Toinen minä iskee suoraan sydämeen

Kaunis utopia?

Eräs ystäväni pyysi minua mukaansa Niko Kivelän Toinen minä -stand up show'hun, sillä hänen alkuperäinen seuralaisensa estyi pääsemästä mukaan. Minuahan ei tarvinnut sen kummemmin suostutella, vaan stand upin ystävänä lähdin ilomielin mukaan. Olen aikoinaan käynyt paljonkin stand up -klubeilla, mutta viimevuosina tämä kulttuuriharrastus on jäänyt harmittavan vähälle. Siksipä lähdinkin mukaan erityisen suurta intoa puhkuen.

Niko Kivelän esiintyminen Kerava-salissa oli osa hänen Toinen minä -kiertuettaan. Isolla lavalla oli Kivelän lisäksi stand upille tyypilliseen tapaan ainoastaan mikrofoni ja valokeila, mutta liikkuvainen Kivelä täytti elehdinnällään ja valovoimaisella olemuksellaan vaivattomasti koko tilan. Konserttisalimaiset puitteet eivät siis vähentäneet stand up -esityksille tyypillistä intiimiä tunnelmaa ja koomikon ja yleisön välistä vuorovaikutusta. Koserttisali saattoi oikeastaan jopa helpottaa sopivien "kohteiden" valitsemista yleisön joukosta. Kun lava oli katsomoa korkeammalla, oli koomikolla tasainen näkymä koko yleisöön.

Stand up -kulttuurille tyypilliseen tapaan Kivelän jutut ovat melko rajuja ja ehkä juuri sen takia niin hauskoja. Vaikken itse olekaan mistään häveliäimmästä päästä ja olen stand up -katsojan historian myötä tottunut rajuunkin huulenheittoon, huomasin aika-ajoin pälyileväni ympärilleni ja miettiväni että onko näille jutuille soveliasta nauraa. Soveliasta tai ei, nauratti silti, enkä todellakaan ollut ainoa.

Yksi Niko Kivelän ehdottomista vahvuuksista on se, että roisista huumoristaan huolimatta hänestä huokuu lämpö, terve nöyryys ja ihmisläheisyys. Hän ei korota itseään muiden yläpuolelle (paitsi ehkä vähän, mutta läpällä ;D), vaan puhuu kuin ihminen ihmiselle. Tämän lisäksi on suorastaan ilmiömäistä, kuinka hän pystyy yhdistämään stand upin paikoin vakaviinkin aiheisiin ilman, että kummankaan osa-alueen uskottavuus kärsii. Kivelä osaa käsitellä vakavia asioita uskottavina kannanottoina, jotka eivät kuitenkaan latista hauskan stand up shown tunnelmaa. Tottakai hän myös pilkkasi ihmisiä ja ihmisryhmiä, mutta teki sen tavalla, josta vain ei voi mieltään pahoittaa. Mielestäni kokonaisuudessa kun on olennaisinta se, millaisen kuvan itsestään antaa. Niko Kivelä on niin sympaattinen hahmo, että hänen suustaan kestää mieltään pahoittamatta jos jonkinlaista, mitä ei yleisvaikutelmaltaan ylimielisemmän tai k-päisemmän henkilön sanomana todellakaan purematta nielisi.

Kivelä osasi myös käyttää hienosti hyväkseen ihmisten tapaa ennakoida tulevaa. Usein hänen vitsinsä perustuivatkin siihen, että ihmiset olettivat, ennakoivat ja luulivat tietävänsä, mihin tarina johtaa. Tämä ennakointi aiheuttaa ensimmäisen reaktion. Kiveläpä ei tähän vielä tyydy, vaan viekin tarinan aivan päinvastaiseen suuntaan, kuin mihin yleisö oletti sen menevän. Lopullinen reaktio, eli naurunremakka, on taattu. Kivelä ei tietenkään ole ainoa stand up -koomikko joka tätä tekee (kohauttaminen ja reaktioiden aiheuttaminenhan on yksi stand upin olennaisimmista asioista), mutta hän tekee sen hyvin oivaltavasti ja ovelasti ja yleisöä viedään ihan 6-0.

Oli myös jännä huomata, miten Kivelä sai kahden tunnin show´hunsa mahdutettua niin paljon eri aiheita, joiden joukosta varmasti löytyi jokaiselle jotakin, eli ainakin yksi aihe, jossa on katsojalle jotain henkilökohtaista kosketuspintaa. Itsekin löysin aihekavalkadista ne, jotka osuivat ja upposivat suoraan minuun ja aiheuttivat tätä kautta ehkä muutaman melko voimakkaan lisänauruntyrskähdyksen.

Niko Kivelä sai hyvin avoimella ja henkilökohtaisella otteellaan katsojan tuntemaan itsensä tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Hän oli avoin, puhui suoraan henkilökohtaisistakin asioista ja vaikka Kerava-sali oli täynnä ihmisiä, tuli tunne, että hän jakoi ne juuri minun kanssani. Minun, ei kenenkään muun. Ehkä Kivelä tekee tämän tietoisesti ja laskelmoidusti jokaisen yleisönsä kohdalla, mutta en välitä. Ainoastaan sillä on väliä, mitä minä yksilönä juuri sillä hetkellä tunsin.

Esityksen aikana minua vuoroin itketti ja vuoroin nauratti ja kävin shown aikana läpi kaikki mahdolliset tunteet liikutuksesta, ärtymyksen kautta vedet silmissä ja pissat housuissa nauramiseen...

Kun show oli loppu ja lähdimme Kerava-salilta kohti kotia, minulla oli hyvin tunteikas ja liikuttunut olo. Olisin halunnut mennä halaamaan Niko Kivelää ja sanoa hänelle että sä olet hyvä jätkä. Stand upin päätarkoitushan on toki naurattaa, viihdyttää ja kohahduttaa, mutta mielestäni paras stand up -esitys on sellainen, joka näiden lisäksi antaa myös ajattelemisen aihetta, joka jää pyörimään päähän pitkäksi aikaa. Niko Kivelän Toinen minä on juuri tällainen, kokonaisvaltainen stand up show ihmiseltä ihmiselle.

Mikä on viimeisin kokemasi kulttuurielämys? Millaisen vaikutuksen se teki, vai jättikö kylmäksi?

Kommentit

Kati (Ei varmistettu)

Oli kyllä mahtava show, voi vatsalihas parat :) Kaikki mitä kirjoitit pitää niiiin paikkaansa.

Kommentoi