Riita poikki

Kaunis utopia?

Pahoittelen ennenkuulumattoman pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Olen kärsinyt todella voimakkaasta siitepölyallergiasta, jonka lisäksi uuden pihan laittaminen on vienyt valtaosan vapaa-ajasta. Olemme mm. aidanneet pihamme ja tehneet terassista kissoille ulkotarhan. Palaan kissatarha-asiaan mahdollisimman pian omassa postauksessaan ja kirjoitan nyt hieman erilaisesta aiheesta.

Kyseessä on nimittäin maataloustuottajien ja eläinoikeusaktivistien kärjistyneet ja tulehtuneet välit. Eiväthän tuottajat ja eo-ihmiset koskaan ole ylimpiä ystäviä olleet, mutta viimeaikoina keskustelu on äitynyt sellaiseksi, että koin tarpeelliseksi kirjoittaa itsekin aiheesta, olenhan seurannut tilannetta jo hyvän tovin ns. sivusta.

Olen itse siis ideologialtani jossain siellä eläinoikeusihmisten ja tuottajien välimaastossa, tuottajien ja tuotantoeläinten asiat kiinnostavat nimenomaan eläinsuojelunäkökulmasta. Olen hyvissä väleissä monen tuottajan kanssa ja käynyt heidän kanssaan monia erittäin antoisia ja asiallisia keskusteluja, enkä näe siinä mitään ongelmaa. He tietävät mun näkemykseni ja hyväksyvät sen ja minä olen ihan vilpittömästi kiinnostunut maataloustuottajan ja tuotantoeläinten arjesta.

Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja (itse olen lukenut useammankin), on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi. Verrattain pienen, mutta keskimääräistä äänekkäämmän porukan suorittamat laittomuudet taas ovat omiaan viemään uskottavuuden maltilliseltakin eläinsuojelutyöltä, herättämään voimakkaita vastareaktioita ja tekemään hallaa koko aatteelle. Kun ns. vastapuoli niputtaa kaikki eläinsuojelusta ja -oikeuksista kiinnostuneet samaan "akltvistien" joukkoon, koetaan, ettei heidän sanomisiaan tarvitse ottaa vakavasti ja kaikki voidaan laittaa "aktivistien kohkaamisen" piikkiin ja sivuuttaa ne sillä verukkeella. Sanomattakin on selvää, että tällainen ei toimi mihinkään suuntaan tai jos toimiikin, niin lähinnä eläinsuojelu- ja oikeusaatteita vastaan.

 

"Kun lukee eläinsuojelujärjestöjen historiikkkeja, on selkeästi huomattavissa, että maltillisilla ja laillisilla keinoilla sekä pitkäjänteisellä työllä saadaan parhaat lopputulokset aikaiseksi."

 

Tuottajat alkavat olla melko kyllästyneitä kohtaamaansa mustamaalaukseen ja ymmärrän sen täysin. "Aktivistien" ja tuottajien välit ovat todella tulehtuneet ja aika monella tuottajalla onkin jo valmiiksi karvat pystyssä, eivätkä he yllättäen ole välttämättä kovinkaan vastaanottavaisia edes asialliselle eläinoikeuskeskustelulle. Tämä ei siis suinkaan johdu siitä, että tuottajilla olisi jotain pelättävää/hävettävää, vaan siitä, että he ovat yksinkertaisesti kyllästyneitä keskustelun tasoon, mikä omastakin mielestäni on paikoin todella ala-arvoinen.

Maltillisin keinoin saavutettava muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava. Minusta maltillisena eläinsuojeluihmisenä ja ainoastaan laillisia keinoja kannattavana on myös ikävää, että jälleen tämä tietyn ja äänekkäimmän porukan takia myös minut ja kaikki muut kaltaiseni niputetaan herkästi sinne "mustamaalaavien ituhippiaktivistien" joukkoon, vaikka itse siis olen aina kaikissa nettikeskusteluissa hyvin asiallinen ja monissa asioissa tuottajien puolella. Tällainen lokerointi ja leimaaminen on loukkaavaa, mutta toisaalta ymmärrettävää, sillä tilanne on oikeasti täysin kestämätön ja siihen pitäisi löytää joku muu ratkaisu kuin jatkuvalla sotajalalla oleminen.

 

"Muutos on toki hidas, mutta mielestäni hidaskin muutos on parempi, kuin ei muutosta ollenkaan. Fundamentalistinen, kiihkoileva ja jopa vihamielinen suhtautuminen asioihin ei ole hedelmällinen eikä rakentava."

 

Valtaosa tuottajista tarjonnee eläimilleen lain vaativat minimit täyttävät elinolosuhteet ja jotkut vielä vähän ylikin. Fakta lienee, että kaikki tuottajat tarjoavat takuulla eläimilleen niin hyvät olosuhteet kuin mahdollista ja välittävät niiden hyvinvoinnista. Yksi perustavanlaatuinen ongelma tässä keskustelussa mielestäni onkin se, että monet tuntuvat syyttävän joidenkin tuotantoeläinten elinolosuhteista suoraan tuottajia, vaikka syy ei ole yhdessäkään yksittäisessä tuottajassa. Syyttävän sormen tulisikin osoittaa EU-vetoiseen järjestelmään, joka ohjaa maataloustuotantoamme yhä tehostetumpaan suuntaan.

Voin kertoa, ettei tukiviidakossa kahlaaminen ja jatkuvasta resurssipulasta kärsiminen ole herkkua sille tuottajallekaan ja hän pyrkii ihan takuuvarmasti tekemään parhaansa hänelle annetuissa puitteissa. Se, että vaaditaan tuottajia pitämään eläimistään parempaa huolta ei auta niin kauan, kuin järjestelmä jonka puitteissa he toimivat ei sitä mahdollista. Minä kun pohjimmiltani uskon että tuottajilla ja eläinihmisillä on tismalleen sama mielenkiinnonkohde, eli eläinten hyvinvointi.

 

Kommentit

sofica

Todella hyvä teksti! Olen itse täysin samoilla aaltopituuksilla kuin sinäkin, ja toivoakseni todella moni muukin on. Näen tässä keskustelussa ongelmallisena sen, että mustamaalataan suomalaisia tuottajia. Paljon fiksumpaa olisi nimenomaan kehottaa käyttämään juuri suomalaista lihaa - kun jotain lihaa nyt kuitenkin tullaan syömään - joka kuitenkin on maailmalla ja eurooppalaisestakin näkökulmasta verraten todella eettisesti ja päivänvalon kestävästi tuotettua. Mielestäni on kaikkien etujen mukaista tukea eettisesti tuotettua lihaa, kun tähän liittyy työllisyysnäkökulmakin. Suomalainen (luomu)liha ansaitsisi tulla ensisjaisesti valituksi paitsi päivittäiskaupassa, myös ravintoloissa yms. Toki tätä suomalaista (ja eurooppalaista) tuotantotapaa voidaan edelleen kehittää, niinkun kaikkea aina voi, mutta en näe tätä mustamaalaamista millään tapaa rakentavana keinona. Itseäni harmittaa juuri sama kuin sinuakin, eli se miltä tämä saa kaikki eläinten asiaa ajavat näyttämään.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Nimenomaan! Eikä tarvitse mennä kuin Keski-Eurooppaan ja esim. Tanskaan (luokiteltaneen maatalousvyöhykkeissä Keski-Eurooppaan eikä Pohjoismaihin), kun tehotuotanto on jo aivan omissa sfääreissään verrattuna Suomeen.

TaruMu (Ei varmistettu) http://triomiumau.blogspot.fi/

Itse oletan näiden hurmiohenkisten suojeluihmisten olevan sieltä nuoremmasta päästä, silloin maailma kun on kovin mustavalkoinen. Onko näin, tiedätkö ?

Laittomuudet ei ole koskaan hyväksyttäviä, minkään asian puolesta. Oli sitten nuori tai vanha :)

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Äänekkäiden dumaajien iästä on vaikea mennä sanomaan, enkä uskalla siihen sanoa juuta enkä jaata.

En myöskään halua mustamaalata ketään/mitään ryhmää, mutta kun itse olin aikoinani vegaani neljä vuotta, niin törmäsin kyllä ihan yleiseen vihamieliseen ilmapiiriin tietyissä porukoissa ja vihamielisesti suhtauduttiin kaikkiin ei-vegaaneihin, aina kasvissyönnistä kiinnostuneista nuorista veganismista terveydellisistä syistä luopuneisiin.

Koin tämänkaltaisen keskustelukulttuurin ja suhtautumistavan itselleni hyvin vieraaksi jopa silloin kun itse olin vegaani. Huomasin myös sympatiani ajautuvan entistä useammin näiden tiettyjen vegaanien sanallisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden, kasvissyönnistä kiinnostuneiden nuorten puolelle, silloinkin kuin olin itse vegaani ja minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt mukisematta liittyä "omieni", eli aggressiivisten dumaajien joukkoon. Voin siis vain kuvitella millaisen vastareaktion tällainen tuomitsemiseen ja meuhkaamiseen perustuva ilmaisutyyli aiheuttaa niissä, jotka eivät lähtökohtaisesti jaa samoja arvoja vegaanien kanssa.

Koen aiheelliseksi tuoda nämä omat kokemukseni esille ihan vilpittömästä huolestuneisuudesta, enkä tosiaan mustamaalatakseni ketään yksittäistä ihmistä tai ryhmittymää. Siksi en myöskään halua tässä mainita, mistä ryhmittymästä on kyse.

En tiedä mikä meininki näillä tietyillä venueilla tänä päivänä on, mutta mitä olen tätä julkista "keskustelua" seurannut, niin pelkään pahoin, ettei ole "omista ajoistani" ainakaan yhtään rauhanomaisempaan suuntaan mennyt. Valitettavasti. :(

Kommentoi