Taste of Helsinki, ei kiitos
Toista kertaa Helsingin Töölönlahdella järjestetty Taste of Helsinki -ruokatapahtuma on herättänyt ihmisissä paljon innostunutta huomiota, niin myös minussa. Kohtuuhintaiset fine dinig -annokset vapaamuotoisessa ympäristössä. Jopa kaltaiseni ”ei niin hieno rouva” uskaltaisi mennä sinne ihan pokkana tutustumaan hienoihin ruoka-annoksiin, erottumatta sen kummemmin joukosta. Kuulostaapa kerrassaan herkulliselta. Paitsi sitten seuraa se pakollinen mutta.
Klikkasin itseni tapahtuman sivulle, jossa oli myös ruokalistat nähtävillä ja tutustuttavissa. Jepjep. Paria suolaista ruokalajia ja jälkkäreitä lukuunottamatta ei mitään kasvissyöjille. Kauden ruokatrendit olivat kyllä jo pelkkää ruokalistaa selailemalla aistittavissa; makkaraa ja mitä erilaisimpia raaka-aineita (kuten haudutettua viljaporsaan poskea), mutta tasan kahta suolaista vaihtoehtoa (kiitos niistä Smör ja Luomo) lukuunottamatta ei kasviksia.
Pääsylippu tapahtumaan olisi ovelta maksanut 25 euroa ja sen lisäksi noin 5 markkaa (eli euroa) per annos. Jäipä sitten minunkaltaiseltani ituhipiltä ne pippalot väliin. Sen sijaan jäin kotiin pohtimaan, että eivätkö kasvissyöjät vieläkään ole ravintoloille varteenotettava tai millään muotoa huomioitava, potentiaalisista maksavista asiakkaista koostuva kohderyhmä? Fine dining -kulttuurilla on minun korvissani edelleen ranskalaiseen keittiöön vivahtava leima, vaikka olen ollut huomaavinani että hienot ravintolat ovat viimeaikoina astuneet ulos bokseistaan ja laajentaneet ruokalistojaan kattamaan muun muassa aasialaisen, meksikolaisen ja skandinaavisenkin keittiön antimia. Eikö mihinkään näistä todellakaan etäisestikään kuulu kasvikset muussa kuin höysteiden muodossa? Onko kasvikset tuomittu ikuiseen sivurooliin, mediumpihvin ja linnunmaksan rinnalle?
Tottakai jos menisin ihan oikeaan hienoon paikkaan syömään, niin varmasti voisin käypää rahasummaa vastaan tilata räätälöidyn kasvisannoksen listan ulkopuolelta. Uskon että sieltä ravintolan listalta saattaisi löytyä se kasvisannos ihan erikseen kysymättäkin. Mutta mikäli minä monen muun innokkaan teistaajan tavoin olisinkin halunnut pehmeämmän laskun gourmet-ruoan maailmaan tutustumalla siihen vapaamuotoisessa maistelutapahtumassa, ei onnistu. Koska olen kasvissyöjä.
Lieneeköhän meillä kasvissyöjillä edelleen maine hankalina asiakkaina, takkutukkaisina ja aggressiivisina saarnaajina, joita ei edes haluta niinkutsutussa hienossa paikassa palvella? Kasvissyöjiä silmälläpitäen on kyllä perustettu mitä mainioimpia hampurilaispaikkoja, mutta hienoihin ravintoloihin meitä ei ilmeisestikään haluta.
Olen käsittänyt Taste of Helsingin tapahtumana, jossa kaupungin hienot ravintolat saavat mahdollisuuden tehdä ruokaansa ja konseptiaan tutuiksi, mahdollisesti myös sellaisille kaltaisilleni ihmisille, joille gourmet-ruoka on täysin vieras asia. Tapahtuma on ravintoloille oiva tilaisuus kokata itsensä kaupunkilaisten sydämiin ja hankkia siinä samalla ravintoloihinsa uusia ja lojaaleja kanta-asiakkaita. Me kasvissyöjätkin voisimme erittäin hyvin olla sellaisia, jos meille vaan annettaisiin siihen mahdollisuus.
Ruokatrendeissä on jo hyvä tovi korostettu joiltain osin ekologisuutta, esimerkiksi puhumalla lihaeläimen ruhon kaikkien – myös niiden vähemmän herkullisina pidettyjen – osien käyttämisestä monipuolisesti. Itse haluaisin uskoa ja toivoa että tämä olisi merkki siitä, että fine dining -ravintoloidenkin keittiömestarit alkaisivat pikkuhiljaa kiinnittää enemmän huomiota ravintola-annostensa raaka-aineiden laadun lisäksi myös niiden alkuperään ja muihin ekologisiin ja eettisiin tekijöihin. Tästä oli jo viitteitä tämän vuoden Taste of Helsinki -tapahtuman ruokalistallakin sianposken ja luomulampaan muodossa. Tulevaisuudessa Helsingin makuihin voisi kuulua myös ne kasvikset.