Vasemmistossa kuohuu
Sosiaalinen media kiehuu ja suomalaisen politiikan vasemmisto kuohuu. Vasemmistoliiton puoluehallitus on eilen, 12.6.2013 ohjeistanut paikallisosastoaan erottamaan raisiolaisen kansanedustaja Jyrki Yrttiahon. Perusteluksi puoluehallitus on kertonut Yrttiahon menneen liian pitkälle osallistuessaan Suomen kommunistisen puolueen viimeviikonloppuna järjestettyyn puoluekokoukseen ja pitäessään siellä vasemmistoliittokriittisen puheenvuoron. Tämä on puoluehallituksen näkemyksen mukaan ollut puolueen vastaista toimintaa ja aiheellinen syy Yrttiahon erottamiseen.
Tapaus ei herätä minussa niinkään kysymyksiä Yrttiahon, kuin Vasemmistoliiton toiminnasta ja sen motiiveista. Pelkään nimittäin, että ”vassareille” on tapahtumassa samoin kuin demareille aikoinaan. Hallituspuolueena toimimisesta tuntuu nimittäin tulleen Vasemmistoliiton ykkösprioriteetti, hinnalla millä hyvänsä. Tälläkertaa hinta tuntuu olevan itseään isompien hallituspuolueiden tyytyväisenä pitäminen ja sitä kautta oman paikan turvaaminen hallituksessa.
Vasemmistoliitto näyttää uppoutuneen omaan harhaansa siitä, että ainoa todellinen politiikan vaikutusväylä olisi parlamenttipolitiikan keskiössä, eli hallituksessa toimiminen. Itse pidän tätä etenkin pienten puolueiden osalta harhana nimenomaan siksi, että hallituksessa terävimminkin yhteiskunnan epäkohdista räkyttävistä terriereistä kesytetään isompien valtapuolueiden toimesta heidän parin metrin nailonhihnansa päässä säyseästi tassua antavia puudeleita. Tämän takia on mielestäni huolestuttavaa että Vasemmistoliitto on niin sokaistunut vallan ja vaikutusvallan illuusiosta, että on mitä ilmeisimmin valmis hylkäämään kaikki vasemmistolaiset arvot ja periaatteensa kokoomusvetoisen hallituksen talutusnuorassa.
Vasemmistoliiton reagointitapa ja Yrttiahon potkut herättävät minussa huolta myös muista syistä. Mitä tapahtuu suomalaiselle vasemmistopolitiikan kentälle jatkossa? Jos positiivisesti ajatellaan, niin tässä olisi nyt paikka esimerkiksi SKP:lle tehdä itseään tykö suuremman yleisön tietoisuuteen. Pieni sisälläni asuva pessimisti kuitenkin huutaa, että tässä on uhkana myös vasemmistokentän täydellinen sirpaloituminen.
Tottakai toivon että tämä ”Yrttigate” avaisi julkisen keskustelun vasemmistopolitiikan nykytilasta ja saisi siihen radikaalejakin muutoksia aikaan. Luotan myös ruohonjuuritason vasemmistopolitiikan tekijöihin ja tiedän että mikäli se heistä on kiinni, niin kaikki ovet ovat avoinna. Toivon, että Yrttigate ei aiheuttaisi vasemmistokentän toimijoiden täydellistä hajaantumista pieniin toisistaan erillisiin toimijoihin. Tiedän nimittäin pienemmän mittakaavan kokemuksesta että mitä enemmän toimijoita ”saman katon alla” monien pienten ja hajanaisten instanssien sijaan, sitä suurempi vaikutusvalta ja joukkovoima.
Vasemmistoliitto saa minun puolestani jatkaa porskuttamistaan hallituksessa parhaaksi näkemällään tavalla. Toivon Paavo Arhinmäelle ja hänen johtamalleen puolueelle kaikkea hyvää. Toivon kuitenkin myös, että tämänhetkisessä kokoomusvetoisessa ”sixpack-hallituksessa” altavastaajan asemassa luoviminen ei saa häntä puoluetovereineen unohtamaan juuriaan ja niitä arvoja joita punaisen lipun alla seilaavan Vasemmistoliiton soisi ajavan.
