Kansalaisaloite, tavallisen ihmisen ”vaikutusmahdollisuus”?
Jaahas. Eduskunnan lakivaliokunta on äänestänyt tasa-arvoista avioliittolakia vastaan. Valiokunnan puheenjohtajan Anne Holmlundin (kok) mukaan aloite on ristiriitainen ja puutteellinen. Hänen mukaansa siitä puuttuu muun muassa vaikuttavuusarvioinnit. Näiden ”puutteiden” takia sitä ei valiokunnan äänestyksessä hyväksytty, vaan se hylättiin äänin 10-6. Äänestystulokseen lienee vaikuttanut myös se, että osa lakia puolustaneista edustajissa oli poissa, eikä osallistunut äänestykseen.
Sen lisäksi että tämä uutinen saa minut vahvasti epäilemään kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia kansalaisaloitteen kautta, se saa minut myös ihmettelemään, mitä lakivaliokunta ylipäätään odottaa kansalaisten, eli maallikoiden laatimilta aloitteilta?
Kansalaisalotteiden alullepanijoiden harteille kasautuu kohtuuttomat paineet, jos/kun aloite ei ristiriitaisuuksien ja hylkäämisen pelossa voi olla kovin yksityiskohtainen, mutta samasta syystä ei liian suppea tai suurpiirteinenkään. Ihmisillä on näennäinen mahdollisuus ajaa tärkeäksi kokemiaan asioita, vaikka todellisuudessa kynnys aloitteen tekemiseen saattaa näiden kokemusten myötä nousta niin korkeaksi, ettei siihen välttämättä kovin moni enää tulevaisuudessa uskalla käytännön tasolla ryhtyä. Näennäisdemokratiaa pahimmillaan.
MTV:n uutisessa Holmlund kyllä toteaa, ettei kansalaisaloitten voi edellyttää sisältävän hallituksen esitysten kaltaisia vaikuttavuussarviointeja (No shit, Sherlock). Siitä huolimatta hän käyttää näiden vaikuttavuusarvioiden puuttumista esimerkkinä kansalaisaloitteen sisältämistä puutteista, joiden takia aloitetta ei hänen mielestään tulisi hyväksyä. Haiskahtaa ristiriidalta.
Mikäli kansalaisaloitteen pitää alun alkaenkin olla virheetön, täysin ammattimaisesti laadittu ja realistisesti toteutettavissa sellaisenaan, on sen tarkoituksenmukaisuus mielestäni todella kyseenalainen. Jos koko aloite voidaan heittää roskakoppaan yhdenkin maallikon tekemän epäloogisen ehdotuksen vuoksi, ei kansalaisaloitteesta käytännössä ole kovinkaan paljon hyötyä. Noihin epäloogisuuksiin keskityttäessä tartutaan lillukanvarsiin ja tallotaan unohduksiin se tärkein, eli itse asia. Eikö epäloogisuuksiakin sisältävä kansalaisaloite voisi mennä lakivaliokunnassa hyväksytysti läpi, jos siitä selkeästi osoitetaan epäloogisuudet ja tehdään vastaehdotus/esitys siitä, miltä osin aloite olisi realistisesti toteutettavissa? Ei voi olla yksin maallikkokansalaisen harteilla viilata kertalaakista ”hallitustasoinen” lakialoite! Luuisi noihin hommiin olevan palkatut ammattilaisetkin olemassa, noin niin kuin ”talon puolesta”.
Ajatuksenahan kansalaisaloite on mitä mainioin, mutta ikävä kyllä sen perimmäinen tarkoitus ei tällä hetkellä toteudu. Vallitsevasta tilanteesta kun jää sellainen maku suuhun, että ihmisille on syötetty pitkä pätkä sitä kuuluisaa pajunköyttä. Heille annetaan näennäinen mahdollisuus vaikuttaa, mutta heidän toiveensa ja aloitteensa kaikuvat ”päättäjäelimissä” kuuroille korville ja kokonaisia aloitteita voidaan hylätä milloin mihinkin syyhyn vedoten. Onneksi tämä lakivaliokunnan hylkäys ei sentään vielä ole lopullinen niitti tasa-arvoisen avioliittolain toteutumiselle, vaan eduskunta tekee asiasta varsinaisen päätöksen tulevana syksynä. Lakivaliokunta tulee kuitenkin tekemään eduskunnalle mietinnön, jossa se esittää tasa-arvoisen avioliittolakialoitteen hylkäämistä. Se kertoo omaa ikävää kieltään. Toivottavasti tämä paha kieli ei kuitenkaan vaikuta eduskunnan päätöksentekoon.