//www.youtube.com/embed/QhF7LPPSXqw

Temppuintoiluni alkoi nyt jo edesmenneistä kesyrottaveljeksistä Vesasta (Vagabond’s Starshine) ja Jenkasta (Vagabond’s Brandon Lee) ja jatkui nykyisiin kolmeen kissaani, joiden kanssa ollaankin ”tempputassuiltu” ahkerasti. Temppumottoni nro 1. kuuluu, että ”tekemällä oppii”. En siis ole mikään ”oppikirjakouluttaja”, vaan ajattelen että mutulla sekä tilannetta ja eläintä tarkkailemalla pärjää varsin hyvin.

Aloitan yleensä temppuilun uuden tempputoverin kanssa – on eläin sitten lajiltaan mikä tahansa – yhdellä tai kahdella yksinkertaisella tempulla. Niiden opettelun aikana pystyy samalla hyvin hahmottamaan eläimen yksilölliset piirteet ja oppimistavat joiden pohjalta lähdetään etenemään.

Temppufilosofiaa

Tässäpä jOitain temppufilosofiani pääpiirteitÄ joita noudatan, on tempputoveri lajiltaan sitten rotta, kissa, koira tai hevonen

• Positiivinen vahvistaminen. Pakotteet eivät kuulu temppuiluun, vaikka ne arkielämässä joskus olisivatkin tarpeen.
• Tarkkaile eläintä. Mistä se pitää, mikä sitä motivoi, mikä pitää motiivin yllä. Huomaa myös kun eläin alkaa väsyä ja lopeta temppuilu mielellään ennenkuin eläin ehtii kyllästyä ja turhautua.
• Temppuilu ei ole haudanvakavaa puuhaa. Älä ota suorituspaineita tai pelkää virheitä. Ei ole häpeä ottaa askelta taaksepäin jos joku temppu osoittautuu sillä hetkellä liian vaativaksi tai muuten epäsopivaksi. Eläin ei mene virheistä rikki, kunhan temputtaja ottaa niistä opikseen.
• Iloitse onnistumisista, opi virheistä.
• Ota tempptoverisi laji- ja yksilökohtaiset piirteet huomioon.
• Löydä itsellesi ja tempputoverillesi sopivin temppuilumuoto: millaiset temput sopii teille parhaiten, millainen palkka, naksuttimen kanssa vai ilman…
• Tekemällä oppii. On hyvä omata teoriatietopohja tempputoverin lajista, lajityypillisestä käyttäytymisestä ja koulutuksen pääperiaatteista. Lopullinen tieto lajista, yksilöstä ja sille sopivimmista tempputavoista syntyy kuitenkin käytännön kautta. Rohkeasti siis vaan temppuilemaan!
• Temppuilu on ihmisen ja eläimen välistä suhdetta vahvistavaa toimintaa ja mukavaa vaihtelua arjen keskelle. Temppuilussa pääasia onkin, että kaikilla on hauskaa. Edetään siis eläimen ehdoilla, niin keneenkään ei kohdistu liikaa painetta eikä temppuilu muutu stressaavaksi.
• Jos jokin temppu ei ota sujuakseen, niin jätä se sikseen ja palaa myöhemmin asiaan. Kun homma ei suju, on sekä tempputoveria että itseä turhauttavaa ja motivaatiota laskevaa jäädä väkisin vääntämään.
• Lopeta aina onnistumiseen, niin jokaiselle jää tempputuokiosta hyvä mieli.

Kissan oppimisen lähtökohdat

Kun nyt puhe kuitenkin on kissoista, on siihen liittyen vielä muutama pieni, kissan lajityypilliseen käyttäytymiseen liittyvä huomiota vaativa seikka.Virheellisin lähtökohta kissan koulutusta ajatellen on verrata sitä koiraan. Kissalla kun on lajin ja domestikoitumisen huomioon ottaen aivan erilaiset lähtökohdat yhteistyöhön ihmisen kanssa.
Näitä ovat muun muassa

• Kissa ei ole laumaeläin. Se kyllä nauttii lajitovereidensa seurasta ja on sosiaalinen, mutta laumaeläin se ei sanan varsinaisessa merkityksessä ole. Kissa mm. saalistaa yksin, eikä se tarvitse ravinnonhankintaan lauman tukea eikä yhteistyökykyä.
• Kissayhteisössä myös laumahierarkia on joustava käsite ja kissojen välinen arvojärjestys saattaa vaihdella tilanteittain. Kissa joka on ehdoton pomo leikkitilanteissa, voikin ruoka-aikana olla se pahnanpohjimmainen.
• Kissojen ja ihmisten yhteistaival ja sitä kautta kissan kesyyntyminen, domestikoituminen, on perustunut kissan itsenäiseen työskentelyyn ihmisasutuksen liepeillä. Se on siis toivotettu tervetulleeksi ihmisasutuksiin pitämään viljavarastot puhtaina jyrsijöistä, mutta kissan elo ja ravinnonhankinta ei kuitenkaan ole edellyttänyt tiivistä yhteistyötä ihmisen kanssa.
• Koirat taas puolestaan ovat laumaeläimiä, jotka saalistavat laumassa. Niillä on siis jo lajin kannalta erilainen edellytys yhteistyöhön myös ihmisen kanssa.

Vaikka oppimisprosessi on kaikilla eläimillä suurinpiirtein sama, löytyy koulutettavuuden erot niin lajien kuin yksilöidenkin välillä oppimismotivaatiosta, sopivan motivaattorin (palkinnon) löytämisestä ja koulutuksen motiiveista. Lähtökohtana kuitenkin voitaneen pitää sitä, että jokaisella eläimellä on jonkinasteinen tarve oppia uutta.

Kissan motiivit ja motivaattorit

Kissan kouluttaminen ja opettaminen lähtee motiiveista. Mikä motivoi kouluttajaa, entä mikä kissaa? Näiden asioiden pohtiminen takaa yhteisten temppuhetkien miellyttävyyden niin ihmiselle kuin kissallekin.Ajatuksia kouluttajan ja kissan motiiveista

• Kissan kohdalla kouluttamisen motiivi kouluttajan kannalta ajateltuna on lähinnä hupi. Erilaisten temppujen harjoittelu yhdessä lemmikin kanssa on hauskaa, lemmikin ja omistajansa välistä suhdetta vahvistavaa sekä palkitsevaa niin kouluttajalle kuin eläimellekin. Kissan ei tarvitse osata istua tai tulla ”käskystä” luokse ollakseen yhteiskuntakelpoinen lajinsa edustaja.
• Kissan kannalta temppujen oppiminen taas on aivojumppaa, ongelmanratkaisua fyysisen liikunnan vastapainoksi ja osa monipuolista aktivointia. Kun onnistuneesta suorituksesta tulee positiivinen seuraus, oppii kissakin verrattain nopeasti tiettyjen asioiden syy-seuraussuhteet.
• Kun oppimisesta tehdään kissalle mukavaa, niin sen oppimisinto säilyy ja saattaa jopa yllättää. Kun kissalle tarjotaan sopivassa suhteessa haastetta ja mahdollisuuksia onnistumiseen pienin askelin, on temppujen tekeminen hauskaa myös kissalle.
• Temppujen opiskelun ja teon on tapahduttava yhteistyössä ja -ymmärryksessä ihmisen ja kissan välillä. Kissaa ei voi käskeä eikä pakottaa ja siksi itse käytänkin ”käskyn” sijaan mielummin sanaa ”pyyntö”. Kissa siis tekee toivotun asian pyynnöstä.
• On aivan täysin kissakohtaista, mikä palkkio pitää kissan motivaation kohdillaan. Joillekin kissoille (kuten allekirjoittaneen tempputassuille) se on herkullinen makupala, toisille taas leikki tai silitys. Naksutin on myös oiva apuväline kissan koulutukseen, meillä sitä ei tosin (ainakaan vielä toistaiseksi) ole käytetty.
• Kissan kanssa ei myöskään voi olla 100% ehdoton, vaan jos jokin asia ei sillä hetkellä huvita, niin se jätetään silläerää sikseen. Tällaisessa tilanteessa itselläni on tapana kuitenkin pyytää vielä lopuksi jokin helppo temppu joka on kissan selkärangassa 100% , palkita siitä ja lopettaa tempputuokio onnistumiseen jolloin kaikille jää hyvä mieli.

Kissan persoonan vaikutus oppimiseen

Joku ammattikouluttaja on varmasti sitä mieltä että kissa kuin kissa oppii temppuja, mutta itse olen sitä mieltä että kissan persoonalla on suuri vaikutus temppujen tekoon ja sen mielekkyyteen. Olen huomannut itse kolmen luonteiltaan aivan erilaisen kissan omistajana, että yksilön motivoitumisessa on suuria yksilökohtaisia eroja.

Olen puolivahingossa onnistunut saamaan vaikeammin motivoitavissa olevan Elmo-kissankin innostumaan tempuista, mutta se ei selkeästikään ole yksioikoisesti yhtä motivoitunut temppukissa kuin Hiski. Tämän johdosta temppujen oppiminen tapahtuu lyhyemmissä periodeissa ja hitaammin. Elmolta ei myöskään voi vaatia yhtä tyylipuhdasta temppusuoritusta kuin Hiskiltä, vaan motivaation ylläpidon ja säilymisen vuoksi kissan jokainen yritys ja ”sinnepäin” suoritus palkitaan. Mitä paremmin opin tuntemaan yksilön, sen helpommaksi ja mutkattomammaksi temppuilu sen kanssa tulee.

Koska kissan opettaminen esim. istumaan käskystä ei ole eläimen ”yhteiskuntakelpoisuuden” kannalta olennaista tai välttämätöntä, niin en näe välttämättömäksi myöskään harrastaa aktiivista temppuilua sellaisen kissan kanssa joka ei siihen ole pätkääkään motivoitunut tai jonka motivoiminen tuottaa ylitsepääsemättömiä hankaluuksia.

Pääasia siis mielestäni on löytää itselle ja kissalle se sopivin tekemisen muoto, oli se sitten ulkoilu tai temppujen treenaaminen. Kaikki omistajan ja kissan välinen yhteinen tekeminen vahvistaa kissan ja ihmisen välistä sidettä, mitä se tekeminen sitten ikinä onkaan.

Kissan persoona vaikuttaa tempputassuiluun

• Määrittämällä tehtävien temppujen laadun. Yksi kissoista tykkää agilitystä, toinen ”tokoilusta” ja kolmas esimerkiksi liikkeen kohdentamisesta, eli targetingista. On ensisijaisen tärkeää löytää niin itselle kuin omalle tempputoverillekin se luontevin temppuilutyyli.
• Määrittämällä palkan. Toiset kissat heittäisivät vaikka kuperkeikkaa makupalasta, toiset taas temppuilevat silityksen voimalla. Kissalle mielekäs palkka on avainasemassa pitkäjänteisessä tempputassuilussa ja temppuiluinnon ylläpitämisessä.
• Määrittämällä tahdin. Kissasta riippuu, mihin tahtiin temppuilu etenee. Oppiiko kissasi parhaiten kun temput paloitellaan pieniin osiin vai oppiiko se kaikki temput parista toistosta?
• Määrittää tempputuokioiden keston. Toiset kissat jaksavat temppuilla pidempään kuin toiset. On motivaation ja temppuiluinnon säilymisen kannalta tärkeää, että tempputuokio lopetetaan ennenkuin kissa ehtii väsyä tai kyllästyä.

Löytyykö muita kissojensa kanssa temppuililevia? 🙂 Kuulisin mielelläni muidenkin tempputassuilijoiden kokemuksia, menetelmiä ja kissojen temppurepertuaaria. Mikä motivoi sinun kissaasi temppuilemaan? 🙂

Ps. Jos ihmettelette mikä tuo videossa näkyvä pallopäinen keppi on, niin sehän on kosketuskeppi. Koirankoulutusmaailmasta tuttu koulutusväline jonka avulla voi opettaa eläimelle tarkkoja liikkeitä. Tarkoitus on siis opettaa eläin koskettamaan nenän päällä kepin päässä olevaa palloa, on pallo sitten sijainniltaan missä tahansa. 

Kun eläin on oppinut koskettamaan nenällään palloa, voidaan liikkeeseen yhdistää ”käskysana”. Lopputatavoitteena siis on, että kosketuskeppi voidaan lopulta jättää yhtälöstä kokonaan pois. Minä en ole vielä raaskinut sitä tehdä, koska Tepukainen on niin tykästynyt tuohon kosketuskeppiin. 😀

Pps. Kissantassut-sivuilta löytyy tempputassuilua Hiskin tapaan, eli seikkaperäiset selostukset siitä miten meidän ensimmäinen tempputassumme Hiski on temppujen teon omaksunut.

Kuvat: Ari K.