Talviturkin heittoa Keinukalliossa
Eipäs mulla tässä mitään sen kummempaa asiaa ole, kunhan ajattelin hieman kertoilla, mitä tänne meidän matalaan majaamme kuuluu. Allekirjoittaneen viimeaikoina erittäin rajalliseksi muodostuneen vapaa-ajan johdosta päivitysvälikin venähti taas aivan liian pitkäksi, siitä jälleen kerran mitä nöyrimmät pahoitteluni. Minä kuitenkin haluan aina istua alas ja kirjoittaa blogimerkintäni ihan kaikessa rauhassa ja viimeaikojen hektisessä elämäntahdissa se ei oikein ole ottanut onnistuakseen. Nyt yritän taas hieman skarpata ja kirjoitella blogiinkin vähän useammin. Kiitos teille kärsivällisyydestä, rakkaat lukijat ja siitä, että jaksatte tästä mun epäsäännöllisestä ja arvaamattomasta postaustahdistani huolimatta pysyä mukana ja reagoida heti kun tänne jotain uutta ilmestyy. 🙂 Olette kivoja.
Ajattelin kirjoitella tässä kuulumisia vaikka hieman osissa, jaettuna pariin eri postaukseen. Tämä ihan siitä syystä, että viestit pysyisivät jokseenkin kohtuullisen pituisina ja täten mahdollisimman lukijaystävällisinä.
Mistäs sitä nyt sitten oikein aloittaisi? Aloitetaan vaikka siitä, kun pari viikkoa sitten lähdettiin koiran kanssa tutustumaan hieman uusiin lenkkeilymaastoihin. Mieheni nimittäin yllätti minut aivan täysin ja vei meidät autolla Keinukallion ulkoilualueelle Keravan Ahjoon. Mies on siellä suunnilla joskus pyöräillyt yksinään ja näyttänyt minulle sieltä ottamiaan kuvia. Minä sitten olen haikaillut, että siellä olisi kiva ulkoilla koiran kanssa ja niinpä hän päättikin ex tempore ryhtyä tuumasta toimeen.
Päivä oli todella lämmin ja hieman olin huolissani koiran nesteytyksestä, minä kun en ollut osannut varautua, enkä täten ollut ottanut vesipulloa mukaan. Onneksi matkan varrelta löytyi ojia, joista koira kävi ihan oma-aloitteisesti tarpeen vaatiessa nesteyttämässä itseään. Odotin siellä olevan paljon enemmän ihmisiä liikenteessä, kuin mitä olikaan. Muutama hassu lenkkeilijä tuli vastaan ja pari hassua koirakkoa. Muuten saatiin vipellellä pitkin maita ja mantuja ihan keskenämme. Koira sai humpsutella menemään 7-metrisen jälkiliinan päässä ja olihan se ihan kuin olisi vapaana ollut. 😀 Vapaana en kuitenkaan tuota uskalla juurikaan pitää, sillä se suhtautuu hieman ylitsevuotavasti toisiin koiriin ja riistaan. Tuo pitkä liina on kuitenkin erittäin toimiva kompromissi, eikä se näyttänyt koiran menoa juurikaan haittaavan.
Menomatkalla eksyimme hieman reitistä ja päädyimme läheisen tallin, eli Keravan ratsastuskoulun pihaan. Koira meinasi repiä verkkarinsa kun näki hevosen, sellaista kun se ei ole – jos nyt joskus, niin ei ainakaan pitkiin aikoihin – nähnyt ja olihan se kaviokas nyt vähintäänkin epäilyttävä ilmestys.
Hetken hortoiltuamme päädyimme pienen lammen rannalle. Suurena vesipetona tunnettu koira veti kepin perässä mahaplätsin lampeen ja niin talviturkki oli koiran osalta heitetty. Me ihmiset pysyttelimme vielä visusti rannalla, mutta koira oli selkeästi innoissaan ja pulikoi sitten meidänkin puolesta.
Lammen rannalla vierähtikin sitten hyvä tovi, keväisestä – tai lähestulkoon kesäisestä – säästä nautiskellessa. Ainoa, mikä tuosta tilanteesta puuttui, oli eväät. Ne pitääkin ehdottomasti seuraavalla kerralla pakata mukaan, kera vesipullon.
Kun olimme ammentaneet keväisestä säästä tarpeeksi elinvoimaa, lähdimme taapertamaan pikkuhiljaa takaisin autolle. Tuolla Keinukalliossa on todella hyvät ja monipuoliset ulkoilumahdollisuudet! Halutessaan voi kävellä ohjattuja lenkkipolkuja pitkin, tai poiketa metsäpoluille samoilemaan. Me harrastimme molempia vaihtoehtoja fiilispohjalta ja oli kyllä kerrassaan mahtavaa!
Koiran päivän asu koostui luonnonmateriaaleista ja orgaanisista muodoista. Tämä veistoksellinen ja luonnosta muotonsa ammentava minimalistinen asu on ehdottomasti niiiin tätä päivää!
Metsässä koira pääsikin sitten ottamaan tarkempaa kosketusta hevosiin, pyörimällä antaumuksella löytämässään hevosensontaläjässä ja vetämällä lopuksi huiviinsa parhaat pallerot päältä. Minua nauratti, mies oli järkyttynyt. Minä itse hevosihmisenä kun en osaa pitää hevosen kakkaa mitenkään ällönä (mielestäni se on ehkä vähiten ällöä olemassaolevista kakkavaihtoehdoista), mutta miehen selväsanaisen mielipiteen johdosta koira meni kotiin päästyämme suoraan pesuun. :D Tulipahan samalla testattua, että ruoka-aineallergioihin taipuvainen terrierimme ei ainakaan ole allerginen hevosenkakalle. :D Loppulenkistä näimme myös lähietäisyydeltä sellaisen ihan ihkaoikean the HEVOSEN, mutta koira ei edes tuntunut huomaavan koko hevosta, vaan oli kiinnostunut lähinnä haistelemaan sen jälkeensä jättämiä kavionjälkiä. :D Olin itse varautunut korviavihlovaan haukkukonserttiin, joten tämä olikin hyvin positiivinen yllätys.
Kun pääsimme takaisin autolle, katsoimme kelloa. Olimme saaneet kulumaan rapiat 2 tuntia Keinukallioilla! Siellä oli niin upeat ja monipuoliset puitteet, että aika tuntui menevän kuin siivillä! Koirakin alkoi olemaan naatti, joten senkin suhteen oli erittäin onnistunut reissu! Tuo intoa pursuava terrieri kun on joka keräyksessä eurolla mukana, joten on sinänsä saavutus saada kerrankin tyhjennettyä sen energiavarastot ihan loppuun.
Voin suositella kaikille pk-seudulla asuville tuota Keravan Ahjon Keinukalliota lämpimästi. Siellä voi sauvakävellä, juosta, kävellä, hengata joko koiran kanssa tai ilman. Näkyipä siellä olevan frisbeegolf-ratakin, joten lajivalikoimaa todellakin löytyy! Talvella Keinukallioilla on myös hiihtomahdollisuus, jota ylläpidetään käsittääkseni myös lumitykein. En tiedä mitä tuleva kesä tekee asialle, mutta ainakin näin kevään lämpiminäkin päivinä Keinukallio tuntuu olevan todella rauhallinen ja siellä saa samota menemään hyvinkin omissa oloissaan, eikä tarvitse pelätä joutuvansa sukkuloimaan sakean lenkkeilijäjoukon lomassa. Ehkä Keinukallion vilkkain sesonki sijoittuukin tuonne talvisille hiihtokuukausille, joten kesän ulkoilijat löytänevät sieltä miellyttävän, monipuolisen ja rauhallisen ulkoilupaikan.
Mitenkäs te muut ulkoilijat ja hengaajat? Onko teillä jotain suosikkipaikkoja joissa tykkäätte samoilla, vai kokeiletteko ennakkoluulottomasti lähiseudun ulkoilumestoja? Mikä on teidän ulkoilutyylinne? Juoksu, kävely vai joku muu? Koiran kanssa vai ilman? Itse arvostan oman asuinalueeni monipuolisia ulkoilumaastoja ja sitä, että niihin pääsee lähes suoraan kotiovelta. Joskus on kuitenkin ihanaa lähteä explooraamaan vähän pidemmällekin ja nämä tutkimusmatkat saattavat johdattaa vaikka minkälaisiin huikeisiin paikkoihin. :)
KUVAT: ARI K.
ps. Eikä tässä vielä kaikki! Lähipäivinä ajattelin tarinoida ja turinoida teille vielä meidän viimeisimmät kissa- ja hevoskuulumiset. Eli eläinlinjalla jatketaan. Yritän saada miehen kuvaamaan videota meidän kissa-agility- ja temppukoulutusjutuista. Tällä hetkellä kissat ottavat vapun viimeisistä meiningeistä kaiken irti ja rynnivät serpentiinit kaulassa rapisevaan paperikassiin. :D
Työrintamalla hommat on siinä vaiheessa, että ihan vielä ei ole näyttää mitään kättä pidempää sillä saralla. Lähiaikoina uskaltanen myös luvata paljastavani jotain viimeisimmistä duunijutuistanikin, jos vain haluatte ja jaksatte lukea. :)