Muumipappa ja meri -tarinan alkulähteillä Söderskärissä

Koska tänävuonna meiltä jää suuremmat kesälomamatkat tekemättä, päätimme keskittyä kotiseutumatkailuun. Viime kesänä käytiin siis Lapissa ihan käsivarressa asti ja Norjankin puolella piipahdettiin. Nyt puolestaan suunnistimme Royal Linen risteilylle ja kohti Porvoon ulkosaaristossa sijaitsevaa Söderskärin majakkaa.

Matka alkoi siis Helsingin Kauppatorilta, jossa lunastetaan etukäteen varatut liput ja astutaan paattiin. Huomattiin lippuja varatessamme että nuo risteilyt ovat todella suosittuja. Jos siis itse mielii majakkaristeilylle vähänkään isommalla porukalla (meidän seurueeseen kuului viisi henkilöä) niin liput kannattaa varata etukäteen.

Ostettiin koko revohkalle paketti johon kuului ”näköalamatkat” Royal Linen Katarina -paatilla Söderskäriin ja takaisin, sekä opastettu majakkakierros. Kyseinen lysti maksoi 53 € henkilöltä.

Pakettiin olisi erillisestä maksusta voinut sisällyttää vielä saaristolaispöydän, eli buffet-tyyppisen ruokailumahdollisuuden. Kasvissyöjänä kalapainotteisesta saaristolaispöydästä ei kuitenkaan löytynyt niin paljon soveltuvaa syötävää, että siitä olisi raaskinut maksaa 20 €. Me siis pakkasimme mukaan omat eväät.

Kuulin sivukorvalla kuitenkin saaristolaispöydän antimia muiden matkustajien toimesta vuolaasti kehuttavan. Jos kala kuuluu ruokavalioon, niin saaristolaispöytään kannattanee siis investoida. Paatissa on sisällä ruokailutilat, joten syöminen on pienestä paatin keinumisesta huolimatta tehty niin helpoksi kuin mahdollista.

Alkuun ajattelin että ollaan menossa johonkin pahimman luokan turistisightseeingille ja pohdinkin, että ollaanko ainoat suomea puhuvat koko retkellä. Noh, eipä oltu. Olimme kansalaisuuksinemme pikemminkin enemmistössä, turisteja tuntui mukana olleen vain yhden käden sormilla laskettavan määrän verran.

Emme siis tainneetkaan olla ainoita kotiseutumatkailuun heränneitä suomalaisia, joita Söderskärin kultuurihistoriallisesti arvokas majakka sekä saaren huikea ja koruton meriluonto houkuttelivat.

Laivamatka suoritettiin pidemmän kaavan kautta. Matka Helsingin Kauppatorilta Porvoon ulkosaariston Södesrkäriin kestikin noin pari tuntia suuntaansa. Tunnin matkanteon jälkeen opas esitteli meille Vuosaaren tornitalon, joten siitä voi päätellä matkanteon päätähuimaavan vauhdin. :D

Matka ei kuitenkaan ehtinyt missään vaiheessa käydä tylsäksi. Siitä piti huolen yksi toisensa jälkeen huikeammiksi käyneet merimaisemat ja kaiuttimista kuuluva hauska ja informatiivinen opastus. Opastus toi allekirjoittaneen kaltaisen historiafriikinkin tietoon monia hauskoja, merenkäynnin historiaan liittyviä knoppitietoja.

Tiesitkö, että vanhimmat dokumentoidut tiedot merimerkkeinä käytettävien ja valkoisiksi kalkittujen kivikasojen eli kummelien käytöstä ovat peräisin viikinkien saagoista ja keskiaikaisista kirjoituksista? 

Paratiisi niin linnuille, kuin lintubongareillekin

Söderskär on kulttuurihistoriallisen arvonsa lisäksi korvaamaton pesimäpaikka linnuille. Tämän takia toukokuun alusta heinäkuun loppuun kestävän lintujen pesimärauhan aikaan saarille ei ole vapaata kulkua yksityishenkilöiden omilla veneillä.

Majakasta ja sen historiasta kiinnostuneiden ihmisten lisäksi mukana risteilyllämme olikin lintubongareita kameroineen, kaukoputkineen ja kiikareineen. Heti rantauduttuamme meitä tervehtikin kyhmyjoutsenpariskunta poikasineen, joka uiskenteli aivan pienen matkan päässä rantakivikosta.

Itseäni saaren luonto ja meri sen ympärillä kiinnosti, sillä olen aina pitänyt itsenäni enemmän järvi- kuin meri-ihmisenä. Päijänteen rannalla vietetyistä lapsuuden kesistä johtuen järvi on ollut aina minulle vesistöistä rakkain, jonka äärellä tunnen oloni kotoisaksi. Vaikka olenkin asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla ja elämäni ensimmäiset 21 vuotta Helsingissä, on meri kaikkinensa jäänyt minulle etäiseksi.

Olikin kerrassaan huikea kokemus hengittää suolaista meri-ilmaa, katsoa maailman laidalle, horisonttiin ja sen yli. Samaa kokemusta ei saavuta lyhyillä Korkeasaareen tai Suomenlinnaan tähtäävillä lauttamatkoilla. Neljän tunnin matka Söderskäriin ja takaisin sensijaan antoi jo pienen vinkin siitä kaikesta, mitä uskon ihmisten tarkoittavan heidän kertoessaan rakkaudestaan mereen.

Rentoa lomailua lähellä

Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että lomailuun kuuluu ehdottomasti matkustaminen. Mitä pidemmälle normaaleista ympyröistä pääsee, sen parempi. Itse taas olen enemmänkin sellaista paikallaan rentoutuvaa tyyppiä. Matkustaminen on kivaa, mutta en voisi kuvitellakaan matkustavani koko lomaani ja sitten palaavani täysin levänneenä ja rentoutuneena takaisin sorvin ääreen.

Minulle matkustaminen – niin hauskaa kuin onkin – on pakkaamisineen ja reissaamisineen myös tietynlainen stressi. Siksipä tällainen lähiseutumatkailu onkin minun makuuni. Miksi lähteä kauas ulkomaille ihailemaan maisemia ja kulttuurinähtävyyksiä, kun moisia löytyy kasapäin täältä ihan oman nurkankin takaa? :)

Neljän tunnin laivamatka itämerellä on mukava kokemus jo itsessään ja siihen lisäksi piipahdus pienessä, muulta maailmalta suljetussa saaressa. Ihanaa!

Kierros Söderskärin majakassa, alhaalta ylös ja takaisin 

Kun rantauduimme Söderskärin majakalle, oli meillä puolisen tuntia vapaata aikaa ennen opastetun majakkakierroksemme alkamista. Meille oli paattiin astuessa jaettu ”läsnäolokortit”, joiden perusteella meidät oli myös jaettu pienempiin opastusryhmiin. Meidän ryhmämme sattuikin olemaan mukavan (sopivan) pieni.

Majakan ahtailla käytävillä meinasi tulla tungosta, kun meidän ja seuraavan – omaa ryhmäämme tuplasti isomman – ryhmän tiet kohtasivat majakan portaissa. Etenkin alas tultaessa kun jokainen saa tehdä sen omaan tahtiinsa, ei kaksisuuntaiselta liikenteeltä voida välttyä. Siksi olisikin mukavaa jos ryhmät olisivat pienempiä ja voitaisiin välttää ahtaille käytäville syntyvät valtavat ihmissumat.

Jos siis pienen kehitysidean voisin Söderskärin majakan opastettuja kierroksia koskien heittää, niin pienryhmät kunniaan. Tai ainakin enemmän ilmaa eri ryhmien kierrosten alkamisajankohtien välille. Ymmärrän tosin kyllä, että pienempien ryhmäkokojen järjestäminen voi olla käytännössä mahdotonta. :)

Majakkakierros alkoi majakan edestä, jossa opas kertoi pääpiirteet Söderskärin majakasta ja sen historiasta. Kyseessä on siis 150-vuotias tiilistä ja graniitista rakennettu torni, jonka huipulla olevat valoa heijastavat ja Fresnel-linsseistä koostuvat prismat koneistoineen ovat edelleen käyttökunnossa, joskaan eivät käytössä. Alunperin majakan valot ovat toimineet öljyllä (nauris- ja petrooliöljyllä) ja myöhemmin kaasulla.

Saarella ympäri vuoden asuneiden majakanvartijoiden tehtävä oli vartioida valoa ja pitää se yhtäjaksoisesti päällä, jotteivät merellä seilaavat tärkeät kauppalaivat lasteineen karahtaisi karille kivikkoiseksi tiedetyllä väylällä. Tämän takia majakanvartijoiden työ olikin erittäin tärkeää ja vastuu kova. Jos majakan valo pääsi sammumaan, olivat merellä seilaavat laivat aivan hukassa.

Majakan ympäristössä asui myös luotseja, eli paikallisen merenkulun ja navigoinnin asiantuntijoita. Paikallistuntemuksellaan ja navigointitaidoillaan he olivatkin merenkävijöille tärkeä apu.

Heitä sitten aina tarvittaessa käytiinkin noukkimassa laivoihin, joihin he kiipesivät huteria tikapuita pitkin säässä kuin säässä. Vaimot odottivat saarella sydän syrjällään miehiään kotiin, myrskyävät aallot kun veivät monia luotseja mukanaan syvyyksiin. Viimeiset vuotensa Söderskärin majakan valot tosin toimivat automaattisesti.

Saarella asui myös majakkamestari joka ei niinkään vahtinut valoa, vaan delegoi tehtäviä ja vahtivuoroja majakanvartijoille ja piti saaren muonavahvuuden kunnossa. Saarelta saatiin toki pyydystettyä kalaa ja lintuja, mutta paljon oltiin myös tuontielintarvikkeiden varassa.

Jos en aivan väärin muista, niin mestarille kuului alkuun myös saaressa asuvien lasten kouluopetus, ennenkuin he alkoivat käydä koulua viereisillä saarilla.

Söderskärin majakka ohjasi merenkävijöitä ja puolusti sodassa

Kiipesimme aina kerroksen kerrallaan ylöspäin majakan jyrkkiä portaita. Jäimme jokaiselle välitasanteelle hetkeksi huilaamaan, kun opas kertoi meille tarinoita ja faktoja majakasta. Majakasta löytyi sodanaikainen lottien taukotupa, joka on sittemmin sisustettu alkuperäistä tarkoitusta kunnioittaen, vuokrattavaksi hotellihuomeeksi. Löysimme niinikään jäänteet lottien puhelinkeskuksesta ja majakanvartijan vartiotuvan.

Lienee siis sanomattakin selvää, että Söderskärin majakalla ympäristöineen on ollut suuri rooli myös sodissa. Varsinaista sotaa ei Söderskärin majakalla ole käyty, mutta alati valppaiden sotilaiden ja lottien johdosta pystyttiin hyvissä ajoin antamaan Malmin lentokentälle varotus lähestyvistä pommikoneista. Siellä sitten valmistauduttiin vastaanottamaan vastapuolen ilmahyökkäys asianmukaisin puolustustoimin.

Monia museoituja kohteita vaivaa mielestäni lavastamisen tuntu, kolkkous ja tietty autenttisuuden puute. Esimerkiksi Turun linna tuskin on tänäpäivänä lähelläkään sitä loistoa mitä se kulta-aikanaan on ollut, vaikka siellä muutama hienoksi sisustettu huone onkin.

Keskellä merta, kallion päällä tönöttävään majakkaan tietty kolhous, koruttomuus ja tyhjät seinät taas sopivat moitteettomasti. En minä voisi kuvitella majakassa olleen tippaakaan ylimääräistä hörhellystä. Niillä ollaan menty millä suinkin vain ollaan pärjätty.

Majakan moderni ja nykyaikainen käyttö on osa kulttuurihistorian jatkumoa

Pelkästään aikakautensa mukaan majakka ei kuitenkaan ole sisustettu. Kerroksesta riippuen seinille on ripustettu joko värikkäitä plakaatteja kertomaan majakan valoja ylläpitäneen kaasuinnovaation keksijästä Gustaf Dalénista ja hänen keksinnöistään, tai nykytaiteilijoiden tekemää ja saaresta inspiraationsa saanutta kuva- ja veistostaidetta.

Majakan välikerroksissa voidaan kuuleman mukaan järjestää myös pieniä elävän musiikin konsertteja. Mietin hetken mielessäni että onko tämä nyt hyvä vai huono asia ja kallistuin lopulta sen puoleen että hyvä.

Vaikka tilojen käytön modernisointi onkin pois tilan autenttisuudesta, tuo se luultavimmin kulttuurihistorialliselle kohteellee pidemmällä tähtäimellä myös lisää kulttuuriarvoa. Nykyään kun on olemassa niin hienot navit ja geepeeässät, ettei majakalle yksinkertaisesti enää ole käyttöä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Siksi onkin tärkeää, että sille keksitään uusia käyttötarkoituksia vanhojen tilalle.

Söderskärin majakka on yksityisomistuksessa, joten sen yllä- ja kunnossapitoon tarvittavat varat lienevät ajoittain kiven alla. Siksi tilasta tulisikin saada mahdollisimman monipuolinen ja monikäyttöinen. Pelkkien museokävijöiden tuomilla roposilla kun ei välttämättä pystytä pitämään majakkaa pystyssä, jolloin tämä arvokas kulttuuriaarre uhkaisi rapistua niille sijoilleen. 

Kun majakalle taas on jatkuvaa ja monipuolista käyttöä, niin sitä myös huolletaan ja kunnostetaan. Uuden käyttötarkoituksen myötä majakan riski jäädä oman onnensa nojaan homehtumaan varmasti pieneneekin huomattavasti.

Tälläkin hetkellä majakan ulkokuori kaipaisi kohennusta ja se haluttaisiinkin palauttaa takaisin alkuperäiseen ilmiasuunsa. Siihen ei kuitenkaan vielä ole ollut varaa. Toivonkin, että majakan monipuolinen kulttuurikäyttö toisi senverran rahaa kirstuun, että majakka saataisiin palautettua takaisin alkuperäiseen loistoonsa!

Vanhojen kiinteistöjen ja rakennusten käyttö nykyaikaisiin kulttuuriaktiviteetteihin on myös osa kohteen tulevaa kulttuurihistoriaa. Ehkä me voimme kertoa lapsillemme ja lapsenlapsillemme tulevaisuudessa Söderskärin majakasta, josta käsin on puolustettu isänmaata, ohjattu laivoja pois karikoista ja järjestetty taidenäyttelyitä ja musiikkiesityksiä. Pahinta mitä vanhalle rakennukselle voi tehdä, on jättää se tyhjilleen ilman ihmistä, hoitoa ja huolenpitoa!

Meri ottaa ja meri antaa

Juuri kun saimme kivuttua kaikki noin 140 jyrkkää porrasta majakan huipulla olevalle ”näköalatasanteelle”, sankka sumuverho peitti näköalamme kauttaaltaan. Näimme ja hengitimme pelkkää kosteaa usvaa. Alas ei nähnyt, eikä sen paremmin eteenkään.

Ei harmittanut. Olin päinvastoin hieman tyytyväinen tästä sään äkillisestä ja hetkellisestä huonontumisesta. Paikka itsessään kun ei tuntunut täysin soveltuvalta pelkkään aurinkoisesta säästä nauttimiseen ja jotenkin kaipasin sen vastapainoksi jotain pientä merkkiä meren paljonpuhutusta armottomuudesta.

Meri ottaa ja meri antaa ja nyt se päätti antaa meille sumuverhon maisemiemme peitoksi. Siinä pää sumupilven keskellä seistessäni mietin niitä majakanvartijoita jotka saarella olivat eläneet kesät, talvet, ympäri vuoden. Me pienine sumuinemme pääsimme helpolla.

Olimme ennakkoon hieman jännittäneet, kuinka onnistuisimme kapuamaan korkean majakan jyrkät portaat alhaalta aina ylös asti. Retken edetessä portaiden ylös kiipeäminen osoittautui kuitenkin aivan lasten leikiksi, verrattuna alastuloon. Henkeä pidätellen sipsutimme porras kerrallaan jyrkät ja kapeat portaat alas ja uskalsimme hengittää vasta kun olimme astuneet viimeisenkin portaan alas ja päässeet turvallisesti ulos majakan ovesta.

Retkellä oli kuitenkin mukana paljon lapsia, eikä heille näyttänyt tuottavan sen suurempia vaikeuksia kiivetä portaita ylös kuin tulla niitä alaskaan. Aikuisen siihen silti kyllä ehdottomasti tarvitsee mukaan, valvomaan ja turvaamaan pientä seikkailijaa.

Kapeiden ja jyrkkien portaiden johdosta majakka ei mielestäni sovikaan kohteeksi perheille, joissa on pieniä ja motoriikaltaan ehkä vielä huojuvia taaperoikäisiä lapsia. Edelläni portaita kulkenut 6-vuotias poika sensijaan selvitti portaat mitä ketterimmin ja minä sitten yritin hänestä ottaa mallia ja selvitä yhtä tyylikkäästi. :D 

Mattlandetin majakkasaarelta viereiseen saareen johtaa myös kapea riippusilta, joka kestää kerrallaan kolmen henkilön painon. Sillan toisessa päässä olevalle saarelle oli pesimärauhan johdosta pääsy kielletty, mutta riippusiltaa pääsi silti kokeilemaan. Majakan huipulle kiipeämisen lisäksi korkeanpaikankammoinen allekirjoittanut ylitti itsensä kävelemällä riippusillan päästä päähän! Katse lujasti eteenpäin nauliutuneena ja rystyset valkoisina vaijerikaiteesta puristaen, mutta kuitenkin!

Tove Janssonkin ammensi inspiraatiota Söderskäristä

Söderskärin majakkaan liittyy myös yksi pieni ja muumifanin mielestä erittäin mielenkiintoinen lisävivahde. Tove Jansson nimittäin asui pitkään läheiseen Pellingin saaristoon kuuluvalla Klovharun saarella. Viettipä hän aikaa Söderskärissäkin, tykästyen sen majakkaan niin että ammensi siitä reilusti vaikutteita tarinaansa Muumipappa ja meri. Kyseessä on tarina, jossa muumiperhe muuttaa majakanvartijoiksi majakkasaarelle.

Opas kehottikin meitä tarttumaan kyseiseen kirjaan ja lukemaan sen Söderskärin reissumme jälkeen, sillä sieltä kuulemma löytyy lukuisia yksityiskohtia jotka ovat yks’ yhteen Söderskärin majakan kanssa. 

Minun pitääkin tarttua tuohon tarinaan heti ensi tilassa. Rakastan muumeja muutenkin, mutta nyt uskon saavani Muumipappa ja meri -tarinasta vielä jotain aivan ainutlaatuista irti, kun olen käynyt maisemissa joihin sen tapahtumat ainakin viitteellisesti sijoittuvat.

Pienessä saaressa on kaikki mitä ihminen tarvitsee

Söderskär on lintutieteilijöiden ja -bongareiden tukikohta ja sieltä onkin saatu paljon arvokasta tietoa siellä viihtyvien lintujen kuten tyllien ja räyskien osalta. Pienelle saarelle on kuitenkin saatu mahtumaan myös kaikki se, mitä opastetulle retkelle lähtevä maakrapu kuunaan voisi kuvitella tarvitsevansa.

Siellä on siistit puuceet ja käsienpesumahdollisuus. Siellä on ihanan kodikas kahvitupa Söde, jonka antimilla jaksaa kiivetä ylös asti majakkatorniin. Siellä on myös pieni matkamuistomyymälä, josta voi halutessaan käydä poimimassa palan Söderskäriä mukaansa.

Hieman tunnelmaa kuitenkin latisti saarella meneillään olevat talojen kunnostus- ja remontointityöt. Olen kuitenkin sitä mieltä että on kerrassaan hienoa että näitä 100-150-vuotiaita taloja kunnostetaan ja niistä pidetään huolta. Aivan liian moni vanha ja upea talo lahoaa kunnostuksen puutteessa pystyyn ja kaikkien niiden lahoavien vanhojen talojen puolesta sydämeni itkee verta.

Pieni väliaikainen tunnelman latistuminen siis hyväksyttäneen, sillä lopussa kiitos seisoo. Tässä tapauksessa se seisonee vankalla kalliolla, kunnostetun kulttuuriaarteen muodossa.

Eli mielestäni on ehdottomasti vain ja ainoastaan hienoa että valtio jonka vastuulla majakan ympäristö taloineen on, on valmis kunnostamaan vanhaa miljöötä ja säilyttämään sen myös tuleville sukupolville.

Kun remontoitavan talon kunnostus saadaan valmiiksi, olisi siihen tarkoitus avata majoitustilat noin 15 henkilölle. Tällä hetkellä vuokrattavana on siis yksi majakassa sijaitseva hotellihuone. Lisäksi saarelta löytyy sauna, jota voi myös halutessaan vuokrata käyttöönsä.

Aallokko vaahtoinen

Paluumatka alkoi sumuisissa merkeissä. Meri oli yltynyt keinuttamaan paattiamme ja allekirjoittaneen paluumatkasta valtaosa menikin hiljaa silmät kiinni istuen. Matkapahoinvoinnista kun kärsin. Kun saavuimme lähemmäs Helsinkiä ja pääsimme saarten suojaan, alkoi sääkin tyyntyä ja minäkin sain vielä mahdollisuuden nauttia maisemista.

Suosittelen ehdottomasti tätä Söderskärin majakka -risteilyä niin kaikille kotiseutumatkaajille, kuin kulttuurihistoriasta, linnuista ja luonnosta kiinnostuneillekin. Myös lapset kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan! Itseäni harmittikin kun en älynnyt pyytää meidän ”lainalastamme”, eli mieheni siskon 8-vuotiasta poikaa mukaan.

Söderskärin majakka oli jälleen yksi osoitus siitä, että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Hienoja kulttuurikohteita, maisemia ja luontoelämyksiä löytyy ihan meidän koto-Suomemme rajojen sisäpuoleltakin, eivätkä ne kalpene tippaakaan Rooman tai Pariisin nähtävyyksien rinnalla! 

Muita kotiseutumatkailijoita? Missä käytte tai olette jo käyneet tänäkesänä? Millaisista matkakohteista ja millaisesta matkustelusta tykkäätte? Kotimaa vai kaukomaa? Muita Söderskärin majakalla käyneitä? Mitä tykkäsitte?

ps. Opas vihjaisi paluumatkalla Royal Linen järjestävän myös Kieltolakiristeilyjä. Apua! :D Jollain kierolla tavalla kiehtoisi lähteä myös sellaiselle, tottahan Kieltolakiristeily nyt aina kiinnostaa! Onko kukaan käynyt tuollaisella kieltolakiristeilyllä? Tarjoillaanko siellä kaikki juomat tiskin alta? :D 

Kuvat: Ari K. ja Suvi T.Lähteet ja lisätietoja:
http://www.royalline.fi/ // http://www.preesens.fi/Soderskar13.pdf // http://fi.wikipedia.org/wiki/Söderskärin_majakka // http://www.moomin.fi/tove/saari.html // http://soderskar.fi/ // http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/majakat/majakatartikkeli/majakkaartframeset.htm