Kissanpesuoperaatio

Otsikon mukainen toimenpide meni meillä pari päivää sitten täytäntöön ja onhan kissan peseminen aina raportoinnin arvoinen ohjelmanumero. Meillä on siis kolme kissaa, joista yksi on puolipitkäkarvainen ja kaksi lyhytkarvaista. Lyhytkarvaisia kissoja harvoin tarvitsee pestä ja yleensäkin pesu niiden kohdalla tulee ajankohtaiseksi vain silloin jos ne ovat sotkeneet itsensä yltä päältä kuraan/liejuun/eritteeseen. Puolipitkäkarvaisten ja pitkäkarvaisten kissojen turkki sensijaan vaatii enemmän ihmisen apua pysyäkseen kunnossa.

Allekirjoittanuthan ei todellakaan ole luonteeltaan mikään puunailija saatika föönailija, joten tuon meidän Taikatohvelin Tepon kanssa kävi loistotuuri. Sen turkki kun on runsaaksi ja pörheäksi puolipitkäkarvaiseksi todella helppohoitoinen. Se ei takkuunnu juuri laisinkaan, eikä vaadi säännöllistä harjaamista tai muita huoltotoimenpiteitä. Enemmän tai vähemmän säännöllisen pesun se kyllä vaatii, muuten turkki alkaa selkeästi takkuuntumaan herkemmin. Jatkuvasti sitä ei siitä huolimattakaan tarvitse pestä, vaan nyt näyttelytauolla ollessamme pari kertaa vuodessa riittänee. Näyttelyissä käydessä näyttelytahti määrittää myös pesutahdin, sillä kissa pestään aina ennen näyttelyä. Teppo Taikatohvelihan on kotikissa (eli ns. ”roduton”) ja näiden turkkien laatua ja hoidon vaativuutta ei millään voi ennakkoon tietää tai ennustaa. Kotikissoissa on niin paljon variaatiota että puolipitkäkarvaisen turkin laatu, takkuuntuvaisuus ja muut ominaisuudet ovat täysin yksilöllisiä. Tällöin pesurutiini ja -tyyli sekä kissalle parhaiten sopivat aineet löytyvät vain ja ainoastaan kokeilemalla.

Kissan pesemisen keinot, syyt ja seuraukset

Itselläni kesti hyvä tovi oppia pesemään Tepukainen oikein. Ensimmäisistä näyttelyistä tuomareilta tuli poikkeuksetta noottia ”likaisesta” ja ”huonosti valmistellusta” turkista, vaikka olin pessyt kissan läpikotaisin muutamaa päivää aikaisemmin. Kun sitten yrityksen ja erehdyksen kautta opin joskus rakettitiedettäkin vaikeammalta tuntuneen kissan turkin puunaamisen salat ja löysin siihen sopivat tökötit, on kissan turkista tullut näyttelyissäkin huomattavasti parempaa palautetta. 😀

Tulemme viettämään tämän meneillään olevan vuoden kokonaisuudessaan näyttelytaukoa, joten ensimmäistä kertaa tuli eteen tilanne jolloin kissan pesun tarve tuli arvioida ilman näyttelykalenterin asettamaa aikataulua. Pesu tulikin ajankohtaiseksi hiljattain ensimmäistä kertaa reilu puoleen vuoteen, kun huomasin kissan turkin takkuuntuvan todella herkästi. Löysin esimerkiksi sen selästä kaikkien aikojen ensimmäisen takun! Ehdottomasti selkeä vihjaus siihen suuntaan, että ois korkea aika pestä kissa.

En kuitenkaan suosi kissan pesemistä aivan jatkuvalla syötöllä, enkä peseskele sitä pelkästä pesemisen ilosta. Liika peseminenkin kun voi pahimmassa tapauksessa tehdä huonoa turkille viemällä jatkuvasti siitä esimerkiksi kaiken siihen kuuluvan luontaisen rasvan. Näyttelyissäkään emme ihan joka viikko ole käyneet, joten näyttelyihinkin on kissaa pesty tiheimmilläänkin vain noin 3kk välein.

Toinen puolipitkäkarvaisen kissan pesua helpottava seikka on se, että kissaa on pennusta asti käsitelty paljon ja myös pesty jonkin verran. Se on siis tottunut myös pesemiseen, jolloin kaikki yleisimmät kissan pesuun liitetyt mielikuvat saadaan melko suurella todennäköisyydellä vältettyä. Puuta koputellen täytyykin todeta, että Tepukainen on aina ollut todella helppo pestävä. Ei se vedestä kyllä tykkää, mutta ei protestoikaan. Pahin protesti mitä siltä on pesun yhteydessä kuultu ja nähty, on sydäntäraastava brittiaksentilla ilmoille kajautettu ”Nööööööööööy!” -huuto. Meillä siis ei kissan pesusta saada suurinta mahdollista draamaa aikaiseksi, vaikka kissa aina pesun jälkeen melkoisen järkyttyneeltä, loukatulta ja rääkätyltä näyttääkin.

Kissan kuivaaminen, föönillä vai ilman?

Helpoin tapa kissan kuivattamiseen on fööni. Meillä tosin sitä ei käytetä, koska kertaluontoinen testi sai kissan totaalisen paniikin valtaan. En halua traumatisoida puhisevalla föönillä muuten niin helposti pestävää kissaa ja hankaloittaa sillä koko pesutapahtumaa. Siksi meillä mennäänkin kissan kuivaamisen suhteen hieman pidemmän kaavan mukaan. Heti pesun jälkeen koko kissa menee korviaan ja hännänpäätään myöten pyyhkeen sisään, jolla kuivaan sen pyyhekuivaksi. Sitten kampaan mahakarvat auki, mikä kannattaa tehdä märkänä. Tämä on oikeastaan ainoastaan piintynyt tapa näyttelypesujen jäljiltä. Jos mahakarvoja ei nimittäin kampaa suoriksi heti tuoreeltaan pesun jälkeen, ne menevät taatusti kuivuessaan kiharalle. Kiharat masukarvat taas ovat näyttelytuomareille yhtäkuin likainen turkki ja noottia tulee takuuvarmasti. Loput saakin sitten hoitaa kissa itse. Kun se nuolee useamman tunnin itseään kuivaksi, niin jo alkaa tulosta näkyä. Periaatteessahan sitä turkkia voi myös kammata kuivumisen aikana useampaankin kertaan, mutta itse en ole kokenut tuon kanssa siihen tarvetta. Terveisin nimimerkki ”Laiska ja mukavuudenhaluinen kissatäti”.

Kissan kunnolliseen pesuun tarvitaan myös asianmukaiset tökötit

Monet kissanpesun ekspertit kehottavat investoimaan suorilta eläinkaupan laadukkaisiin – ja hintaviin – pesuaineisiin. Minä en tosin ottanut vinkkiä kuuleviin korviini, vaan lähdin liikkeelle halvoista markettisampoista. Ainoa aine johon olen rahallisesti investoinut on eläinkaupasta ostettu kissojen hoitoaine. Se maksoi neljä kertaa enemmän kuin omat hiustenhoitotuotteeni, mutta on ollutkin kyllä riittoisuudessaan ja laadussaan hintansa väärti! Kaikista ennakkoluuloista huolimatta myös jok’ikinen marketista ostamani kissanpesutökötti on ollut hinta-laatusuhteeltaan loistava ja soveltunut myös näyttelykissan puunaamiseen.

Itse käytän kissan pesussa ylimääräisen rasvan poistajana myös Fairyä, mikä jakaa kissanpesijät mielipiteissään aikalailla kahtia. Jotkut ovat sanoneet että se kuivattaa kissan ihoa. Jotkut taas ovat sitä mieltä että koska se on käsitiskiaine, ei se sitä mittavissa määrin tee. Itse olen kallistunut jälkimmäisen suuntaan, meillä kun ei kissaa niin usein pestä että Fairystä olisi haittaa kissalle, kuivattaa se sitten ihoa tai ei. Eri asia toki on kissat joita pestään jopa viikottain, niiden iholle Fairyn jatkuva käyttö voikin olla suurempi ongelma.

Fairyllä (puuttuu kuvasta) siis aloitetaan. Se hierotaan ihan ensimmäisenä kuivaan turkkiin ja huuhdellaan huolellisesti pois. Sen jälkeen laitetaan turkkiin ehdoton henkilökohtainen suosikkini, Kotipellon Luomu Lemmikkisampoo (kuvassa kesk.). Maksaa kaiketi himppasen yli 2 € / 500 ml (tarkkaa hintaa en tähän hätään nyt muista). Sitä on saatavilla jopa meidän lähimarketista. Ehdottoman riittoisaa ja jättää jälkeensä miellyttävän, viljaisen tuoksun. On kotimainen ja sisältää luonnonmukaisia ainesosia, luonnonmukaisesti viljeltynä. Kaiken muun hyvän lisäksi se vielä toimii! Kaikki mitä hyvältä sampoolta voi kuunaan toivoa yhdessä ja samassa pullossa! Tällä meillä pestään tuo terrierikin ja välillä sillä tekisi mieli pestä omatkin hiuksensa.

Best Friend Clean 2:1 shampoo: shampoo ja hoitoaine yhdessä (kuvassa oik.), ostettiin niin ikään lähimarketista alunperin siksi, että erillistä hoitoainetta ei ollut juuri sillä hetkellä saatavilla. Olen jotenkin hysteerisesti kissanpesutapoihini jumittunut, joten tämän lisään aina kissan turkkiin huuhdeltuani luomusampoon ensin huolellisesti pois. Mitenkään tarpeellinen aine tämä ei varmastikaan ole, mutta eipähän siitä ole haittaakaan ollut. 

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä! Suurin investointini mitä olen kissanpesuaineiden suhteen kuunaan tehnyt. Natural Espree Silky Show Cat Conditioner (kuvassa vas.) on niin ikään luontaisista ainesosista koostuva hoitoaine, joka viimeistelee kissan turkin antaen sille kiiltoa. Se ei rasita ympäristöä eikä sitä myöskään ole testattu eläinkokein, joten sillä voi pestä kissansa hyvillä mielin. Aine hierotaan siis kissan turkkiin pesun jälkeen ja annetaan vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan noin 2 minuuttia. Meillä tämä pakkauksessa lukeva vaikutusaika ei tosin koskaan toteudu. :D Hoitoaine jättää jälkeensä melko voimakkaan, mutta miellyttävän ”veden tuoksun”, jonka pakkauksessa olevan tekstin mukaan pitäisi rauhoittaa kissaa. Itse en ole pesutilanteissa jo lähtökohtaisestikin rauhallisen kissan kanssa pistänyt aineen erityisiä rauhoittavia vaikutuksia merkille, mutta muuten se toimii kuten hoitoaineen pitääkin! Suosittelen. :) 

Eipä sitä ihminen voisi ihan heti arvata kirjoittavansa romaanipostausta aiheesta kissan pesu. Näin nyt kuitenkin pääsi vahingossa käymään. Toivottavasti jaksoit kuitenkin lukea tämän maratonpostauksen loppuun asti.

Löytyykö muita pitkä- tai puolipitkäkarvaisen kissan omistajia ja pesijöitä? Parhaat pesu- ja pesuainevinkit jakoon!

Kaikki kuvat: Ari K.