Sekarotuisten kissanpentujen teettämisestä…

Toisaalla netissä on ollut viime aikoina puhetta sekarotuisten kissojen tarkoituksellisesta teettämisestä. Sekarotuisella tarkoitetaan tässä siis kahden (tai useamman) rotukissan tai rotukissan ja maatiaiskissan risteytystä. Herätin ihmetystä kanssakeskustelijoissa toteamalla, että minulla ei ole mitään puhtaiden maatiaisten harkittua ja asiallista pennuttamista vastaan, mutta tarkoituksellisiin rotukissasekoituksiin suhtaudun hieman kielteisemmin.

Hinkua sekarotuisten pentueiden tekoon perusteltiin terveyssyillä; tiukan rotujalostuksen aikaansaamaa geenipoolin kaventumista ja sen aiheuttamia terveysongelmia vastaan halutaan taistella, yhdistämällä useampia rotuja keskenään. Ymmärrän tämän, enkä itsekään ole tiukasti rajatun jalostuksen tai ”rotupuhtausopin” kannattaja. 

En myöskään ole rotukissakasvattaja, enkä edes omista rotukissaa. Mielipiteilläni ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että pelkäisin näiden ”villien” sekarotupentueiden vievän potentiaaliset ostajat omilta ”kovan rahan” kasvateiltani. Näkemykseni taustalla on puhdas huoli ja halu parantaa maatiaiskissan tällä hetkellä surkeaa asemaa ja nostaa sen arvostusta yhteiskunnallisella tasolla. 

Minulla ei myöskään ole mitään yksittäisiä sekarotuisia vahinkopentueita vastaan, onhan itsellänikin kissa tällaisesta pentueesta. Seuraava tekstini koskeekin siis ainoastaan tarkoituksella teetettyjä, suunnitelmallisia sekarotupentueita ja niiden suhdetta tarkoituksella ja suunnitelmallisesti teetettyihin maatiaispentueisiin. 

Maatiainenko ilmaiseksi?

Jos sekarotupentueet yleistyisivät ja niitä alettaisiin myydä hintaan X, niin maatiaisista ei silloin oltaisi valmiita maksamaan senkään vertaa. Uskon siis, että se vahvistaisi tänäkin päivänä hyvin voimakkaasti vallallaan olevaa ”maatiainen pitää saada ilmaiseksi” -käsitystä, jolloin maineen ja arvostuksen kohotusta kipeästi kaipaavan maatiaisen tilanne ei pääsisi paranemaan nykyisestä. Pahimmassa tapauksessa se saattaisi ottaa ison askeleen takapakkia. Sen sijaan, että ihmisiä kannustetaan hankkimaan rekisteröimättömiä rotumixejä, heitä tulisi kannustaa hankkimaan hyvin hoidettu maatiainen. Olettaen kyseessä siis olevan henkilöiden, jotka eivät rekisteröityä rotukissaa hankkisi kuitenkaan.

Tämä sekarotuisten pentueiden teettäminen mahdollistaa myös pennuilla rahastamisen sillä perusteella, että siinä on ”jotain rotua”. Tämä ”rodulla ratsastaminen” on osaltaan myös omiaan huonontamaan maatiaisen asemaa, kun välitetään viestiä, jonka mukaan kissa on hieno ja arvokas vasta sitten, kun siihen on sekoittunut jotain rotua.

Sen lisäksi, että maatiaisen oletetaan olevan ilmainen, ei rotukissojen korkeita hintoja kyseenalaista kukaan. Kyllähän rotukissat nyt luonnollisestikin saavat maksaa, koska ne ovat rotukissoja.

Jos tähän väliin sitten muodostuu ryhmä rekisteröityjä rotukissoja halvempia rotumixejä, oletan tällaisen ”maatiainen ilmaiseksi” -henkilön hankkivan ennemmin ”puolirotuisen” kuin ”roduttoman” tilanteessa, jossa molemmat ovat samanlaisista lähtökohdista ja niillä on suurinpiirtein saman verran hintaa. Tällöin kaikki maatiaisihmisen yritykset kohottaa maatiaisen asemaa mitätöityvät, kun niistä hyvin hoidetuista maatiaispennuista ei edelleenkään olla valmiita maksamaan edes pentujen ja emon asiallisesta hoidosta koituneita kuluja.

Muistelen erään löytölänpitäjän kertoneen, että häneltä yritetään jatkuvasti kinuta kissoja ilmaiseksi, koska ”nehän on vaan tommosia”. Edes kissan hoitamisesta (ruoka, madotukset, rokotukset, sterilointi/kastraatio) koituvia kuluja ei olla valmiita maksamaan. Rotukissakasvattajienkin eteen varmasti osuu näitä tinkaajia ja osamaksusta vänkääviä, mutta en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi mennyt vänkymään kasvattajalta rotukissaa ilmaiseksi. Tässä siis se ero, minkä takia pelkään rekisteröityä rotukissaa edullisemman ”puolirotuisen” kaivavan maata maatiaisten alta.

Kissa on kissa, rotuun katsomatta

En minä sitä tarkoita, että rotukissoja pitäisi jalostaa sairaaseen ja sisäsiittoiseen suuntaan, tai että niiden terveydestä ei saisi olla huolissaan. Tottakai saa, ja pitääkin olla! Minulle kaikki kissat ovat yhtä arvokkaita, rotuun tai roduttomuuteen katsomatta. Ikävä kyllä muu yhteiskunta ei tunnu olevan samaa mieltä, vaan kahtiajako rotu- ja kotikissojen välillä tuntuu olevan välillä kohtuuttomankin suuri, jopa itseään kissaihmisiksi tituleeraavien keskuudessa! Itseäni pitkän linjan kotikissaihmisenä huolettaa myös tämän alituisessa altavastaajan asemassa olevan maatiaisrotumme hyvinvointi.

Hallittuja ja rekisteröityjä roturisteytyksiä vastaan minulla taas ei ole mitään ja tiettyjen rotujen noviisitoiminta on vain ja ainoastaan hyvä asia (toki siihenkin liittyvät ongelmat tiedostaen). Mielestäni kissapuolella on hienoa myös se, että sisarrotuja saa risteyttää keskenään, ja tästä toivoisinkin rotukissapiireissä pidettävän kiinni. 

Maatiaisten äänitorvi

Vaikka suhtaudun tarkoituksellisiin sekarotupentueisiin varauksella, on tilanne maatiaisten suunnitelmallisen pennuttamisen kohdalla eri. Mielestäni maatiaisten suunnitelmallinen, harkittu ja asiallinen pennuttaminen kun saattaisi pidemmällä tähtäimellä kohottaa maatiaiskissan arvostusta ja täten vaikuttaa välillisesti myös kodittomien ja villiintyneiden kissojen tilanteeseen. Jos maatiaiskissan arvostus saataisiin nykyistä paremmalle tolalle ja hyvinhoidettuja pentuja maailmalle (ei ilmaiseksi!), ei niitä ehkä päätyisi löytölöihinkään samassa mittakaavassa kuin nyt.

Suomessa ei tällä hetkellä ole maatiaiskissan asiaa ajavaa kansallista järjestöä. Kissaliitto on keskittynyt rotukissa-asioihin ja kaikki maatiaiskissoihin liittyvä julkinen tiedottaminen, valistaminen ja julkiseen keskusteluun osallistuminen on jäänyt paikallisten eläinsuojeluyhdistysten ja löytölöiden kontolle. Vaikka moni esy onkin SEY:n jäsen, niin varsinainen järjestäytyminen näiltä tahoilta kuitenkin puuttuu ja toiminta on hyvin paikallista (mikä toki on minimaalisten resurssien tehokkaan kohdistamisen kannalta mielestäni täysin perusteltu ja oikea ratkaisu).

Tämän takia maatiaisen arvostusta tulisikin pyrkiä kohottamaan maatiaisten omistajien ja ”harrastajien” itsensä toimesta, sillä maatiainen tarvitsee äänitorven!

Tämän postauksen kuvissa (joista osa nähty blogissa aiemminkin) esiintyy oma kastraattikollini Hiski, joka on juuri sen rotuinen miltä näyttääkin, eli ehta maatiainen! Kuvat Ari K.