Tietokonepeleistä tosielämän sotaan
”Nainen on saanut niin paljon tappo- ja raiskausuhkauksia sekä muunlaista vihapostia, että hän on väkivallan pelossa joutunut muuttamaan pois kotoaan.”
Nyt-liite kirjoitti ensimmäisten suomalaisten medioiden joukossa tapauksesta, jossa 27-vuotiaan Zoe Quinnin kehittämä tekstipohjainen Depression Quest -tietokonepeli herätti pelipuristien keskuudessa suunnattoman raivomyrskyn. Nainen on saanut niin paljon tappo- ja raiskausuhkauksia sekä muunlaista vihapostia, että hän on väkivallan pelossa joutunut muuttamaan pois kotoaan. Uhkaajien mielestä peli on täysin vääränlainen, käsittelee täysin väärää aihetta ja saanut siihen nähden aivan liian paljon huomiota osakseen. Tappo- ja raiskausuhkausten ohella Quinnin seksielämää on ruodittu internetissä hänen entisen poikaystävänsä toimesta ja hänen on sanottu harrastaneen seksiä pelialan toimittajien kanssa, saadakseen mainosta pelilleen.
Eikä siinä vielä kaikki. Ilmiö on laajentunut laajentumistaan ja nyt uhkauksia tuntuvat saavan kaikki, jotka kyseenalaistavat perinteisten tietokonepelien levittämän sovinistisen maailmankuvan. Naisten ja vääristyneen naiskuvan kritisoijien pelätään ”saastuttavan” koko pelikulttuurin ja sitähän nämä vanhan koulukunnan ”machopelaajat” eivät voi hyväksyä.
Osansa vihapostista on saanut myös vloggaaja Anita Sarkeesian, joka on Tropes vs. Women in Video Games -videoblogissaan tutkinut tapaa, jolla naiset digitaalisissa peleissä esitetään. Viimeisimpänä käänteenä amerikkalainen The Verge uutisoi, että Sarkeesian oli joutunut perumaan luentonsa Utahin yliopistossa, yliopistoon kohdistettujen kouluammuskelu-uhkausten takia. Uhkausten sisältö kun oli pääpiirteissään se, että mikäli Sarkeesian luennoi yliopistolla, siitä seuraa ammuskelua kampuksella.
”Tilanne on käsittämätön ja alkaa muistuttaa kokoajan vain enemmän ja enemmän terroristijärjestön toimintaa, jossa toisinajattelijat pelotellaan hiljaisiksi uhkaamalla heitä äärimmäisillä väkivallan teoilla.”
Tilanne on käsittämätön ja alkaa muistuttaa kokoajan vain enemmän ja enemmän terroristijärjestön toimintaa, jossa toisinajattelijat pelotellaan hiljaisiksi uhkaamalla heitä äärimmäisillä väkivallan teoilla. Tässä kohtaa sillä ei mielestäni ole enää mitään väliä, miten yksi naispelinkehittäjä on ehkä mahdollisesti markkinoinut omaa peliään, ollut muuten vain ärsyttävä tai hänen kehittämänsä ja palkintoja ja palstatilaa kahminut pelinsä täysin paska. Tässä vaiheessa naispelinkehittäjiä vastaan nousseiden ihmisten ja ryhmittymien toiminnasta voidaan puhua terrorismina, joka kohdistuu yksittäisten naispelinkehittäjien/vloggaajien/toimittajien lisäksi kokonaiseen aatteeseen ja kulttuuriin.
En ymmärrä mikä tässä yhtälössä muka oikeuttaa nämä ”pelikonservatiivit” tällaisiin toimiin ja miten ihmeessä se äänekkäin ja radikaalein joukko on onnistunut saamaan niin paljon porukkaa mukaansa? Kyseessä kun ei ole mikään muutaman vihaisen ihmisen mielenilmauksesta, vaan laajamittaisesta ja järjestäytyneestä vainoamisesta. Miten nämä tappouhkauksia esittäneet ja vihapostia lähettäneet henkilöt perustelevat ja oikeuttavat toimintansa itselleen ja muille?
”Kuinka paljon maailma kantaakaan päällään mieleltään vinksahtaneita ihmisyksilöitä, jotka ovat valmiita tappamaan ihmisiä tietokonepelien vuoksi? TIETOKONEPELIEN!?!”
Kuinka paljon maailma kantaakaan päällään mieleltään vinksahtaneita ihmisyksilöitä, jotka ovat valmiita tappamaan ihmisiä tietokonepelien vuoksi? TIETOKONEPELIEN!?! Tosin, ehkä tässä ei niinkään ole kyse tietokonepeleistä, vaan ihmisistä jotka kokevat maailman tasa-arvoistumisen ylipäätään uhkaavana. Ehkä he pelkäävät näiden julkisuuteen nousseiden naispelinkehittäjien ja heidän esittämänsä kritiikin vievän heiltä pois sen naisia esineellistävän ja alistavan pelimaailman, jossa he ovat tottuneet elämään.
Naispelinkehittäjien esiintymistä julkisuudessa ja heidän peliensä saamia arvioita on kritisoitu myös siitä, että naispelinkehittäjiä ja heidän pelejään suosittaisiin jotenkin yli miespelinkehittäjien. Tätä en ihan ymmärrä, sillä jos naisten kehittämät pelit jätetään arvostelematta sen takia ettei ”suosittais naisten tekemiä pelejä epäreilusti”, niin eikö tällöin sitten suosita epäreilusti miesten tekemiä pelejä? Eikö pelimaailmaan voisi päteä sama tavoite kuin muihinkin aloihin, eli ettei olisi erikseen NAISpelinkehittäjiä, vaan kaikki pelit olisivat samalla viivalla keskenään, niiden kehittäjän sukupuoleen katsomatta?
”Jos joku nainen tekee sellaisen pelin joka ei näitä konservatiivisia ’machopelaajia’ miellytä, niin eivätkö he voisi vain hyväksyä sen, etteivät itse kuulu ko. pelin kohderyhmään?”
Jos joku nainen tekee sellaisen pelin joka ei näitä konservatiivisia ”machopelaajia” miellytä, niin eivätkö he voisi vain hyväksyä sen, etteivät itse kuulu ko. pelin kohderyhmään? Ehkä ne jotka tätä ”naisten peliä” pelaavat, eivät muutenkaan pelaisi samoja pelejä ”machojen” kanssa, joten se että pelitarjonta laajenee ei ole näiltä ”machopeleiltä” tai niiden pelaajilta missään määrin pois. En usko että kaikki ”machot” pelaavat ja pitävät tasapuolisesti kaikista miestenkään kehittämistä ja luomista peleistä, joten miksi siitä että NAINEN kehittää jonkun pelin josta joku MIES ei satu tykkäämään, pitää tehdä elämän ja kuoleman kysymys?
Miten, ja ennenkaikkea miksi keskustelu fiktiivisistä pelimaailmoista onkin johtanut tosielämän sotaan?
”Miksi siitä että NAINEN kehittää jonkun pelin josta joku MIES ei satu tykkäämään, pitää tehdä elämän ja kuoleman kysymys?”