omassa kirjoituksessani vain NAISTEN saamiin heidän asemaansa halventaviin uhkauksiin ja vihaposteihin, niin asiasta toisaalla käymäni keskustelun myötä on selvinnyt, että vastaavanlaisia uhkauksia osoitetietoineen jaellaan myös miespuolisille pelintekijöille. Eli vaikka näitä naisia on solvattu siitä että he ovat naisia ja tässä on sitä kautta kyse myös sukupuolten tasa-arvosta, niin se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan pelintekijät sukupuoleen katsomatta ovat näille uhkailijoille vapaata riistaa.

Itse olen kieltämättä lukenut aika vähän aiheesta toistaiseksi ja pohjannut alkuperäisen kirjoitukseni niihin lähteisiin, joita olen lukenut/silmäillyt. Ehkä lähdin vajailla tiedoilla asiaa purkamaan, ehkä en. Ehkä olin valtamedian vietävissä kun tartuin heidän näkökulmaansa ja ruokin sitä, ehkä en.

Koen kuitenkin, että moni osa tekstistäni pätee myös yleisellä tasolla, jos nais/mies asetelman tilalle vaihdetaan vaikka pelintekijä/uhkailija. Sinänsä en siis koe kirjoittaneeni mitenkään ihan täysin pelkkää huttua, vaikka kieltämättä ongelman koko laajuus ei kirjoituksestani tulekaan ilmi.

”Eli vaikka näitä naisia on solvattu siitä että he ovat naisia ja tässä on sitä kautta kyse myös sukupuolten tasa-arvosta, niin se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan pelintekijät sukupuoleen katsomatta ovat näille uhkailijoille vapaata riistaa.”

 

Toisaalta, vaikka kyse onkin laajemmasta ongelmasta, niin tekeekö se yksittäisten ihmisten kokemuksista yhtään sen vähäpätöisempiä? Ihmiset eivät ehkä pystyisi samastumaan samalla tavalla, jos tappouhkausten kohteet esiteltäisiin ainoastaan geneerisenä ”pelintekijät”-ryhmänä. Ehkä tämä aihe vain tarvitsee henkilötarinoita, jotta ihmisillä olisi jotain konkreettista tarttumapintaa. Näihin nimenomaisiin henkilötarinoihin tuo sukupuoleen liittyvä syrjintä nyt sattuu liittymään ja täten se liittyy myös itse aiheeseen. Ei, se ei ole koko totuus, mutta se on osa totuutta, joka julki tultuaan ja uutiskynnyksen täällä Suomessakin ylitettyään ehkä raivaa tietä myös laajemmalle keskustelulle.

”Toisaalta, vaikka kyse onkin laajemmasta ongelmasta, niin tekeekö se yksittäisten ihmisten kokemuksista yhtään sen vähäpätöisempiä?”

 

Mielestäni Nyt-liitteen kirjoitus oli asiallinen ja herätti ajatuksia. Kieltämättä se oli hieman yksipuolinen ja olisi ehkä näin jälkikäteen ajateltuna kaivannut hieman laajempaa taustoittamista. Toisaalta haluan myös uskoa, että kyseinen kirjoitus herättää ihmiset googlaamaan aihetta laajemmaltikin, jolloin sen koko laajuus ja karmeus toivon mukaan selviää.

Tarkoitukseni ei todellakaan myöskään ole ollut leimata kaikkia miespelaajia naisvihaajiksi ja siksi olenkin käyttänyt erinäisiä nimityksiä kuten ”machot” ja ”konservatiivit” erottamaan nämä tappouhkausten tehtailijat muista, säyseämmistä miespuolisista pelaajista. Kaikki miespuoliset pelaajat eivät siis ole misogynisiä sovinisteja ja vaikka ehkä joku uutiskanava saattaa tällaisen yleistyksen tehdäkin, niin toivottavasti minä piskuisine blogeineni en kenenkään mielestä lukeudu niihin.

Ymmärrän myös harmistumisen korruptiopuolesta, eikä korruptio missään nimessä ole hyväksyttävää sekään. Väkivallalla uhkailu ei ehkä kuitenkaan ole rakentavin tapa puuttua asiaan, etenkään silloin, jos kaikki epäilyt perustuvat kuulopuheisiin, eikä mitään faktaa ole. Korruptio on rikos ja sellaisenaan tuomittavaa, mutta niin on laiton uhkailukin ja mielestäni vähintään yhtä tuomittava sellainen.

”Korruptio on rikos ja sellaisenaan tuomittavaa, mutta niin on laiton uhkailukin.”