Luksusta kissalle – röyhelöitä ja manikyyrejä vai kokonaisia hiiriä?
Kun ihminen tarvitsee rentoutusta, hän käy hieronnassa ja vähän shoppailemassa. Kokkailee, töllöttää televisiosta aivotonta hömppää tai urheilee. Jokaisella ihmisellä on omat rentouttavat rituaalinsa, mutta entäs kissat? Kissathan tunnetaan yleisesti rentoutumisen mestareina. Mikäli kissalla on käynyt hyvä tuuri ja se on saanut rentoutumisen mahdollistavan kodin ja elinympäristön, osaa kissa oma-aloitteisesti ja takuuvarmasti ottaa siitä ilon irti.
Nykyään ongelmana suomalaisen perus sisäkotikissan elämässä tuntuukin olevan liika luppoaika ja liian vähäisten aktiviteettien määrä. Kissojen aktivoinnista ajattelin kirjoitella ihan oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Tässä kirjoituksessa keskitynkin pohtimaan sitä, miten voimme tarjota kissalle arjen luksusta jota se taatusti arvostaa.
Jokainen meistä kissaihmisistä taatusti haluaa hemmtoella viiksekästä silmäteräänsä. Itse ainakin meinaan paapoa omani lähestulkoon pilalle. Ei, en puhu tässä nyt kissojen pukemisesta ihmisen mielestä mitä ihanimpiin röyhelöihin, lastenkutsujen tai kissanristiäisten viettämisestä, kissojen välisistä hääjuhlista nyt puhumattakaan. En puhu tässä myöskään siitä, että kissan pitäisi saada makoilla parasta laatua olevalla samettityynyllä, kukkaparfyymiltä tuoksuen. Nämä ovat sellaisia asioita joita ihmiset pitävät luksuksena, eivät kissat. Manikyyrit, pedikyyrit ja turkin ajoittainen puunaaminen taas kuuluvat kissojen perushuoltoon. Niitä en siis osaa – ja tuskin osaavat kissatkaan – pitää luksuksena. 😀
Lähdetään siis siitä että kissa on kissa, ei pieni ihminen. Asiat joista se nauttii ovat kissamaisia ja liittyvät niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen.
Meidän kissamme joutuvat samettityynyn sijaan tyytymään pellavaiseen
Hieronta rentouttaa mielen ja jumiutuneet lihakset
Noh, yksi asia meitä ihmisiä ja kissoja kyllä yhdistää. Rakastamme kosketusta ja pidämme sen rentouttavista vaikutuksista. Silittämisen ja rapsuttelun ohella omaa kissaansa voikin hemmotella kunnon niskahieronnalla. Keskustelin asiasta erään koulutetun eläinhierojan kanssa ja hän kertoi että kun hieroo varovaisesti ja tarkkailee kissan eleitä, ei maallikkokaan voi hieromalla saada vahinkoa aikaiseksi.
Lapsuudenkotini nyt jo edesmennyt Valtsu-kissa (kuvassa) nautti vanhoilla päivillään kun sen lapoja hieroi avonaisilla kämmenillä, pyörittävin liikkein. Kitkan muodostama lämpö lienee tehnyt hyvää vanhuksen jäykille lihaksille. Kissan niskaa voi myös hieroa ottamalla esimerkiksi kissan niskan tukevasti sormien väliin ja painelemalla hellästi. Sitä voi hieroa myös molemmin käsin, painelemalla niskalihaksia molemmilta puolilta. Tärkeintä hieronnassa on edetä kissan ehdoilla ja lopettaa heti jos kissa osoittaa tilanteen olevan sille epämieluisa. Parhaimmillaan hieronta on kissan mielestä ehdoton kehräämisen aihe, joka avaa myös mahdolliset niskajumit. Ihminen kun ei ole ainoa eläin joka jumittuneista niskoista voi kärsiä.
Itse olen tässä kissahieronnassa vielä aloittelijan tasolla, joten mitään tämän tarkempia hierontavinkkejä en osaa antaa. Kokemuksen kautta oppii omalle kissalleen sopivimmat otteet ja erottamaan kovan ja jumissa olevan lihaksen rennosta. Mikäli kissa on selkeästi kipeä jostakin, on eläinlääkäri oikea osoite. Itse ei siis kannata kipeää kissaa ruveta terveeksi hieromaan, ellei ole aivan varma siitä mitä tekee. Tämä maallikkohieronta on siis nimenomaan kissan hemmottelua, ei terveydenhuoltoa varten.
Herkkupalaksi hiiri tai kaksi
Tässä kuvassa Hiskin kynsissä oleva hiiri ei ole aito 😀
Hiiret ja muut pienjyrsijät ovat kissan luontaisinta ravintoa, mutta ihmisen kanssa eläessään sen on usein tyydyttävä muihin vaihtoehtoihin. Yksi vaihtoehto hemmotella kissaa silloin tällöin, on hankkia sille lemmikkimatelijoille tarkoitettuja pakastettuja jyrsijöitä. Kaikki hyvään palveluun tottuneet hienohelmat eivät kyllä tästä ihmisen ajattelevaisuudesta perusta, ne vain nyrpistävät nenäänsä. Toisissa kissoissa se taas herättää ikiaikaisen villipedon vaiston, eikä karvaakaan jää jäljelle kun kissa ”saalistamisensa” jälkeen lipoo tyytyväisenä huuliaan.
Monissa eläinkaupoissa myytävien lintu- ja jyrsijäpakasteiden alkuperään suhtaudun ainakin itse pienoisella varauksella. Usein matelijoiden ruokaeläimet kun tulevat niihin keskieurooppalaisista tukuista, joissa eläimillä on hyvin kyseenalaiset oltavat. Paras vaihtoehto siis lieneekin kartoittaa lähialueella asuvat matelijoiden ruokaeläinkasvattajat ja kysellä heidän halukkuuttaan myydä yksittäisiä pakastettuja eläimiä. Kotimaiset ruokaeläinkasvattajat kasvattavat jyrsijöitä pienimuotoisesti ja harrastuspohjalta, niiden hyvinvointia ajatellen ja siihen panostaen. Kotimaisilta kasvattajilta tulevat ruokaeläimet on taatusti myös lopetettu kipua ja kärsimystä tuottamatta.
Ajatus jyrsijöiden syöttämisestä kissoille saattaa tuntua pahalta, mutta niin kauan kuin
a) syötän niille teollista kissanruokaa ja esim. tehotuotettua broileriab) ruokaeläimet on kasvatettu asianmukaisesti ja asianmukaisissa oloissa
en näe siinä minkäänlaista eettistä ongelmaa, päinvastoin. Hiiriä en ole vielä kokeillut meidän kissoillemme antaa. Päätellen siitä kuinka nopeasti pihallamme luonnollisen kuoleman kokenut viherpeippo katosi parempiin suihin, tulee nekin mitä todennäköisimmin olemaan kissojemme keskuudessa suurta herkkua.
Ihmisen huomio tekee kissan tyytyväiseksi
Vaikka kissat eivät suoranaisesti nautikaan samoista asioista kuin ihminen, voimme silti pohtia myös itsemme kautta, mistä kissammekin saattaisi pitää. Me katsomme televisiota, joten kissalle voi töihin lähtiessään jättää ikkunaverhot rakoselleen. Tästä luonnon laajakuvatelevisiosta riittää ”tosi-teeveetä” katsottavaksi pidemmäksikin aikaa. Rakastamme hyvää ja ravitsevaa ruokaa sekä liikuntaa. Niitä rakastaa kissakin, sopivassa suhteessa tietenkin. Kun riennämme tapaamaan omia ystäviämme, kannattaa kissat kuitenkin jättää kotiin. Ne ovat reviiritietoisina ja paikkasidonnaisina eläiminä hyvin stressiherkkiä ympäristön vaihdoksille ja vieraiden kissojen läsnäololle.
Kissat nauttivat myös tekemisestä yhdessä ihmisen kanssa. Pyhittämällä jokaiseen päivään pienen yhteisen hetken kissansa kanssa ei pelkästään saa kissaansa kehräämään entistä kovempaa, vaan myös vahvistaa omistajan ja kissan välistä suhdetta.
Suuressa maailmassa lemmikkieläinten niinkutsuttuun hemmotteluun upotetaan sievoisia summia rahaa. Ostetaan timanteilla päällystettyjä kaulapantoja ja kannetaan sitä omaa pikku kullannuppua design-kassissa pitkin kaupungin katuja. Meidän vähemmän varakkaiden lemmikinomistajien iloksi täytyykin todeta, että jutut joista eläin itse nauttii eniten, ovat yleensä niitä ilmaisia tai kustannuksiltaan pienimmästä päästä.
Kuinka moni on tuonut ostamansa kalliin ja hienon lelun kissalleen polleana ja varmana siitä, että se tulee olemaan kissan uusi all time favourite? Kuinka moni on todennut kissansa leikkivän sillä ehkä korkeintaan kaksi kertaa ennen sen fossiloitumista sohvan tai hyllyn taakse? Kuinka monen kissan mielestä ei ole paperitollon voittanutta? Niinpä. Kissan mielestä luksusta onkin yleensä kaikki se, mitä me ihmiset pidämme yhdentekevänä.
Miten teillä hemmotellaan kissoja? Mikä on sinun kissallesi parasta luksusta? 🙂
KUVAT: ARI K.Ps. Olen lähdössä huomenna viikonlopuksi reissuun. Yritän ennen lähtöä ehtiä kirjoittaa postauksen kissojen aktivoinnista ja ajastaa sen viikonlopulle. 🙂
