On jälleen jokakesäisen ”Koira kuumassa autossa” –keskustelun aika. Omaa mielipidettäni tuskin tarvitsee sen kummemmin selventää. Olen siis sitä mieltä, että koiraa ei tule jättää kesähelteellä autoon sellaisiin olosuhteisiin, jossa se voi saada – ja todennäköisesti saakin – lämpöhalvauksen tai kärsiä muuten pitkittyneestä tukalasta olosta.

Entä jos paikalle osuva sivullinen huomaa koiran kesällä yksin autossa? Tulisiko hänen puuttua tilanteeseen ja jos, niin millä tavoin? Entä jos sivullinen murtautuu sisälle autoon pelastaakseen koiran ja osoittautuu ettei koiralla olekaan mitään hätää?

Kaikki koiran kuumaan autoon jättämistä koskeva valistus tuntuu kohdistuvan lähinnä koiranomistajiin. Tässä ei itsessään ole tietenkään mitään väärää, sillä tavoitteena toki on, ettei niitä sivullisen puutumista vaativia tilanteita pääsisi syntymään. Näille koirista tietämättömille sivullisille ei kuitenkaan tunnu olevan olemassa mitään julkista ohjeistusta, miten tunnistaa autossa tukalasta olostaan kärsivä koira.

Muun muassa poliisi on ottanut kantaa asiaan ja antanut kansalaisille luvan toimia havaitessaan koiran kuumassa autossa, mikä on mielestäni hyvä asia. Jos tämän poliisin lausunnon johdosta voidaan estää yksikin turha koiran kuolema, on se kiistatta osoittanut hyötynsä. Yleisenä pelkona valistuneiden koiranomistajien keskuudessa tuntuu kuitenkin olevan se, että joku murtautuu 10 minuutin kauppareissun aikana heidän autoonsa pelastamaan koiraa, jolla ei todellisuudessa ole mitään hätää. Jotkut koiranomistajat ovat kuulemani mukaan saaneet huoltoaseman parkkipaikoillakin aiheettomia kommentteja koiriensa jättämisestä autoon, mikä ymmärrettävästikin herättää huolestuneisuutta ja ärtymystä.

Suomesta puuttuu asioihin puuttumisen kulttuuri

Onko tämä pelko sivullisen aiheettomasta puuttumisesta turha tai ainakin selvästi ylimitoitettu? Itse olen sitä mieltä, että suomalaisessa kulttuurissa  puuttumiskynnyksen liiallisesta madaltumisesta ei tarvitse kovinkaan herkästi huolestua. Ylilyönnit ovat aina pahasta, mutta jos vaihtoehtona on ylilyönti tai se, ettei puututa vaikka aihetta olisi, niin valitsisin silti ensimmäisen, vaikka kyseessä olisi oma koirani, joka ei todellakaan vietä tunteja autossa kesähelteellä, tai muutenkaan.

Suomessa vallitsee ylipäätään sellainen kulttuuri, että toisten ihmisten asioihin ei puututa, koska sitä pidetään epäkohteliaana. On kyseessä sitten perheväkivallan kohteena oleva naapuri, kuumassa autossa kituva koira tai laiminlyöty lapsi. Suomalaisia ei siis todellakaan tarvitse kannustaa olemaan puuttumatta, päinvastoin.

Siksipä mahdollisessa sivullisille suunnatussa tiedottamisessa tulisikin korostaa, että puuttua saa ja pitää! Puuttuminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita autoon murtautumista. Mikäli on yhtään epävarma koiran tilanteesta, olisi ensin tarpeen yrittää tavoittaa sen omistaja. Koiran omistajakin on varmasti ihan hyvillään, että hänen koiransa hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita. Asiallisella lähestymistavalla saa useimmiten asiallisen vastaanoton. Mikäli koira taas on silminnähden veltto tai lähestulkoon eloton, ei radikaalinkaan puuttumisen suhteen tule viivytellä hetkeäkään.

Yksipuolinen valistus ja väärinkäsitysten mahdollisuus

Koiranomistajille suunnattu ”Minuuttikin kuumassa autossa on koirallesi liikaa” -tyyppinen valistus on herättänyt närää joidenkin koiranomistajien keskuudessa. Minuutti kuumassa autossa kun ei tapa yhtäkään perustervettä koiraa. Itse taas en osaa pitää tällaista ehdotonta tai mustavalkoistakaan valistusta pahana. Jos ihmisiä valistettaessa alkaa lipsua linjalle ”kyllä se koira siellä hetken kestää”, niin helposti ne valistettavatkin lipsuu, kun vartin kauppareissu venähtääkin tunnin shoppailuksi ja koira käristyy autossa. Tai sitten vaan jätetään se koira hyvillä mielin pätsiin, kun ”kyllähän se vähän aikaa voi olla”.

Otetaan esimerkiksi, että teoriassa voisit juoda yhden kaljan ja hypätä sen jälkeen rattiin ilman, että vaarantaisit liikennettä. Miksi valistusjulisteet sitten huutavat nollatoleranssin puolesta, jos kerran oikeasti se yhden oluen nauttiminen ennen ajoa ei todellisuudessa vaaranna liikennettä? Ehkä juuri siksi, että jos valistusjulisteissa alettaisiin lässyttää että ”ei se yks kalja vielä mitään”, niin koko valistukselta menisi pohja, sen ikään kuin antaessa ihmisille luvan ”juoda vähän” ennen auton rattiin hyppäämistä.

Harhaanjohtavan ja suorastaan väärän infon esittämistä pidän minäkin epäilyttävänä ja vääränä, tietenkin. Ei tässä kuitenkaan kai mitään propagandaa ole tarkoitus tehdä? Mutta nollatoleranssin korostamista valistuksessa en välttämättä osaa pitää laisinkaan huonona.

Sen sijaan, että ongelma olisi tiedotuksen ja valistuksen tyylissä, se onkin siinä, että kaikki aiheeseen liittyvä tiedottaminen on koiranomistajille suunnattua. Asioista tietämättömiä ja välinpitämättömiä koiranomistajia on ehdottoman tärkeää tiedottaa tästä tappavasta loukusta, jolle he koiransa altistavat. Tarvittaessa heitä on ravisteltava tiukoinkin sanankääntein. Tämän kaiken vastapainoksi asiasta olisi hyvä tiedottaa myös koirasta tietämättömille ihmisille ja tehdä se tavalla, joka hyödyttää heitä eniten. Tämä suoraan koiranomistajille suunnattu materiaali kun voi antaa koirista tietämättömille henkilöille väärän käsityksen, jolloin ylireagoinnin todennäköisyys kasvaa.

Meidän koiranomistajienkin tulisi tiedostaa, että kukaan ei puutu meidän koiranpitoomme pelkkää ilkeyttään. Ärsyyntymisen sijaan meidän tulisi olla kiitollisia siitä, että ihmiset ylipäätään välittävät toisten elollisten hyvinvoinnista. Voisimme osaltamme tulla myös hieman vastaan ja esimerkiksi tarvittaessa laittaa automme tuulilasiin lapun jossa kerromme, että autossa olevalla koiralla ei ole mitään hätää. Puhelinnumeronkin lappuun voisi laittaa, jotta koiran hyvinvoinnista huolestunut kansalainen voi ottaa suoraan yhteyttä omistajaan ja selvittää tilanteen, eikä siitä syyttä suotta tule poliisiasiaa.

Jos koiranomistajaa kuitenkin vielä pelottaa, että joku murtautuu hänen autoonsa ja toimittaa hänen koiransa eläinsuojeluviranomaisten huostaan, lienee parempi jättää koira kotiin tai ottaa mukaan henkilö, joka voi seistä ulkona koiran kanssa sen aikaa kun omistaja asioi sisätiloissa.

Ei se vaikeaa ole, jos siitä ei sellaista tee.