Luksusta kissalle – röyhelöitä ja manikyyrejä vai kokonaisia hiiriä?

tsib.jpg

Kun ihminen tarvitsee rentoutusta, hän käy hieronnassa ja vähän shoppailemassa. Kokkailee, töllöttää televisiosta aivotonta hömppää tai urheilee. Jokaisella ihmisellä on omat rentouttavat rituaalinsa, mutta entäs kissat? Kissathan tunnetaan yleisesti rentoutumisen mestareina. Mikäli kissalla on käynyt hyvä tuuri ja se on saanut rentoutumisen mahdollistavan kodin ja elinympäristön, osaa kissa oma-aloitteisesti ja takuuvarmasti ottaa siitä ilon irti.

Nykyään ongelmana suomalaisen perus sisäkotikissan elämässä tuntuukin olevan liika luppoaika ja liian vähäisten aktiviteettien määrä. Kissojen aktivoinnista ajattelin kirjoitella ihan oman postauksensa lähitulevaisuudessa. Tässä kirjoituksessa keskitynkin pohtimaan sitä, miten voimme tarjota kissalle arjen luksusta jota se taatusti arvostaa.

Jokainen meistä kissaihmisistä taatusti haluaa hemmtoella viiksekästä silmäteräänsä. Itse ainakin meinaan paapoa omani lähestulkoon pilalle. Ei, en puhu tässä nyt kissojen pukemisesta ihmisen mielestä mitä ihanimpiin röyhelöihin, lastenkutsujen tai kissanristiäisten viettämisestä, kissojen välisistä hääjuhlista nyt puhumattakaan. En puhu tässä myöskään siitä, että kissan pitäisi saada makoilla parasta laatua olevalla samettityynyllä, kukkaparfyymiltä tuoksuen. Nämä ovat sellaisia asioita joita ihmiset pitävät luksuksena, eivät kissat. Manikyyrit, pedikyyrit ja turkin ajoittainen puunaaminen taas kuuluvat kissojen perushuoltoon. Niitä en siis osaa – ja tuskin osaavat kissatkaan – pitää luksuksena. 😀

Lähdetään siis siitä että kissa on kissa, ei pieni ihminen. Asiat joista se nauttii ovat kissamaisia ja liittyvät niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen. 

elm.jpg

Meidän kissamme joutuvat samettityynyn sijaan tyytymään pellavaiseen

Hieronta rentouttaa mielen ja jumiutuneet lihakset

hier.jpg

Noh, yksi asia meitä ihmisiä ja kissoja kyllä yhdistää. Rakastamme kosketusta ja pidämme sen rentouttavista vaikutuksista. Silittämisen ja rapsuttelun ohella omaa kissaansa voikin hemmotella kunnon niskahieronnalla. Keskustelin asiasta erään koulutetun eläinhierojan kanssa ja hän kertoi että kun hieroo varovaisesti ja tarkkailee kissan eleitä, ei maallikkokaan voi hieromalla saada vahinkoa aikaiseksi.

Lapsuudenkotini nyt jo edesmennyt Valtsu-kissa (kuvassa) nautti vanhoilla päivillään kun sen lapoja hieroi avonaisilla kämmenillä, pyörittävin liikkein. Kitkan muodostama lämpö lienee tehnyt hyvää vanhuksen jäykille lihaksille. Kissan niskaa voi myös hieroa ottamalla esimerkiksi kissan niskan tukevasti sormien väliin ja painelemalla hellästi. Sitä voi hieroa myös molemmin käsin, painelemalla niskalihaksia molemmilta puolilta. Tärkeintä hieronnassa on edetä kissan ehdoilla ja lopettaa heti jos kissa osoittaa tilanteen olevan sille epämieluisa. Parhaimmillaan hieronta on kissan mielestä ehdoton kehräämisen aihe, joka avaa myös mahdolliset niskajumit. Ihminen kun ei ole ainoa eläin joka jumittuneista niskoista voi kärsiä. 

Itse olen tässä kissahieronnassa vielä aloittelijan tasolla, joten mitään tämän tarkempia hierontavinkkejä en osaa antaa. Kokemuksen kautta oppii omalle kissalleen sopivimmat otteet ja erottamaan kovan ja jumissa olevan lihaksen rennosta. Mikäli kissa on selkeästi kipeä jostakin, on eläinlääkäri oikea osoite. Itse ei siis kannata kipeää kissaa ruveta terveeksi hieromaan, ellei ole aivan varma siitä mitä tekee. Tämä maallikkohieronta on siis nimenomaan kissan hemmottelua, ei terveydenhuoltoa varten.

Herkkupalaksi hiiri tai kaksi

husk.jpg

Tässä kuvassa Hiskin kynsissä oleva hiiri ei ole aito 😀

 

Hiiret ja muut pienjyrsijät ovat kissan luontaisinta ravintoa, mutta ihmisen kanssa eläessään sen on usein tyydyttävä muihin vaihtoehtoihin. Yksi vaihtoehto hemmotella kissaa silloin tällöin, on hankkia sille lemmikkimatelijoille tarkoitettuja pakastettuja jyrsijöitä. Kaikki hyvään palveluun tottuneet hienohelmat eivät kyllä tästä ihmisen ajattelevaisuudesta perusta, ne vain nyrpistävät nenäänsä. Toisissa kissoissa se taas herättää ikiaikaisen villipedon vaiston, eikä karvaakaan jää jäljelle kun kissa ”saalistamisensa” jälkeen lipoo tyytyväisenä huuliaan. 

Monissa eläinkaupoissa myytävien lintu- ja jyrsijäpakasteiden alkuperään suhtaudun ainakin itse pienoisella varauksella. Usein matelijoiden ruokaeläimet kun tulevat niihin keskieurooppalaisista tukuista, joissa eläimillä on hyvin kyseenalaiset oltavat. Paras vaihtoehto siis lieneekin kartoittaa lähialueella asuvat matelijoiden ruokaeläinkasvattajat ja kysellä heidän halukkuuttaan myydä yksittäisiä pakastettuja eläimiä. Kotimaiset ruokaeläinkasvattajat kasvattavat jyrsijöitä pienimuotoisesti ja harrastuspohjalta, niiden hyvinvointia ajatellen ja siihen panostaen. Kotimaisilta kasvattajilta tulevat ruokaeläimet on taatusti myös lopetettu kipua ja kärsimystä tuottamatta.

Ajatus jyrsijöiden syöttämisestä kissoille saattaa tuntua pahalta, mutta niin kauan kuin 

 a) syötän niille teollista kissanruokaa ja esim. tehotuotettua broileriab) ruokaeläimet on kasvatettu asianmukaisesti ja asianmukaisissa oloissa

 

en näe siinä minkäänlaista eettistä ongelmaa, päinvastoin. Hiiriä en ole vielä kokeillut meidän kissoillemme antaa. Päätellen siitä kuinka nopeasti pihallamme luonnollisen kuoleman kokenut viherpeippo katosi parempiin suihin, tulee nekin mitä todennäköisimmin olemaan kissojemme keskuudessa suurta herkkua.

Ihmisen huomio tekee kissan tyytyväiseksi

ihmistenkanssa.jpg

Vaikka kissat eivät suoranaisesti nautikaan samoista asioista kuin ihminen, voimme silti pohtia myös itsemme kautta, mistä kissammekin saattaisi pitää. Me katsomme televisiota, joten kissalle voi töihin lähtiessään jättää ikkunaverhot rakoselleen. Tästä luonnon laajakuvatelevisiosta riittää ”tosi-teeveetä” katsottavaksi pidemmäksikin aikaa. Rakastamme hyvää ja ravitsevaa ruokaa sekä liikuntaa. Niitä rakastaa kissakin, sopivassa suhteessa tietenkin. Kun riennämme tapaamaan omia ystäviämme, kannattaa kissat kuitenkin jättää kotiin. Ne ovat reviiritietoisina ja paikkasidonnaisina eläiminä hyvin stressiherkkiä ympäristön vaihdoksille ja vieraiden kissojen läsnäololle. 

Kissat nauttivat myös tekemisestä yhdessä ihmisen kanssa. Pyhittämällä jokaiseen päivään pienen yhteisen hetken kissansa kanssa ei pelkästään saa kissaansa kehräämään entistä kovempaa, vaan myös vahvistaa omistajan ja kissan välistä suhdetta.

Suuressa maailmassa lemmikkieläinten niinkutsuttuun hemmotteluun upotetaan sievoisia summia rahaa. Ostetaan timanteilla päällystettyjä kaulapantoja ja kannetaan sitä omaa pikku kullannuppua design-kassissa pitkin kaupungin katuja. Meidän vähemmän varakkaiden lemmikinomistajien iloksi täytyykin todeta, että jutut joista eläin itse nauttii eniten, ovat yleensä niitä ilmaisia tai kustannuksiltaan pienimmästä päästä.

Kuinka moni on tuonut ostamansa kalliin ja hienon lelun kissalleen polleana ja varmana siitä, että se tulee olemaan kissan uusi all time favourite? Kuinka moni on todennut kissansa leikkivän sillä ehkä korkeintaan kaksi kertaa ennen sen fossiloitumista sohvan tai hyllyn taakse? Kuinka monen kissan mielestä ei ole paperitollon voittanutta? Niinpä. Kissan mielestä luksusta onkin yleensä kaikki se, mitä me ihmiset pidämme yhdentekevänä.

Miten teillä hemmotellaan kissoja? Mikä on sinun kissallesi parasta luksusta? 🙂

KUVAT: ARI K.Ps. Olen lähdössä huomenna viikonlopuksi reissuun. Yritän ennen lähtöä ehtiä kirjoittaa postauksen kissojen aktivoinnista ja ajastaa sen viikonlopulle. 🙂

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Onko rakastaminen syntiä?

sydan02.jpg

Tiedän että olen sohaisemassa muurahaispesää tämän aiheen tiimoilta. Mutta niin kauan kuin tämä asia on niin arka että siitä ylipäätään koetaan tarpeelliseksi erityisesti keskustella, aion minäkin kantaa korteni kekoon. Kyseessä on tietenkin tasa-arvoinen ja sukupuolineutraali avioliittolaki, joka jälleen näin Helsinki Priden jälkimainingeissa on herättänyt ihmisissä moninaisia tunteita. Olen itse tarkastellut asiaa niin kulttuuriselta, uskonnolliselta (vaikka itse en uskonnollinen olekaan), historialliselta ja yhteiskunnalliselta kantilta. Mitä enemmän tätä asiaa pohdin, sitä voimakkaammin olen sitä mieltä että nyt 2010-luvulla olisi jo korkea aika saada aikaiseksi tasa-arvoinen avioliittolaki. Ainakin täällä Suomessa, joka itseään tasa-arvoa ajavaksi maaksi kutsuu.

Homoseksuaalisuus, ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaiset ihmisoikeudet seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta ovat maailmanlaajuisia eettisiä, poliittisia ja yhteiskunnallisia asioita. Jotta saisin tämän postaukseni pysymään senverran napakkana että sen jaksaa joku lukeakin, keskityn omissa pohdinnoissani nyt käsittelemään asioita jotka vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet siihen, mikä tilanne on meillä Suomessa. Miksi pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa homoseksuaalisuus on edelleen jättimäinen tabu?

Koska nykyään tiedetään homoseksuaalisuutta esiintyvän ihmisten lisäksi muissakin eläinlajeissa, ei sitä voi enää uskottavasti kutsua luonnonvastaiseksi. Valtaosalla homovastaisuudesta ja -foobisuudesta tuntuukin olevan yhteys uskontoon, jolla homouden luonnottomuutta sitten perustellaan. Onko homovihan uskontoon vetoavilla perusteilla todellisuudessa mitään pohjaa? Vaikka raamattu tuomitseekin homoseksuaalisuuden, niin Jeesus kuitenkin kieltää vihaamasta ketään.

Martti Luther, luterilaisuus ja avioliitto

luther03.jpg

Uskonto on siis varmasti yksi käytetyimmistä argumenteista, mitä tulee homouden ja sukupuolineutraalin avioliiton vastustamiseen. Avioliittoinstituution juuret ulottuvat kuitenkin kauas ennen kristinuskoa ja sillä on pitkään ollut kirkosta ja valtiostakin erillinen asemansa sukujen ja niiden varallisuuden yhdistämisessä. Katolisella kirkolla on toki ollut oma mielipiteensä kirkon roolista avioliittoon vihkimisessä. Pakolliseksi papin aamen tuli Euroopassa kuitenkin vasta 1500-luvun puolivälissä ja Suomessa vasta 1730-luvulla. Jos siis mietitään suomalaisen avioliiton historiaa, on kirkon rooli siinä melko tuore. 1730-luvulle asti vihkimiset olivatkin yksityisiä ja rituaalinomaisia tapahtumia.

Jos taas mietitään luterilaisen perintömme isää Martti Lutheria, niin hänhän erotti selkeästi maallisen ja kirkollisen vallan toisistaan. Tämän myötä valtaosa aiemmin kirkolle kuuluneesta yhteiskunnallisesta vastuusta kuten sosiaalihuollosta, siirtyi valtiolle. Luther oli myös sitä mieltä että avioliitto ja siihen vihkiminen on maallinen toimitus, jonka jokainen saa tahollaan suorittaa parhaaksi näkemällään tavalla. Vähä katekismuksen liitteessä hän toteaakin:

”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja. Jotkut vievät morsiamen kirkkoon kahdesti, illalla ja aamulla, toiset vain kerran. Jossakin morsiuspari kuulutetaan avioliittoon saarnastuolista pari kolme viikkoa etukäteen luetulla kuulutuksella. Antaa ruhtinaan ja raadin järjestää semmoiset asiat kuten haluavat, minulle ne eivät kuulu.

Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään.”

On siis huomioitava se, että kirkon lisääntynyt osallistuminen avioliittoinstituutissa ei alun perin ole ollut Lutherista itsestään lähtöisin. Aloite kirkon liittämiseen laeilla osaksi vihkitoimitusta lieneekin tullut maallisen vallan edustajilta, ei kirkolta itseltään. Mikäli valtio asettaa lailla pakolliseksi avioliiton kirkollisen siunaamisen, ei siihen suostuminen sodi papin luterilaisia arvoja vastaan. Täten lain sanelema asetelma lienee mukisematta hyväksytty myös kirkon piirissä.

Jos siis kutsumme itseämme luterilaisiksi ja vastustamme sen takia homoutta, niin olisikohan aika katsoa peiliin, tsekata oma asenne ja alkaa kunnioittaa sitä miestä jonka mukaan uskontomme on nimetty?

Tasa-arvoinen avioliittolaki ja avioliitto-termin käyttäminen

avioliittosana02.jpg

Tasa-arvoista ja sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavien suusta kuulee usein myös hienoista omistamisenhalua ja mustasukkaisuutta, mitä tulee avioliitto-termiin ja sen käyttämiseen. Avioliitto kuulemma kun on kristillinen termi, jota ei haluta ihan kenen tahansa käyttöön antaa. Rekisteröity parisuhde taas on eri asia kuin avioliitto. 

Avioliitto juridisena ja käsitteellisenä kahden ihmisen (miehen ja naisen) virallistettua parisuhdetta kuvaavana sanana on tosin pitkään kuvannut myös uskonnottomia siviilivihkimisiä. Siksi avioliitto-sanan uskonnollinen merkitys ja siihen takertuva argumentointi ei mielestäni ole kaiken saamansa huomion arvoinen. Avio-etuliite on ollut Agricolan ajasta lähtien todistettavasti käytössä, tarkottamassa avointa ja julkista. Avioliitto sanana taas esiintyy ensimmäisen kerran 1600-luvun alussa, virsikirjassa. Siinä mielessä termillä kyllä on kristillinen alkuperä. Tosin tässä asetelmassa kyse ei ole pelkästä termistä, vaan ennenkaikkea siitä mitä termi ja sen edustama käsite pitää sisällään, uskonnollisten merkitystensä ohella.

Ei kukaan ole viemässä avioliittoa kristityiltä, elleivät heterot nyt itse päätä ajaa oikeuksiensa vähenemistä ja siirtymistä rekisteröityyn parisuhteeseen. Vaihtoehtona on myös hylätä termeinä sekä avioliitto että rekisteröity parisuhde ja keksiä tilalle jokin uusi, uskonnollisista merkityksistä vapaa sukupuolineutraalia liittoa kuvaava sana. Avioliitto-termin käytön salliminen vain tietylle ihmisryhmälle ei mielestäni ole vaihtoehto. Homo- ja heteroparien parisuhteen virallistamisen kuvaaminen toisistaan poikkeavin termein kun jo itsessään asettaa ihmisryhmät keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. 

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole uskon asia

avioliitto03.jpg

Raamatussa tuomitaan homoseksuaalisuus mitä moninaisimmin sanankääntein. Joillekin tämä tuntuu olevan riittävä – ja ainoa – syy vastustaa tasa-arvoista ja sukupuolineutraalia avioliittolakia. Muuten hyvä, mutta niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, mielestäni tuhansia vuosia sitten kirjoitetut elämänohjeet eivät voi millään sellaisenaan päteä nyky-yhteiskunnassa. Raamatustahan lötyy selitys myös muun muassa naisen ja miehen väliselle epätasa-arvolle, eikä sellaisen löytääkseen tarvitse mennä luomiskertomusta pidemmälle. Raamatun esilletuomista naisen alistamisen selittävänä ja hyväksyttäväksi tekevänä argumenttina tosin pidetään nykyaikana yleisesti paheksuttavana ja epäsopivana. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että maailma raamatun ympärillä on muuttunut. Miksi tämä sama ei sitten pätisi homoseksuaalisuuden kohdalla?

Mikäli annamme uskonnon määrittää menettelytavan yhden tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin liittyvän asian osalta, tulisi sille antaa sama valta muissakin yhteiskunnallisissa asioissa, joihin raamattu on ottanut kantaa. Enpä usko kovinkaan monen olevan sitä mieltä, että niin tulisi tehdä.

Tasa-arvoisesta ja sukupuolineutraalista avioliittolaista puhuttaessa tulisikin Martti Lutherin hengessä tehdä selvä pesäero maallisen ja kirkollisen vallan välille. Nykyajan modernissa pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa maallinen laki on se viimeinen sana, jota jokaisen kansalaisen uskontoon tai uskonnottomuuteen katsomatta on noudatettava. Lain ja sen suomien oikeuksien taas tulisi olla kaikille samat ikään, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Sitä kutsutaan tasa-arvoksi.

Tässä tasa-arvoisessa ja sukupuolineutraalissa avioliittolaissa ei mielestäni ole kyse yksittäisten ihmisten, tai edes yksittäisten uskontokuntien mielipiteistä. Tässä on kyse demokraattisen valtion tasa-arvon aatteen ja ihanteen toteutumisesta ja tasavertaisen ihmisarvon tunnustamisesta jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tulisi joutua todistelemaan jatkuvasti itseään ja ihmisyyttään yhteiskunnan edessä. Kenenkään ei myöskään tulisi joutua häpeämään sitä millaiseksi on syntynyt, puhutaan sitten hiusten väristä, rintojen koosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

EDIT: En yleensä muokkaa vanhoja tekstejäni, mutta jälkikäteen huomasin tähän lipsahtaneen kappaleen, jonka väitteille en jälkikäteen löytänyt luotettavaa lähdettä, vaikka kirjoitushetkellä muistelin sellaisen olevankin olemassa. Haluan kuitenkin perustaa kaiken kirjoittamani faktoihin ja siksi poistin yhden epäselvän kappaleen… jos joku siis ihmettelee, miksi teksitä on kadonnut.

sydan02.jpg

Lähteet:http://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliitto // http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon // http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/03_roomalaiskatolinen.shtml // https://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilaisuus // http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Luther // http://edu.turku.fi/tiimalasi/avioliitto.html // http://www.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=cf0642a1-5be7-4733-9828-c79b91b796b4

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta